[Tähän sopisi vaihtoehtoiseksi otsikoksi kyllä myös "Vauvoja siellä, vauvoja täällä"]
Juuri kun pääsi sanomasta helteistä, niin sadekausi iski. Mutta vaikka kuinka sateella mieli tekisi völläillä sisätiloissa, niin minäpä oon tehnyt juuri päin vastoin. Kun muutenkin tuntuu tämän asunnon neliöt välillä ahtailta ja seinät alkaa kallistua turhaan sisään päin, niin pieni sosialisoituminen ja tuulettuminen ei ole silloin lainkaan pahasta.
Vähän esimakua saatiin jo menneen viikon tiistaina. Kerroin jo, että ilmottauduttiin mukaan vauvauintiin, ja siitä järjestettiin infotilaisuus heti seuraavana päivänä. Onneksi tarkistin missä se pidettiin, koska info olikin Ouluhallilla. Moni muu olikin erehtynyt menemään uimahallille, joka olis ehkä ollut se loogisempi vaihtoehto. Vähän kutkutti mennä bussilla, mutta reippaasti me käveltiin tuo matka sinne & takas ja jopa ihan ajoissa. Nuita uimaryhmiä on useampia, minä varasin meille sopivimman ajan keskiviikko-iltapäivään (en ala viikonloppuna heräämään ennen kukonpieremää, että ollaan aamuvarhain uimahallilla, saa ne työssäkäyvät minun puolesta mennä näillä ajoilla). Vielä pitää tosiaan hetki odottaa, koska raja uimiselle on 3 kk & 5 kg. Infohuone olikin jo täynnä vanhempia ja vauvoja, en ookkaan ikinä ennen missään nähnyt noin paljon vauvoja samalla kertaa. :) Joukossa oli melkosia suloisuuksia ja komia huutokuoro siellä välillä raikasi, kun yksi jos toinenkin yhtyi itkemään. Ja niin vaan se minun julki-imettämisneitsyyskin nyt meni heti. Eipä se tämmösessä tilanteessa ole niin justiinsa, mutta en edelleenkään meinaa jossakin Ikean käytävillä kävellä menemään vauva tississä roikkuen (kuten joku jossain blogissa kertoi nähneensä). Mitä ennen uintia pitää nyt valmistella, niin kylpyveden lämpötilaa pitäisi alkaa tiputtamaan 32 asteeseen, vauvan kasvoja pestä runsaammalla vedellä ja uimavaipan ajattelin hommata ihan vaan varmuuden vuoksi, ettei sellaisia hups-tilanteita pääsisi tulemaan. Ne kun ei kuulemma ole ees välttämättömiä.
Postista tuli tämmönen Napero-kerhon liittymispaketti.
Muistin vasta nyt, että liityin joskus kevättalvesta oululaisten äitien eli Oulumasujen keskustelufoorumille. Kävin katsomassa, että onko siellä tapahtunut mitään, jotenkin ajattelin, että kaikki toiminta kesäaikaan on varmaan kuollutta. Ja vielä mitä, monta tapaamista siellä oli ollut kesälläkin ja jo sovittu ihan lähiajoille. Kattelin sitten päivämääriä ja valittin muutaman kiinnostavan jutun kalenteriin. Heti olikin luvassa tapaaminen, jossa olis Kantovälinelainaamosta puhuja kertomassa eri kantovaihtoehdoista. Vesisateesta huolimatta, kun aihe minua kiinnostaa, niin käytiin paikan päällä. Kävellen olisit jo perillä -periaate toimi hyvin, kun meidän ja bussien aikataulut ei oikein natsanneet, vähän matkaa päästiin pahimman vesisateen aikaan linja-autolla körötteleen, mutta se oli pieni lohtu. Ja hyvä että käveltiin, joku oli nimittäin leiponut aivan liian hyvää suklaapiirakkaa, jota kyllä oli pakko syödä useampi palanen... Paikalla oli muutama äiti pikkusineen, nuorin oli kolmiviikkoinen ja kylläpä se näytti pieneltä! Meijän vauva oli sen rinnalla jo jättiläinen. Sen verran kiinnostaa tuo kantolainaamojuttu, että voisi sieltä jotakin ottaa lainaan. Vitosen maksaa pari viikkoa, eli sillä voisi hyvin testata, kannattaako meidän ostaa joku oma liina/reppu ja mikä. Mullehan piti tulla kantoliina tilaamani Vauva-lehden kanssa, mutta eipä oo näkyny ees koko lehteä, joten se siitä vissiin.
