1-vuotissynttärit (yhteissynttärit)

Jos kesäkuusta alkaa kesä ja syyskuusta syksy, niin silloinhan heinäkuun puolivälissä eletään keskikesää.💝 Näin myös juhlittiin keskikesän tienoilla meidän kesän lapsien yhteissynttäreitä: 1-vuotissynttäreitä yhdistettynää kesäkuisen 9-vuotissynttäreihin ja toisen heinäkuisen 7-vuotissynttäreihin. Ja menipähän tällä samalla kakulla vielä isinkin synttärit, vuosia liekkö tarpeellista mainita tässä kohtaa. 😁

Synttäreiden valmisteluun käytin taas useamman päivän aikaa. Isommat lapset olivat tällä kertaa valmisteluissa suurena apuna, sillä tehtiin yhdessä sokerimassasta muotilla koristeita ja S sai tehdä lähes kokonaan itse toivomansa kuppikakut. Molemmat lapset auttoivat myös kakkutikkareiden tekemisessä (vaikka sain kyllä patistella R:a osallistumaan myös itse koristeluihin, kun nämä olivat hänen oma toivomuksensa).

1-vuotiaan sankarin kunniaksi tein mansikkamoussetäytekakun. No eihän se mennyt taas lainkaan  niin kuin Strömssössä, kun käytin kakkuun tuoreita mansikoita ja ilmeisesti ne olivat niin mehukkaita, ettei kakku olisi kaivannut muuta kostuketta ollenkaan kun sitä valui nyt kakusta. Kokeilin kakun päälle myös kaupasta ostamaani glitterväriä tarkoituksena tehdä valumakakku, ja ohjeita noudattaen valmistin tomusokeriseoksen. Eihän se pysynyt ollenkaan sitten kakun päällä, vaan lähti todellakin valumaan kakun päältä pois. Lisäsin seokseen vielä tomusokeria ja ei sekään auttanut. Ja vielä laitoin toisesta pussista lisää glitterjauhetta, sillä itse tuote jähmettyi mutta ei sekään pysynyt juurikaan sen paremmin kakun sivuilla. Alla oli voikreemi että en tiedä, oliko pinta vaan niin liukas, ettei siihen yksinkertaisesti ole tarkoituskaan minkään tarttua. Pelastin lopputuloksen joten kuten kermapursotuksilla mutta eihän tuo nyt silti aivan minun visiota vastannut. Kiva lopputulos joka tapauksessa vaikka vähän erilainen tulikin, valmiit tilatut koristeet olivat onneksi piste iin päälle!

Lisäksi oli päärynäkinuskijuustokakkua ja muita herkkuja platterin tapaan. Myös näiden tarjoiluasetteluissa isommat lapset auttoivat ja ihanasti asettelivat keksit ja muut herkut tarjolle.

Lohivoileipäkakun tein semmoisena nopeana versiona, sisällä savulohi+tuorejuusto+majoneesitäyte. Koristelun suhteen menin nyt melko yksinkertaisilla ainesosilla, kun aika meinasi loppua kesken tuon täytekakkuprobleeman vuoksi, mutta näinkin lopputuloksesta tuli ihan kiva. Juomaksi tein sitrusboolia niinkin yksinkertaisista aineista kuin Juissin sitruuna-limemehua, sitruslimsaa ja sitruunan makuista kivennäisvettä. Tästä tykkäsivät niin lapset kuin aikuiset.

Niin ja tosiaan päivänsankari itse sai vielä sokerittomia porkkana-banaanimuffinsseja. Nämäkin minulla oli tarkoitus alun perin kuorruttaa jollakin vauvaystävällisellä kuorrutuksella, mutta en enää oikein ehtinyt (kuinka moni muu juhlien järjestäjä vielä luutuaa lattioita suihkunraikkaana kylpytakki päällä sillä kellonlyömällä, kun juhlat pitäisi jo alkaa?). Mutta sankarille maistui näinkin vaikka huuli pyöreänä hän kyllä katseli pöydän muita tarjottavia siihen malliin, eikö niitä saa maistaa. No maistui hänelle toki mm. mansikat, pensasmustikat ja maissinaksut. Vaikutti näinkin olevan hyvin tyytyväinen.

Lähes kaikki kutsuvieraat pääsi paikalle, läheiset (sisarukset, kummit yms.) ja lapsilla oli jälleen odotettua leikkiseuraa serkuista ja pikkuserkuista. Kaikki synttärisankarit saivat ihania lahjoja ja saipa niitä vielä koplan neljäskin 4-vuotias vaikka hänen synttärit juhlittiinkin jo maaliskuussa. Mutta varmasti ilahtui hänkin kun ei osannut edes odottaa saavansa mitään. Ja ihanasti osallistui hän juhlintaan mm. haluten puhaltaa pikkuveljen synttärikynttilän ja halusi avata pikkuveljen apuna lahjoja.

Tarjoiluista jäi toki osa yli ja onneksi olin ennalta viisas ja kutsuin meille seuraavalle päivälle muita heinäkuisia kylään, niin saatiin tuhottua suurin osa kakuista. Mutta jossakin vaiheessa muistin, että minulla olisi ollut vielä ne porkkanabanaanimuffinssit jääkaapissa...! Pitää ne vissiin syödä kuitenkin nyt M:n ja muiden lasten kanssa ehkä kuorrutteen kera.

Vanhempainvapaan päättyminen

Blogihiljaisuutta on taas hetki vaikka luonnostelmissa olisikin ollut monta aihetta, mistä tehdä postaus. Mutta arki neljän lapsen kanssa menee kyllä niin nopeaa, että heilahtaa ja moni tekemätön asia odottaa tekemistään. Jäin äitiyslomalle viime kevään ja kesän vaihteessa ja voi että, mitkä ruusuiset kuvitelmat minulla taas oli siitä kaikesta  y l i m ä ä r ä i s e s t ä  a j a s t a , mitä äitiysloma ja sitä seuraava vanhempainvapaa toisi tullessaan.

