Lauantaina olisi ollut parissakin paikkaa kauppaketjujen järjestämiä lastentapahtumia, huomasin jälkeen päin. Mutta omalla kylälläkin riitti kyllä tekemistä niin, ettei tarvinnut muualle lähteä. Pelleä piti tietysti lähteä katsomaan Halpa-Halliin. Tiukille vaan veti omaa aikataulua, kun sain juuri sovittua sohvan kuljetuksesta uuteen kotiin, siitä huolimatta lähdettiin piipahtamaan ulkona kärryillä heti aamupäivällä. Juoksujalkaa sain mennä kauppaan, ja siellä nopeasti katsottiin, mitä kaikkea tarjolla oli. Oltiin onneksi paikalla sopivasti, kun karkkitykki löydettiin ja saatiin aikaiseksi karkkisade ja mekin kaksi karkkia ehdittiin napata. Sitten pitikin mennä jo, ja juoksin kyllä aikaa vasten kotiin. Vastaantuleva mummu ihasteli, miten niin reippaasti olen aamulenkillä... Meinasin huikata, että kiirettä vaan pukkaa, mutta menin jo. Mutta sain kuitenkin reippaan juoksulenkinkin samalla tehtyä. Lupasin lapsille, että mennään kyllä myöhemmin iltapäivällä uudestaan "katsomaan pelleä" ja niin tehtiin, ajan kanssa tällä kertaa.
Menninkäiseltä saatiin hieno "kasvomaalaus" eli käteen tytön itse valitsema Hello Kitty. Pelle Pepperooniinkin törmättiin sopivasti niin, että saatiin molemmille lapsille ilmapallokoirat. Pienempi tosin väänsi omastaan heti mutkat suoriksi ja ehti jo siskonkin koiralta jalat pyöritellä pois, mutta olipahan iloa edes hetkeksi.
Sunnuntaille sattui monenlaista, perinteisen aamu-uintimme jälkeen mentiin katsomaan mäelle Traktorinäyttelyä. Väkeä oli kyllä paljon liikenteessä ja traktoreiden lisäksi monenlaista autoa, mopoa ja hälytysajoneuvoja esillä.
No niin kävi, että tyttö halusi mennä mäkeen ja lupasin hänen sinne kiivetä kun itse siinä mäen alapuolella seisoin. Katsoin perään, että siellä juosta viipottaa ja kun hetkeä myöhemmin katsoin uudelleen, niin eipä näkynytkään tyttöä enää missään. Menin mäen päälle etsimään, huhuilemaan ja katselemaan ympärilleni, vaan eipä näkynyt. Arvasin, että nyt on tainnut juosta jonkun perässä pois, koska sellaista hänellä hyvinkin on tapana tehdä, mutta kun minuutit mateli eteen päin eikä mitään kuulunut tai näkynyt, niin kyllä siinä ehti monenlaista muutakin vaihtoehtoa jo hiipiä mieleen ja paniikkia alkaa jo puskemaan päälle. Ajattelin jo mennä itse kysymään kuulutuksia, mutta sieltähän se kohta tuli odotettuna, että meidän tyttö on löytynyt ja etsii äitiä. Eli terve, mehän ne oltiin... vähän kyseenalainen viiden sekunnin julkisuus! S oli siis mennä viipottanut joidenkin tyttöjen perässä jo melkein alueen ulkona ja seurueen äidit olivat sitten onneksi hoksanneet häneltä kysellä, missä tämän äiti on. Sn omien sanojen mukaan hän oli mäessä kompastunut, eikä ollut enää sitten halunnut siellä olla ja oli lähtenyt näitä tyttöjä seuraamaan. Onneksi osasi kertoa oman nimensä ja äidin nimen. Nämä on näitä ihan perusturvallisuusasioita, mitä kannattaa oman lapsen kanssa harjoitella. Tämäkään ei iso alue ole ja tuttu paikka meille, mutta kun siellä on sadottain ihmisiä niin äkkiä siellä hukkaan menee. Ens kerralla istuu kyllä molemmat visusti vaunujen kyydissä, tämä kun tuskin ensimmäinen kerta tulee olemaan...
Eli loppu hyvin, kaikki hyvin, ja kävin kyllä vielä tilannetta Sn kanssa pariinkin kertaan läpi. Muistuttelin, miten ei voi lähteä kenenkään perään noin vaan ja samalla kuitenkin kehuin, että hienosti osasi kertoa oman ja äidin nimen. Samalla kerrattiin, että jos käy niin, että joutuu hukkaan, niin mitä pitää tehdä.
Iltapäivälle oli vielä muutakin ohjelmaa, lapset ehti justiinsa sopivasti syödä ja R ottaa pienet torkut, kun lähdettiin liikkumaan Perhekuperkeikkaan. Tästäkin tapahtumasta olen aiemmin vain kuullut, eli mitään hajua ei oikeasti ollut siitä, mitä tuolla tehtäisiin. Mentiin kuitenkin katsomaan ja lapset kyllä molemmat tykkäsi. Liikuntasalissa oli erilaisia pelejä ja vempeleitä, joilla lapset saattoi omatoimisesti liikkua. Sn suosikkeja oli purkeilla kävely ja kiipeilypuolissa kiipeily, R taas innostui pelaamaan sulkapallomailat molemmissa käsissä jalkapalloa pukaten. Luovuus kunniaan, yritin tätä kerran jos ois oikealla mailalla halunnut pelata pallopeliä ja hirveät kilarit veti, kun äiti häiritsi peliä!
Semmoista "pientä" puuhastelua siis tälle viikonlopulle. Jospa sitten lähiajat voi taas mennä vähän lorvaillen, ettei ala ihan urheiluksi mennä tuo tapahtumissa kiertely. Ihanaa kuitenkin, että tämmöisiä järjestetään ja tosi mukava, että keräävät porukkaa niin, että touhu kannattaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentillasi!