Likkojen lenkillä

Ainakin aktiivisimmat instagram-seuraajani ovat päässeet seuraamaan sitä, miten oon yrittänyt raskauden jälkeen liikkua ja päästä entiseen kuntoon takaisin. Yksi etappi matkalla on ollut 11.8. järjestetty Likkojen lenkki Oulussa. Pitkään olen halunnut jo osallistua jonkinlaiseen juoksutapahtumaan ja nyt kun oma terkkariyhdistys tarjosi jäsenilleen osallistumismaksua, niin olihan tämä tilaisuus käytettävä hyväksi.

Vielä keväällä kun lenkille ilmoittauduin, oli suunnitelmissa hyvä treenaus ennen itse tapahtumaa... No niin se vain kesä lipui ohitse omine kiireineen ja 30-asteen helteissä ei tullut edes mieleenkään lähteä lenkkeilemään (varsinkin, kun samalla työnnettävänä on tuplarattaat). Muutaman kerran olen kesän aikana juoksumatolla hölkytellyt eli ihan rapakunnossa ei tarvinnut lenkille sentään lähteä, mutta eipä olleet omat odotukset kovin suuret näillä valmisteluilla.

Meillä piti olla portilla lunastamassa tapahtumarannekkeita klo 11 eli ennen lenkkiä jäi pari tuntia luppoaikaa. Meillä piti alunperin olla useampikin opiskelija mukana, mutta tapahtumapäivänä loputkin opiskelijat oli peruneet tulonsa, joten terkkaritiimiin jäi sitten enemmän vanhempaa väkeä. Hyvin oli kyllä tapahtuman oheisohjelmaa järjestetty ja ihan ensimmäisenä kävin kehonkoostumusmittauksessa. Jahka saan kaivettua vanhat tulokset esille, niin katsotaan, ruodinko niitä enemmän täällä bloginkin puolella jossain välissä... Tapahtumassa oli monenlaista liikunta- ja hyvinvointialan markkinoijaa. Ehtipä siinä käydä myös pikahuulimeikissä ja omat kynnet lakkaamassa juoksukuntoon (eipä olekaan taas aikoihin ehtinyt sitäkään tekemään). Juoksun jälkeen ostin vielä yhdet hyvät urheilurintsikat, kun koko ja hinta sattuivat kerrankin sopimaan yhteen.

Aamupäivällä oli sää vielä ihan lupaava, mutta niin vaan puoliltapäivin päälle puuskutti tummat pilvet (luvattua puoliauringonpimennystä ei siis todellakaan ollut nähtävissä) ja tuulenpuuska oli semmoinen, että hädin tuskin pysyi järjestäjien teltat pystyssä... Juoksu starttasi puoli kahden jälkeen ja lähdin liikkeellä kärkijoukon hännillä. Aika pian otin itselleni silmätikuksi pari jänistä, joiden perässä aioin pysyttäytyä. Muuten juoksu meni hyvin, mutta kyllä alkoi puolivälin paikkeilla puuskututtaa ja hetken pisteli mutta pian onneksi sai hengiteltyä sen verran taas ilmaa sisään, että pistely loppui. Nallikarin rannalla oli ihan järjetön hiekkamyrsky eikä siellä eteensä nähnyt... 4 km kohdalla piti jo kaivella sinnikkyyttä ja päätin, että juoksemalla menen reitin loppuun asti. Pikisaaren loiva ylämäki veti kuitenkin jalat niin hapoille, että muutama juoksija pääsi tässä vaiheessa ohi ja itellä oli höllättävä hetkellisesti vauhtia varsinkin, kun reitti jatkui vielä torinrannan kautta vaikka olin jo mielessäni tuulettanut, että kohta se loppuu.

Maaliin oli mukava päästä, vaikka kuljinkin kauimmaisesta portista sisään, kun juuri ennen stadionia kaikki merkinnät katosi eikä tuossakaan portilla lukenut mitään. Jokuhan olisi toki saattanut nähdä juoksukartasta, että sinne oli merkattu lähtö- ja tuloportit erikseen, mutta enpä minä niitä joutanut vilkaisemaan etukäteen... Mutta joka tapauksessa perille pääsin ja tyytyväinen olin siihen, että jaksoin juoksemalla kulkea koko reitin. Aika olisi tosin voinut olla hieman parempi, mutta se vaan meinaa sitä, että pitää alkaa enemmän käymään juoksulenkillä - ehkä jos vielä tulee osallistuttua tapahtumaan, voi tavoitteeksi ottaa jo ajan parantamisen.

Tapahtuman pääesiintyjänä oli oma Oulun likka Suvi Teräsniska. Katsoin muutaman biisin, mutta sitten oli lähdettävä jo kotiin maitojen tyhjennykseen. Eikä tuolla ois T-paidalla enää tarennutkaan.