Nyt kymmenen kuukautta myöhemmin ei voi kuin naurahtaa, että kovatpa oli suunnitelmat. Tuolla ne yli vuosi sitten tilatut valokuvat odottavat yhä albumeihinsa lajittelua keittiön nurkkakaapissa. Ajattelin ommella kasoittain vaatteita lapsille, no kangaskasa on kyllä kasvanut mutta vaatteita on syntynyt ehkä kaksi tai kolme. Luulin pystyväni katsomaan televisiosta kaikki tallennetut sarjat ja Netflixin uutuudet, mutta tällä hetkellä katson Salkkareiden syksyn 2020 jaksoja, joissa Nella oli menossa naimisiin ja Aaro paljastui Nadjan isäksi. Ja ne sata muuta asiaa, mitä olin suunnitellut tekeväni kodin ja lasten kanssa. 

Olen toki ollut aktiivinenkin, ja vaikka moni muistuttaa välillä lepäämään ja vain olemaan, niin minä kuulun niihin ihmisiin, jotka pitkästyvät ja tylsistyvät kotona istuessaan ja neljää seinää tuijotellessaan. Niinpä tänäkin aikana olen yrittänyt opiskella, käydä kuntosalilla, tavata muita samassa elämäntilanteessa olevia vanhempia ja lapsia, olen pyörittänyt perhekahvilaa, ollut aktiivisesti eri yhdistyksissä mukana, ja vielä sivutoimisesti toiminut "siinä sivussa" me&i-jälleenmyyjänä. Lasten harrastuksiin kuluu lisäksi monta tuntia viikossa aikaa.

Tämän kymmenen kuukauden aikana on kuopuksestamme kasvanut iso poika, joka tapailee konttaamista ja osaa sanoa "äittä". Koko kevättalven olen pohtinut erilaisia mahdollisuuksia vanhempainvapaan jälkeen, jäädäkkö kotiin, mennäkkö töihin, pitäisikö keikkailla. Kuun ja tähden asennot olivat kuitenkin suotuisat, kun minulla lykästi ja pääsen tekemään osa-aikatyötä sellaisessa työssä, joka ensisijaisesti olikin toiveenani. Osa-aikatyö tuntuu tässä elämäntilanteessa tosi ihanalta, on mahdollista olla osittain töissä ja kuitenkin useampana päivänä viikosta kotona vielä omien lasten kanssa. Tätä tulee nyt jatkumaan ainakin kesään saakka, jonka jälkeen suunnitelmat ovat jälleen avoinna mutta monenlaisia mahdollisuuksia taas täynnä.

Ihanaa on myös, että on jo kevät ja kesä ihan nurkan takana. Vaikka maailmantilanne on jälleen mitä on, niin kyllä tuo kevätaurinko vain valaa paljon energiaa päiviin. 

💛💛💛

Joululahjatoiveet Osa 4. Vauvalle joululahjaksi.

Postaus sisältää ei-maksettuja mainoslinkkejä

Vauvan joululahjatoiveita olen tainnut muutaman kerran jo käsitellä aiemminkin blogissani. Vinkkejä voi katsella mm. täältä vuoden 2015 postauksesta Vauvan joululahjatoiveet. Seuraavan pojan kohdalla ei ilmeisesti ole ollut aikaa juurikaan miettiä joulahjapostauksia mutta hyvin samankaltaiset toiveet on saattanut silloinkin olla mielessä.

Neljännen vauvan kohdalla ei luulisi enää mitään puuttuvan, jos kaikki on tullut säilytettyä. Kuitenkin on aika tehnyt tehtävänsä ja on todettava, että mikään tavara ei kestä ikuisesti. Jos ensimmäiselle vauvalle onkin kahdeksan vuotta sitten tullut hankittua sitä sun tätä ja pääosin käytettynä, niin se kyllä näkyy nyt puutelistan muodossa.

Vauvapulkka. Talvella on kyllä kätevää, kun voi rattaiden sijaan vetää istuvaa vauvaa jo pulkassa. Meidän vauvapulkka sanoi sopimuksensa irti viime talvena. Itse asiassa tavallinenkin pulkka hajosi joten ei haittaa, vaikka olisi vauvalle ja isommallekin lapselle oma pulkka.

Kuva: bauhaus.fi 
VAUVAPULKKA ORTHEX VIHREÄ

Ja jos on pulkka, niin tokihan sille olisi hyvä olla myös lämmin peite. Tietysti vastuullisuuden ja ekologisuuden aikakautena materiaalien alkuperääkin on hyvä ajatella. Ja vaikka aito on aitoa, niin onko keinokuitu materiaalina kuitenkin parempi, vegaaninen vaihtoehto? Ja kuvittelisin ainakin, että talja olisi lämpimämpi vaihtoehto kuin mikään puuvillapussukka tai fleecehuopa, jossa taas tulee puolestaan ympäristöasioiden huomiointi vastaan.

Kuva: Tokmanni.fi 
Lampaantalja-jäljitelmä 50 x 80 cm

Vaikka muovisten lastenlelujen luulisi olevan kestäviä, niin ajan saatossa on meidän taaperokärrytkin ottaneet osumaa ja nekin hajosi jo tuossa jokunen aika sitten. Keväällä kävelemään opettelevalle lapselle taaperokärry olisikin enemmän kuin tarpeellinen lahja.

