Saako teillä virpoa?

Eilen vietettiin palmusunnuntaita ja ainakin täällä Pohjois-Pohjanmaalla palmusunnuntai on se päivä, jolloin perinteen mukaan trullit kiertävät ovelta ovelle virpomassa. Itsekin tuota touhua lapsuudessa harrastaneena en näe yhden yhtä syytä, miksi lapset eivät saisi osallistua tähän hauskaan perinteeseen.

Virpomista edeltää monenlaiset valmistelut, esimerkiksi meidän päiväkodissa oli lapsille opetettu Virvon varvon -lorua ja opetettu erikseen vielä, että aina pitää kysyä, saako virpoa. Pajunkissoja käytiin iltakävelyllä hakemassa jo aiemmin viikolla ja vietettiin lopulta lauantaiaamu niitä koristellen, sen jälkeen, kun erikseen kaupasta olin käynyt ostamassa askarteluvälineitä. Tosin taisi käydä niin kuin arvata saattaa, äiti koristeli suurimman osan... S oli  kyllä innokkaasti touhussa mukana ja jaksoi tehdä useamman oksan, kun taas Rn mielenkiinto väsähti ensimmäisen oksan jälkeen ja väen vängällä saatiin yhdessä tuumin toinen oksa hänenkin kanssaan tehtyä.

Puvustukseenkin tietenkin panostetaan. Slle oli selvää, että pukeudutaan noidaksi, mutta R olisi tietenkin halunnut olla, mikäpäs muu kuin Spiderman. Sai moneen kertaan sanoa, että nyt on hänellä Halloweenit ja pääsiäiset sekaisin. Lopulta päästiin kompromissiin, hän sai laittaa mustan Spiderman-asun ja minun mustan hameen. Pienimmäinen sai pukeutua lemmikkihämähäkiksi, hämähäkki meillä oli rattaissa mukana ja mukana siis virpomisessa myös.

Käytiinkin useammalla ovella virpomassa, ja välillä pieniä trulleja oli ovella ihan jonoksi saakka! Oli siis selkeästi oikea virpojien vaellus meneillään. Meitä vastaan tuli useampia virpojia ja kaikilla oli kyllä hienosti koristeltuja pajunkissoja. Ensi vuonna aijotaan sitten mekin koristella isompi kimppu ja käydä vielä useammalla ovella. S osasi hienosti lorun ja pian Rkin pääsi loitsuihin mukaan. Lapsia totta kai ilahdutti palkkioksi saadut herkut.

Eli ei voi kyllä sanoa, etteikö vaivaa nähtäisi tämän päivän eteen. Jokuhan saattaa ajatella, että koko päivä on vain kerjuutapahtuma, mutta kyllä näin mukana olleena voin sanoa, että lapset kyllä aidosti on iloisia ja täysillä mukana valmisteluissa, joihin niihinkin on kyllä panostettava useamman päivän ajan. Minun mielestä koko päivän opetus on se, että omasta työstä ansaitaan jokin pieni palkka. Sivuseikkana toki voi lapsille opettaa jotain suomalaisista vanhoista kansanperinteistä tai Raamatun kertomuksista. Mutta niin tai näin, meillä odotellaan seuraavaksi pääsiäispupun käymistä... Kuinka monella lukijalla perinteenä on, että pääsiäispupu käy piilottamassa kotiin suklaamunia?