Instagram @sarkkuk

Instagram bloglovin photo box-32_zpsq2otsdvh.png  photo blogger_zpsmvnu0kem.png Google+

tiistai 13. tammikuuta 2015

Toinen raskaus - Alku ja Oireet

Kenellekkään tuskin on jäänyt epäselväksi, että jo välittömästi Sn syntymän jälkeen haaveilin toisesta vauvasta. Aluksi toki uuden vauvan "teko" ei ollut mahdollista monistakin syistä. Joissakin hormoonimyllerryksissä välillä luuli, että joko, vaan ei. Ehdin jo miettiä, että oonko joku luonnonoikku, kun lopulta elokuun lopulla alkoi keho jälleen toimia kuten naisilla kuuluu. Raskaaksi tulo oli periaatteessa viimein siis mahdollista. Kärsimättömänä ihmisenä aloin kuitenkin taas epäillä, että jään ikuisesti yhden lapsen äidiksi. Lokakuussa vielä vuotoa tuli, niukkana mutta tuli silti, ja olinkin jo ihan valmis heittämään haaveet jonnekkin tulevaisuuteen.


Sitten S aloitti päiväkodin ja melkeen heti tarttuikin flunssa koko perheeseen. Kun lisäksi oli väsymystä, ja yöt S lupsutti vaan rinnalla, alkoi niihinkin sattua ja yöimetys oli pakko lopettaa. Itellä tuo nuhayskä pitkittyi lähes parin viikon mittaseksi, ja heti perään tulikin sitten pahoinvointia, jonka ajattelin liittyvän tuohon flunssaan. Se kuitenkin voimistui, aamut yökkäilin, kerran oksensin, päivällä vatsassa myllersi tämän tästä. Kahvia ei saanut enää aamulla alas, pelkkä vesikään ei maistunut vaan piti lantrata mehuun, salmiakkia piti ostaa äkilliseen heikotukseen, suklaa ällötti ja vaan harva ruoka enää maistui (pelkkä ruuan haju sai voimaan pahoin), suurin osa mausteista piti jättää ruuista pois, leipää sentään pystyi syömään sekä appelsiinia ja omenaa. Kun tätä oli viikon verran jatkunu, niin pitihän se alkaa jo epäilemään eikä auttanu muu ku kaupasta ostaa se testi. Vaikka sekin näytti positiivista, niin silti kehitin mielessäni ajatuksen, että jos mulla oiskin vaikka syöpä! Ja kaikki epäilys siksi, kun sitä vuotoa tosiaan tuli, kuuden päivän ajan, olkootkin että niukkaa, mutta kait se nyt on vielä tässä vaiheessa ihan normaalia. Ei se isikään uskonu, kait senki mielestä oli todennäköisempää, että oon joku alien... :D


Seuraavaksi kuitenkin soittoa neuvolaan. Puhelimessakin pitkään arvuuteltiin, että millähän viikolla sitten mahdollisesti menen. Neuvola-aika saatiin viimein reilu viikon päähän, ja vasta kun masussa ultralla näkyi pieni ihmisenalku, isi yhtä lailla kuin minäkin vasta uskottiin, että totta se on. Se vähäinen vuoto ei siis ollutkaan kuukautiset. Silti jäätiin arvuuttelemaan vielä viikkoja, mitatessa vauva oli hiukan
pienempi mitä kierron mukaan pitäisi, ja LA tulisi todennäköisesti seuraavassa ultrassa muuttumaan.


Seuraavina viikkoina pahoinvointi hieman helpotti, mutta riesaksi tuli väsymys sekä etenkin ruisleivän syönnin jälkeen närästys. Vielä oli immuniteettikin heikoilla, ja joku vatsapöpö kiersi ensin Sn ja sitten minut. Raskauspahoinvointia kesti yhteensä kaikkinensa kuukauden verran, mutta pahinta mahdollista laatua sekään ei onneksi ollut.

5 kommenttia:

Ilahduta kommentillasi!