Kuva: Prisma.fi 
Plasto taaperokärry hiljaiset pyörät musta

Vauvan lelutkin muuten ovat hrveästi kehittyneet vuosien saatossa. Vaikka tietyt vauvan lelut pitävät pintansa vuosista ja vuosikymmenistä toiseen, on uusiakin kehitelty viime vuosina. Enää ei ole niinkään tärkeää, että lelusta kuuluu jos jonkinlaista ujellusta ja pimputusta, vaan se, että vauva voisi monipuolisesti kehittää lelujen kanssa erilaisia aistituntemuksia. Moni näistä sopii myös erityislapsille. Vauvan Akuku-aistipalloista on vinkattu moneen kertaan meidän heinäkuisten vauvojen ryhmässä ja Kärkkäisellä ainakin näyttäisi ne nyt olevan jopa tarjouksessa! Myös Oballin tattumapalloista on hehkutettu. Ja meidän vauvan mieleen ovat ainakin yllätykselliset pop up -lelut, joita voi myös itse tutkia ja painella.

Kuva: Kärkkäinen.com 
Akuku 8 kpl aistipallot

Kuva: Jollyroom.fi 
Oball Classic Bold Boll, Pinkki/Violetti

Kuva: Jollyroom.fi 
Redbox Pop Up Lelu Maatilaneläimet

Vauvan vaatetta tietysti monen lapsen perheessä jo löytyy. Paitsi että meidän iso vauveli alkaa jo käyttämään vaatekokoa, joka oli isoveljillä käytössä 1-2 -vuotiaana eli minulla on pieni ennakkoaavistus siitä, että poika ottaa pian vaatekoossa kiinni koon, että sitä ei enää meillä vauvalle ole. Eli erilaiset bodyt ja yöhaalarit isommassa koossa 80 ja 86 on jo tonttujen toivelistalle aiemmin vinkattu ja niistä on kuulemma Joulupukki ottanutkin jo vinkin. Laadukkaita yöhaalareita näyttäisi muuten löytyvän vieläkin Black Friday -alesta Martinexin verkkokaupasta.

Kuva: Martinex.fi 
MUUMI Lumisota-pyjama vihreä

Näillä vauvalle todellakin hyödyllisillä ja tarpeellisilla leluilla ainakin meidän vauveli olisi hyvinkin tyytyväinen. ♥ Toivottavasti näistä vinkeistä oli hyötyä myös jollekin muulle vauvaperheelle. :)

Joululahjatoiveet Osa 3. 3-vuotiaan pojan toiveet.

(Postaus sisältää ei-maksettuja mainoslinkkejä)

Joko siellä ehdittiin tehdä kaikki joululahjaostokset? Itse tein kyllä paljon hankintoja mutta en kaikkia varsinaisesti jouluksi. Kaikki leluhankinnat oon omalta osaltani tehnyt ja oikeastaan toivonkin, että niitä leluja tulisi sitten muilta sinne pukinkonttiin, koska itse tiedän ostaa semmoiset oikeasti tarpeelliset hankinnat ja ne lelut on sitten lapsille ekstrana. Vaikka lapsethan asian mieltää juurikin niin, että niitä lelujahan sieltä lahjapaketeista pitäisi löytyä!

Monesta paikkaa saakin nyt tosi halvalla joululahjat hankittua, sillä HalpaHallissa on tämän viikonlopun ajan -30% ja Tokmannilla -40% leluista. Myös muissa nettikaupoissa on paljon lelualennuksia.

Meidän kolmivuotiaan parasta iltapuuhaa on ollut viime aikoina lelulehtien lukeminen ennen nukkumaanmenoa. Poika ensin etsii lehdestä mieluisimman toiveensa, mutta siitä huolimatta pitää äidin sitten lukea hänelle "iltasaduksi" koko lelulehti kannesta kanteen. Kun meidän kolmivuotiaalta sitten kysyy, mitä hän Joulupukilta toivoo, tulee vastaus kuin apteekin hyllyltä: Palomiesasu. Ja palomiestakki.

Kuva: Verkkokauppa.com 
Great Pretenders -palomiespuku + tarvikkeet

Toinen sieltä lelulehdestä hartaasti toivottu juttu on sitten Ryhmä Hau -jutut, erityisesti Vainun moottoripyörä ja poliisiauto. 

Kuva: Tokmanni.fi 
RYHMÄ HAU Leikkisetti Ryhmä Hau Vainu

Myös muut Ryhmä Hau -autot olisivat pojalle mieluisia.

Kuva: Tokmanni.fi 
RYHMÄ HAU Leluauto Ryhmä Hau 3 kpl

Ja vaikka juuri olen todennut moneen kertaan, että vaatetta ja muuta meillä on vaatekaappi täynnä, jopa niin paljon ettei kaikkea ehdi millään pitämään, niin taas tuli vastaan vaatekaapista puuttuva juttu. Meidän kolmivuotias on nimittäin melkoisen tarkka siitä, mitä hän päällensä pukee ja syy, ettei vaatekaapista mene vaatteet käyttöön on yksinkertaisesti se, että ne vaatteet on hänen mielestään tyhmiä! Sen sijaan meidän poika pitää mielellään verkkahousuja tai urheilullisia collegehousuja. Niitä voisi siis muutamat kappaleet löytyä isommassa koossa, joko 104 tai 110.

Kuva: HalpaHalli.fi 
MONIA Verkkarit

Näillä pienillä mutta sitäkin tärkeämmillä toiveilla olisi varmasti meidän 3-vuotias ikionnellinen. ♥

Joululahjatoiveet osa 2. 8-vuotiaan tytön joululahjatoiveet

(Postaus sisältää ei-maksettuja mainoslinkkejä)

Oletteko ehtineet tehdä jo joululahjahankintoja Black Friday - tai Black Week -tarjouksista? Itse olen tehnyt muutamia ostoksia, jotka ovat olleet ostoslistalla jo pidemmän aikaa. Tarkasti suunnittelemalla ja vertailemalla tarjouksissa voi säästää pitkän pennin (siis sentin), mutta juuri kuulin uutisista, että todellisuudessa Black Friday -tarjousten kokonaisale on vain 4 % ! Eli ei kannata haksahtaa tekaistuihin tarjouksiin tai ostamaan ihan mitä tahansa, joka on ikään kuin normaalihintaan nyt siellä tarjousten kylkiäisenä.

