Eilen tehtiin pienimuotoinen eväsretki, kun oli hieno loppusyksyn sää. Runtelin laavusta olen kuullut aiemmin puhuttavan ja hienoja kuvia paikasta nähnyt joten ajattelin, että kerrankin nyt lähdetään siellä käymään. Wikipedia tietää kertoa, että
Haukiputaan Isonniemellä sijaitseva Runtelinharju on Perämeren korkein kohta. Olen aiemmin vain hiihtänyt siitä laavua osoittavien kylttien ohi, joten laavun sijaintikin oli pelkästään Google Mapsin tietojen varassa. Ajettiin autolla Mapsin ohjeiden mukaan ja jätettiin auto suurin piirtein laavun kohdalle tielle, josta lähti hyvännäköinen polku metsään. No ajettiin kyllä ihan oikein laavun alle, mutta harjannetta ylös olisi ollut niin jyrkkä nousu, että ei lasten kanssa lähdetty edes yrittämään. Niinpä jalkapatikoitiin harjanteen ympäri pieni kävelylenkki. Eikä siinä mitään, hienot oli maisemat. Moreenia ja erikokoisia kiviä ihasteltiin ja pääsin opettamaan lapsille, että tässä on kauan kauan kauan sitten ollut merenranta. Lasten kanssa pääsi ihan hyvin kulkemaan, kun vähän piti kädestä kiinni, ettei keskimmäinen kompuroinut isompiin kiviin ja juurakoihin nokalleen.
Laavulla oli muutakin porukkaa mutta sopivassa välissä saatiin itsekin makkarat paisteltua. Oltiin paikalla juuri auringonlaskun aikaan ja oli kyllä hyvät maisemat. Ehdittiin takaisin autolle juuri ennen kuin tuli pimeä. Samaan aikaan kuin aurinko laski, niin tuli pakkanen, eli lämmintä vaatetta olisi voinut olla enemmänkin päällä. Autollahan toki olisi päässyt tuohon ihan viereen, kun olisi vaan ajanut soramonttujen ohitse. Mutta pieni kävelyretki metsässä ei ole ollenkaan huono idea sekään. Kantoliinalle oli jälleen käyttöä ja pienin tuhisija nukahti siihen menomatkalla. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka jatkossakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentillasi!