Instagram @sarkkuk

torstai 26. tammikuuta 2017

18 kuukautta (1,5 vuotta)

Pitkästä aikaa lastenkin kuulumisia! Tämä lahopää on tietysti unohtanut varata meille puolitoistavuotisneuvolan (on se kalenterissa ylhäällä ollut vaan eipä oo saanut aikaiseksi) eli neuvolapostauksen jälkeen saa sitten vasta mittoja päivitettyä. Viimeksi oon kirjoittanut Rn kuulumisia, kun tämä täytti yksi vuotta ja puolessa vuodessa ehtii kyllä lapsen elämässä tapahtua kaikenlaista.



En ehkä oo aivan puolueeton sanomaan, mutta meillä asuu kyllä semmoinen hurmuripoika, joka tulee sulattamaan sydämiä...  Mukavan rauhallinen lapsi, mutta tarvittaessa on kyllä melkoinen jäärä ja ääntä lähtee. Kävelemään lähti aika tarkkaan 1v 1 kk ikäisenä ja nopeasti sitten kyllä oppikin. Päiväkotihan me kans ollaan aloitettu tässä välissä ja hyvin lähti sinne sopeutumaan. Pari viikkoa oisko mennyt, että aamulla vähän itkeskeli mutta nykyään juoksee innoissaan jo aamupuurolle niin, että ei aina ehdi heippojakaan sanoa kun on jo itsekseen mennyt.



Edelleen R tykkää paljon kiipeillä ja toinen välillä vähän kyseenalainen taito on pomppiminen. R innostuu helposti muiden esimerkistä ja niinpä isosisko saakin Rn mukaan kaikenlaisiin villityksiin. Viime aikojen keksintö on purkaa sängystä kaikki peitot ja patjat ja leikkiä "taikatemppuja", eli pomppia sängyllä, laskea sieltä liukumäkeä ja tehdä kuperkeikkoja. Energiaakin siis löytyy. Selkeästi yksi mielenkiinnon kohde on myös erilaiset pallot, ja tosi taitavasti R osaa jo potkia palloa ja kuljettaa sitä. Taitaa jossain vaiheessa olla ajankohtaista siis alkaa jalkapallon harrastaminen. R osaa myös laulaa tai jotain sinne päin, yksi hitti on "Let it Go" ja Risto Räppääjä&Viileä Venla on yksi suosikki-DVD, ja musiikki kyllä menee jalan alle.



R ei vielä puhu. Pari kuukautta on hokenut sanaa "Anna!", joka onkin erittäin käyttökelpoinen ensimmäiseksi sanaksi. Seuraavaksi on tullut "äiti", "ei", "auto", "Elsa" :D . Yrittää kovasti muodostaa siskonsa nimeä ja toistelee halutessaan joitakin yksinkertaisia sanoja, esimerkiksi "kissa"akin on jo koittanut suhauttaa. Ymmärtää kyllä puhetta tosi hyvin ja osaa toimia käskyjen ja kehoitusten mukaan sekä osoittaa vaikkapa asioita omassa kehossaan (nokka, varpaat, napa - tuo kenkä, hae paperia, herätä S , missä Leevi? jne.). Selkeästi on hiljaisempi, kuin nyt vaikkapa siskonsa, joka tässä iässä puhua pälpätti jo vaikka mitä.



R on edelleen ihan hirveä tissitakiainen ja välillä tuntuu, että äiti on yksi kävelevä tissi vaan... Yöimetyksiä oon koittanut jo toista kuukautta lopetella, kun alkoi oma jaksaminen käydä jo vähän vähiin niidenkin suhteen. Ihan kokonaan ei olla yötissistä siis päästy vielä eroon. Mutta sanotaanko, että jos viikossa on yksi yö, jolloin R herää puoliltaöin eikä rauhotu muuten ku tissitainnutuksella, niin sen nyt vielä jaksan eli tosi paljon nuo nyt kuitenki on lähteny vähentymään. Kuitenkin kun yöunet on alkaneet olla enemmän yhtenäisiä, niin se tissikin on jäänyt ja minä oon kans siirtynyt toiselle puolelle sänkyä nukkumaan, että se nyt ei ainakaan saa lisää ärsykkeitä siitä vierellä ja kainalossa olemisesta. Se imetyshetki on kuitenki hirveän tärkeää, että ilman sitä en kyllä saa poikaa nukkumaan (jännä juttu vaan sitten, että isänsä luona kyllä nukahtaa helposti ilman...) ja päiväkodista kun iltapäivällä lapsia haen, niin olis saman tien repimässä paitaa auki. Illat meneekin monesti siihen, että minä saan olla aika tiukilla, että sitä maitoa ei voi koko ajan juoda. Onhan se selkeästi siis lohtutissiä varsinkin, kun ei se aina ees jaksa sitä juoda kun kaikki ympärillä oleva vie heti mielenkiinnon ja silti on vaan saatava lupsutella.



Tutinkin jätin pois jo muutama kuukausi sitten. Sattuivat kaikki viisi menemään samaan aikaan hukkaan ja kun ei mistään niitä tullut vastaan, niin päätin vaan olla ostamatta uusia. Pari päivää meni kiukkukohtauksilla ja yöunille asettuminen oli vähän rauhatonta, mutta nopeasti tottui kyllä. On tosin välissä tullut mieleen painella saman tien kauppaan tuttiostoksille, kun varsinkin Rn ollessa kipeänä minun tissi onkin sitten ollut se tutin korvike. Mutta oon pitänyt oman pääni asian suhteen. Päiväkodissa tutti on vielä käytössä päikkäreille rauhoittuessa ja antaapa sen siellä olla, jos se siellä hyvin niin toimii. Päikkäreitä tosiaan nukkuu vielä hyvinkin reilut pari tuntia päivässä.



Kaikkia useimmiten kiinnostaa, miten R on suhtautunut nyt kahteen kotiin ja hyvinhän se on mennyt. R nyt tietenkin on sen verran pieni, että ei varmasti kaikkea ymmärrä, mutta selkeästi on välillä havaittavissa jotain levottomuutta ja esim. isin soittaessa puhelimella saattaa saada itkukohtauksen eli ikävoi varmasti välillä. Vastaavasti aina menee ihan innoissaan isin luokse kylään, mutta on myös iloinen, kun tuun lapset sieltä hakemaan. Eli olosuhteisiin nähden tosi hyvin on sujunut.


Semmoista meille kuuluu pikkumiehen taaperoarkeen! Kirjoittelen sitten vaikka neuvolakuulumisia erikseen, kunhan nyt saisin vaan ensin edes sen ajan varattua...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta kommentillasi!