Joululahjahankintoja on kuitenkin hyvä tehdä tarjousten joukosta, mutta hyvä on muistaa myös se, että näin vihreän ajattelun aikoina kaikki kierrätetty on myös sekä eettisesti että ekologisestä kestävä vaihtoehto, mitä tulee joululahjojen antamiseen.

Meidän 8-vuotias tyttö pääsi kirjoittamaan Joulupukille kirjeen, jonka ykköstoiveena on Baby Born -nukke. Se kun osaa vaikka oikeasti pissata, kun muut nuket ei sitä tee. Kun sitten kysyin, mitä muuta hän haluaisi, tuli siihen kylkeen sitten tietenkin kaikki Baby Born -tarvikkeet - vaatteet, kylpyamme, potta ja niin edelleen. Eli ei jää kyllä epäselväksi, mitä sieltä paketista voisi tulla.

Kuva: Jollyroom.fi Baby Born Soft Touch
Unicorn Sister 43cm

Kuva: Lekmer.fi City Fashion Lelusarja Vaaleanpunainen

Onneksi satuin asiasta myös puhumaan ääneen, sillä tonttujen korvat olivat höröllä oikeaan aikaan. Saattaapa hyvinkin olla, että tonttu toiveen kuuli ja löysi pajastaan juuri oikeanlaisen nuken.

Kuva: Jollyroom.fi Barbie Glam Auto Cab

Barbiestakin on puhuttu mutta myös todettu, että niitä meillä jo on. Sen sijaan Barbien autoa on toivottu jo pitkään, samoin erilaisia Barbien vaatteita.

Kuva: Halpahalli.fi BARBIE Vaatekaappi

Monena jouluna on pukki kuullut myös toiveen lasten kylpytakeista. Tyttö on taas venähtänyt pituutta ja seuraavaan kokoon 140cm on vaatekaapissa joitakin käyttövaatehankintoja vielä tekemättä, esimerkiksi juurikin se kylpytakki.

Kuva: hm.com Fleece-aamutakki 

Meidän pimeää pelkäävä tokaluokkalainen on myös sitä sorttia, että hän tarvitsee vielä yövalon päälle nukkuessa. Tontun apurit lienevät tämän asian kuulleen, koska tontut myös vinkkasivat, että Joulupukin lahjasäkistä saattaapi löytyä ihan oikea yövalo, joka toivottavasti helpottaa nukkumista.

Kuva: Jollyroom.fi Rabbit & Friends ByMoxo Yövalo Suuri Kissa, Valkoinen

Toivottavasti näistä lahjaideoista sai myös joku muu tontun apuri apua!

Joululahjatoiveet Osa 1. 6-vuotiaan pojan toiveet

 HOU HOU HOU.

(Sisältää ei-maksettuja mainoslinkkejä).

Näin se taas on aika rientänyt ja pian ollaan jo jouluvalmisteluissa. Viikon päästä on joulukuu ja ainakin meillä on jo tovin aikaa kuultu tonttujen rapinaa ja nähtykin heidän vilistävän milloin takapihan pellolla tai naapurin terassilla. Onpa päästy myös Joulupukin juttusille ja ojentamaan hänelle myös joululahjatoiveet. Vaatimattomasti kirjeissä oli vain yksi toive, mutta kertoo sitäkin enemmän ehkä siitä, mikä se ykköstoive on. Ja nythän näitä hankintoja kannattaa mm. Black Friday-tarjouksien aikaan tehdä.

Eskarilaisen pojan mielessä on siis ollut POKEMON-kortit. Tontut tiesi kertoa, että he eivät tällä hetkellä kykene valmistamaan niin paljon kortteja, kuin mitä he ovat lahjapakkauksiin pakanneet. Silti, odotellaan jos tontuilla vielä lisäerää ennen joulua tulisi. Tiedossa myös on, että Lehtipisteisiin niitä olisi jossakin vaiheessa tulossa. Eikä haittaa, vaikka korttipakkauksia saisi useammankin, sillä peliohjeiden mukaan pelaaja tarvitsee jopa 60 korttia pelatakseen peliä! Myös Pokemon-kortteja varten saatavat keräilykansiot tulisivat tarpeeseen, mikäli kortteja alkaa enemmänkin kertymään.

Kuva: Lehtipiste.fi Pokemon Sword & Shield
Fusion Strike -keräilykortit

Kuva: VPD- POKÉMON SWORD & SHIELD 5 MINIKANSIO JA BOOSTER-PAKKAUS

Myös Pokemon-teemaan sopien on Pokemon-pehmolelustakin haaveiltu. Näitä näyttää olevan tarjolla useita erilaisia eri kivijalka- ja verkkokaupoissa, joten tonttujen työ on varmasti tässä kohdin helppoa. Muutenkin erilaisista pehmohahmoista on ollut puhetta - "kiiltäväsilmäiset" sudet, krokotiiit ja dinosaurukset ovat mieleen.

Kuva: CDON.com Pokémon Pikachu Plush Toy Pehmo 22cm 

Kuva: Prisma.fi Ty Pehmolelu Grindal reg

Myös jo viime joululta jäänyt haave on erilaiset Bakugan-pallot. Näitä kertoivat tontut etsineen jo viime vuonna, mutta taisivat olla siinä vaiheessa jo loppu. Ainakin CDON-verkkokauppa kuitenkin näitä tarjoaa nyt tarjoushintaan.