Kun sitten treffaamisen makuun päästiin, niin vielä erikseenhän tuolla foorumilla on Kevätmasujen ryhmä. Hekin ovat näköjään aktiivisesti kokoontuneet. Menin sitten jo seuraavana päivänä mukaan tapaamiseen, joka oli erään äidin luona. Sielläkin me oltiin vasta toiseksi nuorimpia, ja vaikka oma vauva näytti tämän pienokaisen rinnalla suurelta, niin olihan ne puolivuotiaat kuitenkin melkoisen isoja rötkyjä ja taitavia jo motorisiltakin taidoiltaan meidän rinnalla. Hauska oli kyllä nähdä näitä muita mammoja ja vauvoja, ja mielellään käydään näissä tapaamisissa jatkossakin. Sain muuten mukaan lootan mammateetä, jota kukaan muu ei tarvinnut ja oli muuten roskiin menossa. Vähän skeptisenä olin tuon suhteen, mutta kokeilin silti. Eihän mulla maidon tulemisen kanssa ole ongelmia sen suhteen, että vauva kyllä saa ruokaa tarpeeksi. Mutta tuon sairasviikon jäljiltä "ylimääräsen" maidon tuotanto eli mitä tuolla maidonkerääjällä saan heruvaa maitoa kerättyä, on mennyt melko minimiin, ja mielelläni pakastaisin sitä kyllä tulevaisuuden varalle. Ja oon laiska pumppaamaan. No, en tiiä oliko teen vai minkä ansiota, mutta maidon heruminen on nyt vähintäänkin tuplaantunut, eli suosittelen tätä kyllä kokeilemaan.
Minulle tarjottiin myös yllättäen lastenhoitoapua lauantaiksi, ja niinpä vauvan serkkutytöt tuli vauvaa katsomaan sillä aikaa, kun minun piti kuulemma lähteä muutamaksi tunniksi tekemään mitä tahdon. Ensiksi tuli mieleen lähteä shoppailemaan kirppiksille, mutta kun vastahan minä tein ostoksia ja se onnistuu joten kuten myös vauvan kanssa, päädyin tekemään sellaista, mitä ei vauvan kanssa voi tehdä. Niinpä pakkasin mukaan uimakassin ja pyöräilin hämähäkinseitit pöllyten uimahalliin! Kyllä vain, pyörä on ollut kaksi kuukautta telineessä, ja niin oli jo hämähäkit ottaneet senkin omakseen. Oli kyllä mukavaa rauhassa istuskella saunassa, ja uin, vesijuoksin & jumppasin koko rahan (viimeisiä opiskelijaetuja viedään) ja ajan edestä. Ja kun jäi aikaa, pyöräilin torille ostamaan mansikoita ja poikkesin vielä Kofeiinikomppaniaan ostamaan teetä ja kahvia, kun kerrankin muistin, ollut jo ostoslistalla pitkään. Vauva oli tänä aikana kotona syönyt reippaasti, ottanut kauneusunet, kattonu piirrettyjä ja jutellut kovasti serkkujen kanssa. Että kyllä tuon natiaisen uskaltaa näköjään hoitoon jo jättää vähäksi aikaa hyvillä mielin, vaikka vähän ikävä ehti itsellä jo tullakkin.