Kuva: CDON.com ALKUPAKKA - Bakugan (valikoima)

Myös erilaiset MineCraft sekä Star Wars -pelit ja hahmot ovat varmasti myös eskari-ikäisen pojan mieleen. Pelikonsolia meillä ei ole eikä lähiaikoina myöskään tule, jos ei Joulupukki totea lasten olleen ihan erityisen kilttejä, mutta kaikki muut pelit teemaan liittyen ikätasoisesti voisi paljastua kivana lisänä joulupaketeista. Erilaiset lauta- ja strategiapelit alkavat sujua jo tämän ikäisiltä ja olisivat kyllä koko perheelle ajanviettoa. Samoin ikätasoiset pikkulegot alkavat jo vanhempien avustuksella rakentumaan.

Kuva: Tokmanni.fi LEGO STAR WARS 75298 Microfighters: AT-AT™ vastaan tauntaun™

Jos siirrytään puolestaan lelutoiveista pehmoisten pakettien puoleen, niin kasvava lapsi tarvitsee aina uutta vaatetta. Varsinkin käytössä usein kuluvat sekä nopeasti pieneksi jäävät sukat ja alusvaatteet ilahduttaisivat myös tämän perheen lapsia.

Matka joka meni jo

Sattuipa kerran meidän perheessä lasten sekä aikuisten lomat samaan aikaan semmoisessa elämäntilanteessa, että saatettiin suunnitella lähtevämme koko perheen kanssa syysloman viettoon. Vuokrattiin puolison työpaikan kautta mökki Kuusamosta ja vietettiin siellä kokonaiset kolme yötä.

Viimeisestä koko perheen reissusta laskin olevan tasan sen neljä vuotta. Silloin oltiinkin aivan eri lähtötilanteessa, kun lapsia oli mukana vain kaksi. Silloin lomalla oli mukana myös minun vanhemmat ja isäkin oli vielä elossa. Nyt lapsia on jo neljä ja juuri ja juuri mahduttiin autoon matkalaukkujen ja tavaroiden kanssa.

Menomatka sujui yllättävän leppoisasti. Olin juuri syöttänyt M:n ennen lähtöä, joten hän nukkua torsotti autosta. Pysähdyttiin Kiimingissä kaupassa, mies oli bongannut sieltä makuupusseja ja ostettiin niitä muutama mukaan, kun ei jaksettu koko sakille roudata omia lakanoita erikseen mukaan. M heräsi tässä välissä vähäksi aikaa itkeskelemään mutta torkahti itsekseen kuitenkin pian. Jatkettiin matkaa ja 10min jälkeen alkoi ensimmäiset *Äiti millon me ollaan perillä?" -kyselyt. Onneksi alkumatkalla koko sakki taisi hetkeksi torkahtaa autoon, itse selailin somea ja kuuntelin hetken Nextorysta äänikirjaa, jonka olin aikonut jo pidemmän aikaa ottaa kuunteluun. Jotenkin kirja oli kuitenkin pitkäveteinen eikä oikein lähtenyt käyntiin, niin en jaksanut kauaa keskittyä kuunteluun. Kohta oltiin sitten Pudasjärvellä, jossa kävin nopeasti tekemässä ruokaostokset, vaikka pitikin pyöriä vähän hyllyjen välissä etsimässä sitä sun tätä ja ehdin jo ajatella, että autossa on jo hirveä huuto käynnissä. Ei kuitenkaan ollut, M nukkui vielä ja päästiin jatkamaan matkaa. Syötteen tienhaarassa nähtiin poroja ja kyytiläiset olivat sitä mieltä, että kyseessähän olivat Joulupukin porot. Aloin jostain syystä tutkimaan kauppakuittia ja huomasin, että croisantit, jotka olin ostanut, oli veloitettu 1,99€/kpl! Yritin muistella, mikä se hinta oikeasti oli, joka tapauksessa ei kyllä kahta euroa tai kauppaan olisi jääneet! Kirjottelin siitä saman tein reklamaatiota sähköpostilla (alan oleen jo melko hyvä näissä, ei nimittäin ollut eka eikä toka kerta!). Ajokeli oli muuten hyvä, maisemat muuttuivat sitä lumisemmaksi mitä pohjoisemmaksi käytiin, mutta 20km ennen määränpäätä alkoi tien pintakin olla jäinen ja luminen. Ei paljon satasta autoletka enää mennä poksotellut. Itsehän, jos olisin ollut ratissa, oltaisiin hädin tuskin körötelty 80:aa... Ehti tulla jo pimeäkin. Vauveli alkoi heräilemään ja itki taas jonkin aikaa. R kyseli ensin 15 min välein, sitten 10min välein, 1min ja lopulta 30s välein"Äiti joko me ollaan perillä".

Oltiinhan me viimein perillä mökillä. Pimeä oli jo, joten ei paljon maisemia nähnyt, ja kiire oli muutenkin vauvelia syöttämään että mentiin vaan äkkiä sisälle, mies purki autoa sillä välin, kun sain syötettyä pikkumiehen. Mökissä oli ihana pieni takka, tehtiin tulet ja iltaruuaksi paistettiin makkaraa. Lapset oli ihan täpinöissään mökissä olevasta yläkerrasta ja alkoivat sinne rakentamaan omia nukkumissijojaan. 

Mökillä lämmitettiin joka ilta ihana puusauna ja saunottiin ennen nukkumaanmenoa. Lapset löysi lautapelejä ja pelasin R:n kanssa Pomppivat kanit peliä, johon minulla ei ollut aavistustakaan mikä logiikka pelissä oli mutta jotenkin omilla säännöillä saatiin kuitenkin monet hyvät pelit pelattua. 

Toisena päivänä sää oli tuulinen. Yritettiin siitä huolimatta käydä ulkoilemassa lasten kanssa, vaikka eipä pihalla kovin kauaa tarennut ollakaan. Käytiin vähän käveleskelemässä eri suunnissa katsomassa, mitä näkyy. Löydettiin monet poron yölliset jäljet, samoin pienempiä eläimiä ja jäniksiä oli yön aikana jättänyt jälkiään lumihankeen.

Lasten kanssa olin suunnitellut käyntiä myös kylpylässä. Muitakin mielenkiintoisia kohteita olisi ollut, mm. Kuusamon Suurpetokeskus, mutta se olikin kuulemma nyt kiinni, koska karhut olivat alkaneet talviunille. Näin myös jonkun vaellusreitin olevan melko lähellä Hossan kansallispuistossa, mutta tällä kokoonpanolla tähän aikaan vuodesta ihan hullu ajatus. Päästiin kuitenkin siellä kylpylässä käymään - osittain. Meillä on viimeisen kuukauden ajan ollut kukin lapsista vuorollaan erinäköisissä flunssissa ja edeltävästi oli J ollut koko viikon poissa hoidosta räkätaudin takia. Vielä kun vähän niiskutti ja köhä oli päällä, ja koska puoliso oli nyt vuorostaan napannut saman taudin, jätettiin heidät mökille puuhastelemaan ja menin kahden vanhimman ja pikkumiehen kanssa kylpylään. Hieman etukäteen jännitti, miten tuo reissu vauvan kanssa tulisi onnistumaan, mutta hyvin meni. S osaa kuitenkin näköjään uida jo tosi hyvin ja Rkin sen jälkeen, kun itse sekä äiti rohkaistui, pystyi uimaan jo jonkin matkaa, kellukkeet kuitenkin laitettiin hänelle varalta. M oli hyvin tyytyväisenä koko uimareissun ajan, lopussa sitten kun nälkä iski oltiinkin jo poislähtöä tekemässä. Kuusamon Tropiikista sai kassalta vauvalle uimavaippoja, kun enhän minä muistanut lähtiessä niitä kotoa ottaa mukaan, vaikka varta vasten tätä reissua varten olin niitä ostanut. Hankalinta oli kuitenkin saada itselle uikkarit suihkutiloissa päälle, kun suihkuhuoneessa ei ollut yhtään tasoa mihin laskea vauvaa, edes vessan pesuallastaso ei ollut riittävän leveä, että siihen ois pystynyt vauvaa laskemaan. Yritä siinä sitten kiskoa märälle iholle yhdellä kädellä tiukkaa uimapukua. Ei onnistunut se, ainoa vaihtoehto oli laittaa vauva hetkeksi pyyhkeen päälle saunan lauteille ja äkkiä kiskoa uimapuku päälle, sauna nimittäin oli kuuma. Jos jotain vinkkiä siis antaa, niin oma ja vauvan uikkari kannattaa pukea päälle jo pukuhuoneessa! Muitakin pieniä uimareita kylpylässä oli paljon samaan aikaan.

Parasta reissussa oli se, että sai nukkua aamulla just niin pitkään kuin nukutti, eikä ollut mitään aikatauluvelvotteita mihinkään suuntaan. Hammasten kiristelyltäkään ei tietenkään vältytty, kun kuusi ihmistä ahtautuu pieneen tilaan. Kyllä meidän perheellä kaatuisi seinät päälle (ja varmasti vieläpä kirjaimellisesti), jos pitäisi jatkuvasti hengata keskenään 50 neliön tiloissa!

Maisemat oli puolestaan niin nätit, että melkeinpä täytyy paikalla käydä keväällä tai kesälläkin, kun järvelle pääsee soutamaan, kalastamaan ja uimaan.

Ja kylpylään tai johonkin olisi joskus ihan kiva mennä koko porukalla, ja ehdotinkin jo, että mitäs jos käytäisiin jossain joululomalla. Lapset kommentoi kyllä siihen, että "AI TAASKO?!", eli nähtäväksi jää seuraavan reissun ajankohta!

Ensimmäiset viikon vauvan kanssa

Elämä nyt näin neljän lapsen äitinä on lähtenyt käyntiin yllättävänkin luonnollisesti. Toki alussa meni useampi päivä tottuessa ajatukseen että minä, neljän lapsen äitikö? En ikinä varsinaisesti ole kiveen hakannut ajatusta, että haluaisin lapsia näin monta, mutta kyllä se ajatus jossakin takaraivossa on kulkenut läpi koko elämän, vaikka jokaisen lapsen jälkeen olen tietysti ajatellut ja ollut onnellinen siitä, että minulla on yksikin terve, ihana lapsi. ♥

Instagram-seuraajat tietävätkin, että oltiin lopulta useampi päivä sairaalassa. Tiistai-aamuna sairaalaan lähtiessäni toki toivoin, että takaisin kotona oltaisiin viimeistään seuraavana päivänä, mutta pitkä synnytys ja vauvan varhainen kellastuminen aiheutti sen, että päästiin kotoutumaan vauvelin kanssa vasta perjantaina iltapäivästä. Katsoin jo melko pian synnytyksen jälkeen, että vauvalla oli melko kellakat kasvot ja vähän kyllä jo aavistelin, että saattaa sinivalohoitoa jossain vaiheessa tarvita. Jo illan 12h mittauksissa BIL-arvo lähenteli sen verran valohoitorajaa, että jouduttiin kuin jouduttiinkin 24h valohoitoon ja itse asiassa vielä kotouduttuamme kontrollikäynnillä oli arvo sen verran valohoitorajoilla jälleen, että saatiin Bil Soft -laite kotiin ja siinä hän vietti jälleen vuorokauden tunnit. Paino onneksi nousi kovaa vauhtia kotiutumisen jälkeen (n. 70g/vrk) ja toisella kontrollikäynnillä oli Bil-arvo jo sen verran laskussa, että ei tarvinnut enää kontrolleissakaan käydä.

Kotona arki vauvan kanssa on lähtenyt pyörimään aika hyvin. Isukki oli kotona useamman viikon ehti sillä aikaa mm. katsoa isompien lasten perään. Itse olen vauvan kanssa pitänyt paljon imetysmaratoneja etenkin iltaisin, jolloin vauveli tykkää tankkailla maitoa yöunia varten. Ensimmäiset päivät pidin herätyskelloa herättämässä varmuuden vuoksi 3h välein yön ensitunteina ja sen kyllä tarvitsikin vauvan herättääkseen yösyötölle. Senkin jälkeen on kello soinut ja soi välillä edelleenkin neljän tunnin välein, sillä tuon ensimmäisen yöunipätkän vauva tykkäisi vedellä hirsiä. Kuitenkin öisin itse heräilee noin 2- 2 ½ h välein ja vaikka alkuun itse olin melko tokkurassa siihen, että miksi pitikään taas herätä, alkaa tuohon jo melko lailla tottua. Vauva nukkuu "sivuvaunussa" pinnis kiinni meidän sängyssä, joten siitä on hänet helppo ottaa öisin vierelle ja takaisin nukkumaan,-jos en ole sattunut itse nukahtamaan (tätä onneksi nyt useimmiten käy eikä tarvitse valvoskella koko syönnin ajan).

Sisarukset ovat ottaneet "pikkuveikan" tosi hyvin vastaan. Vaikka kolmivee on muutaman kerran todennutkin, että ei olisi halunnut, että äiti hakee pikkuveikan sairaalasta (kerran jatkoi tosin, että olisi halunnut pikkutytön sen sijaan), ovat sisarukset vauvaa innoissaan hoitamassa ja paikalla yleensä ensimmäisinä, kun vauva heräilee tai vähän itkeskelee. Isosisko suunnittelee jo kuljettavansa aikuisena pikkuveljiään autolla kouluun ja tuleepa häneltä tämän tästä toivetta vielä uudestakin perheenjäsenestä. :D 

41+0 (Synnytyskertomus 2/2)

Väsymys alkoi painaa ja supistusten välissä saatoin aina torkahtaa hetkeksi. Jokohan vuorokausi oli vaihtunut? Vilkaisin ranteessani olevaa älykelloa. Olipa hyvinkin, kello oli jo 0.35. Vauvan syntymäpäiväksi tulisi siis todennäköisesti 7.7. Toivottavasti, koska näitä supistuksia ei kyllä enää kauan jaksaisi. Isukki katteli jalkapallo-ottelua sillä välin, kun ite kärvistelin supistusten kanssa. Taisi hän kuitenkin huutaa enemmän ku minä. En tiiä oliko ilokaasusta vai mistä, mutta suuta kuivasi ja alkoi janottamaan tosi paljon ja mies saikin kuskata minulle pari kertaa mehua. Sitä ei kovin paljon kuitenkaan pystynyt juomaan, koska välillä minulla oli tosi huono olo ja oksennuspussi olikin koko ajan vieressä. Tahdonvoimalla sain kuitenkin pahan olon pidettyä aisoissa. Jossakin vaiheessa oli pakko käydä vessassa. Odotin supistuksen ja jätin isukin seisomaan maskin kanssa sängyn viereen siinä pyytäen odottamaan valmiina. Menin vessaan niin äkkiä kuin pystyin, mutta en ehtinyt edes pönttöä vetämään, kun oli pakko juosta takaisin ja äkkiä sieppasin maskin ja ilokaasua hengittämään. Lämpöpussien teho alkoi olla jo ihan yhtä tyhjän kanssa eikä ilokaasusta mennyt kuin pää sekaisin. Roikuin välillä puoliksi sängyn laidalla ja yritin hengitellä (piti pari kertaa pyytää puoliso avuksi vetämään minut takaisin sänkyyn, kun olin ihan tippumaisillaan, ite en siihenkään pystynyt), hengittely oli ilokaasumaskin kanssa kyllä jo vaikeaa.

Kätilö tutki taas tilanteen. Edelleenkään edistystä ei ollut juuri tapahtunut! Samalla kätilö mietti pään asentoa ja arveli sen olevan sivuttain niin, että pää ei mahtunut laskemaan ja siksi synnytys ei edistynyt. Pohdittiin vaihtoehtoja kivunlievitykseen. Nyt olisi hyvä saada kiputilanne helpottamaan niin, että voisin rentoutua ja vauva saisi itse pään käännettyä. Päätettiin, että sitten kun haluaisin, laitettaisiin epiduraali. Sanoin, että jos vielä jonkun aikaa odotellaan ja sovittiin, että soitan sitten kelloa. Olin ajatellut vielä puolisen tuntia odotella. Yritin ajatella lentäviä lintuja ja muuta kuin itse kipua. Laskeskelin mielessä, montako supistusta vielä jaksaisin odotella. Mutta lopulta oli pakko soittaa kelloa kesken kipeän supistuksen. Taasko tähän oli vapaaehtoisesti lähtenyt mukaan - jos nyt olisi joku kysynyt, haluanko sektion, niin kiitos kyllä vaan äkkiä!

Anestesialääkäri oli onneksi ihan lähellä. Silti tuntui, että kesti ikuisuuden, kun tarvikkeet oli valmisteltu ja lääkäri pääsi laittamaan epiduraalin. Jäätiin odottamaan vartiksi sen vaikutusta. Mutta sitä ei oikein tullut. Kätilö yritti mitata verenpaineita, mutta eihän siitä mitään tullut jatkuvien supistelujen takia. Oikean jalan nivusessa oli kauhea jomotus ja oikeastaan supistukset tuntui vielä myös oikealla alavatsalla. Kätilö soitti anestesialääkärille, että vaikutus oli jäänyt toispuoleiseksi. Lääkäri tuli paikalle ja nyt ensimmäistä kertaa en ollut niin tokkurassa, että pystyin kääntymään katsomaan, minkä näköinen lääkäri edes oli. Mietittiin yhdessä, mitä tehtäisiin. Kokeiltiin asennonvaihtoa ja myös lidokaiinia, jos se puuduttaisi myös oikean puolen. Silläkään ei kuitenkaan ollut mitään vaikutusta. Lopulta päätettiin, että kokeillaan epiduraalia uusiksi. Synnytys oli kuitenkin niin alkuvaiheessa, että spinaalin teho olisi todennäköisesti jäänyt kesken eikä se välttämättä olisi supistuksiin tehonnut yhtä hyvin.

Toisella kertaa onnistui. Ei mennyt kuin kymmenisen minuuttia, kun sain höllätä pois ilokaasumaskista. Kätilö katetroi minut, nyt ei tosiaankaan kannattanut mennä vessaan, koska  vasemmassa jalassa oli vieläpä ekstra-annos puudutteita. Paikat puutui niin, että saatoin nukahtaa. Kello kävi jo puolta kolmea.

Sain nukuttua melko hyvin vajaa parin tunnin ajan, vähitellen heräillen. Supistukset alkoi tuntumaan kovetteluina ja jäin niitä seuraamaan. Isukki nukkui sohvalla. Kätilö kävi kokeilemassa tilannetta. Supistusten väli oli harventunut. Jäätiin vielä seuraamaan vähäksi aikaa tilannetta. Kun supistukset ei edelleenkään tihentyneet ja olin auki vain noin 6cm, päätettiin, että lisätään epiduraalia, kun supistukset alkaa tuntumaan mutta ei niin paljon, että menee yhtä kivuliaaksi, mitä aiemmin. Samalla laitetaan oksitosiinitippa pienimmällä tippanopeudella tippumaan.

Jaksoin odotella kello viiteen, mutta sitten piti jälleen turvautua ilokaasuun. Sain lisää puudutetta ja oksitosiini tippui. Sillä olikin heti vaikutusta, supistukset tiheni käyrien mukaan noin 3-5 min välille, itse niitä tuskin tunsin. Kuuntelin, kun ulkona satoi vettä. Isukki nukkui edelleen. Mietin, menisikö tässä vielä aamuvuoron vaihtumiseen saakka. Yhtäkkiä supistuksissa alkoi tuntua painetta. Ihan selvästi tuntui, miten pää lähti laskeutumaan ja tein kaikkeni, että lantiossa olisi tilaa myös laskeutua! Kello oli kuusi, ja vasemmalla lanteella alkoi tuntua jomotusta. Kohta oli pakko soittaa taas kelloa, että voisko puudutetta saada lisää - arvelin, että nyt olisi hyvä hetki, jos vauva vaikka kohta syntyisi. No hyvä hetki oli tosiaan, kätilön tutkittua paikat totesi hän, että pää tuntuu jo ja puudutetta ei tässä vaiheessa kannata lisäillä, jos vauva syntyisi 15min sisään. Isukki availi silmiä ja kätilö ilmoitti hällekin, että nyt saa herätä, vauva syntyy nyt. Sain alkaa ponnistelemaan. Osaa supistuksista en tuntenut, piti katsoa ihan käyriltä, milloin oli supistus menossa. Vasemman puolen lonkkaa jomotti, mutta se loppui oikeastaan jo melko pian, siinä vaiheessa kun vauvan pää laskeutui alas. Kymmenen minuuttia siitä, kun olin soittanut kätilön paikalle, vauva syntyi ensin pää, sitten hartiat ja lopulta koko keho kerrallaan! Ja epiduraalin vaikutus oli tosi hyvä, nimittäin mitään paikkaa ei koskenut. Eihän tässä sitten mennytkään kuin "vain" 30h lapsivesien menosta!

Vauva oli ihan kinassa, mitä kätilö hetken puhdisteli, mutta lopulta sain vauvan syliin. Vielä jäätiin odottelemaan istukan syntymistä. Oksitosiinitippaan pistettiin vauhtia, kun istukka oli vielä ihan kiinni eikä haluttu toistaa samaa, kuin viime synnytyksessä, jossa jouduin istukan käsinirrotukseen ja vuotoakin oli runsaasti. Istukka saatiin lopulta syntymään. Se olikin jännä, että napanuora oli juuri istukan ja kalvojen yhtymäkohdassa ja tätä kätilö arvioi sykelaskujen syyksi. Kalvon reunat oli hieman repaleiset ja siksi jäätiin vielä seuraamaan vuotoa oksitosiinitipan kera, jos sinne oli jäänyt yhtään palasia. Isi pääsi leikkaamaan napanuoran ja vauvelikin pääsi rinnalle ja tiesi heti oikean imuotteen. Aamuvuoron kätilö tuli paikalle. Pikku hiljaa oksitosiinitippaa alettiin pienennellä ja vauvasta otettiin mittoja. Saatiin itsekin aamupalaa ja se kyllä tämän urakan päätteeksi maistui!

Ennen vierihoito-osastolle siirtoa lääkäri vielä varmuuden vuoksi ultrasi, että mitään kalvon palasia ei kohdussa olisi eikä onneksi sellaisia näkynytkään. Katetroida kuitenkin vielä piti, koska ilmeisesti puudutteet tuntui vielä niin hyvin, että vessassa käynti ei oikein onnistunut. Jonkun ajan päästä päästiin kuitenkin jo siirtymään vierihoito-osastolle vauva minun kainalossa - vuorokausi sairaalaan tuloa myöhemmin.