Näin sydämeeni joulun teen

Hyvää aattoiltaa! Kinkut on syöty, lahjat avattu (melkein kaikki ainakin) ja muutenkin vietetty suomalaista perinteikästä joulua. Tosin joulusaunassa en ole käynyt, mutta eipä tuolle ole niin väliksikään.

Heräsin aamulla puoli yhdeksän maissa katsomaan Joulupukin kuumalinjaa. Ei se pukki nyt niin paha ollut, vaikka jotkut sen maneerit ärsytti ihan vaan siksi, että se "oikea pukki" osaa sen paremmin. :D Tuo olikin vaan valepukki. Sopii oikein hyvin ajan teemaan, kun on niitä vale- kaikkia ammatinharjoittajia muutenkin. ( "Joulupukin olemassaoloa on liitoiteltu", sanoi muuten Jari Tervo illan Uutisvuodossa.) Aamupalaksi meni joululimppua. Vaikka kaikesta muusta ruuasta tykkäänkin, niin riisipuuro on semmonen, jonka oikein mielelläni skippaan. Syön, jos on pakko, mutta ei se hyvää ole. Riisit riisinä ja puurot puuroina. Vallun aamulenkityksen aikana oli pukkikin jo käynyt kylässä, nopeasti se telkkarista ehtikin tänne. Avasinkin ensimmäisen lahjani jo ;)

Mentiin aamupäivästä siis porukoille. Siivoilujen ja kokkailujen jälkeen/aikana laitettiin kuusi pystyyn. Muovikuusi on meijän porukoilla ollut jo muutaman vuoden. Puhumatta sen ekologisuudesta mitään, niin onhan tuo nyt vaan käytännöllisempi kuin varastaa kuusi metsästä :DD Kuka niitä nyt ostamaan alkaa, pöh... (melkosen onnettoman näkösiähän nuo on toreilla ollutkin, mitä oon ohi mennessä silmäillyt, muovikuusi nyt on varmasti ainakin tuuhea!).

Minun puuhia on ollut tuo kuusen koristaminen niin kauan ku jaksan muistaa (paitsi viime vuonna - tai olihan se kyllä sillonkin, eri paikassa vaan). Tulihan nuita nauhoja ja palloja taas kuusta peittämään.

Kinkun oottaminen se varmaan on jännintä puuhaa sen jälkeen, kun ei joulupukki enää käy.

Myös Beeban, 15 wee mielestä. Hajuaisti sillä tuntuu pelaavan, vaikkei se enää juuri mitään kuulekaan.

Vissiin oli herkulliset tuoksut ainaki, ja kerjäs Beeba lisääkin, vaikka liian suolastahan tuota kinkkua on koirille paljoa antaa.

Kypsä sen kinkun olla pitää.

Laatikkoja. Meillä on maksalaatikkokin kuulunut aina jouluun, vaikka se ei ihan suomalainen eikä oululainenkaan perinne taida olla.

Joulussa ehdottomasti parasta on ruoka. Niitä hetkiä, kun toivoisi, että voisi olla semmonen varamaha, johon pystyy syömään ruokaa niin paljon kuin jaksaa, lihomatta, ja siitä sitten riittäisi energiaa pitkäksi aikaa. Vähäsen jaksoin vielä santsata, mutta sitten kyllä tuntu, että maha ratkeaa.

Niin, unohdin sen tekemäni kakun ihan tyystin, ja oli nipistettävä jostain tilaa vielä sillekin...

 Mustikka-tuorejuustokakku, joulun henkeen pipari/suklaapohjalla.

Lahjojen jakamisen aikana puhuin just mummon kans puhelimessa, niin meni nyt kyllä tyystin ohi, mitä mieltä kiltit aikuiset oli lahjasaaliistaan. Itekkin sain pari pakettia. Vissiin se pukki on aatellut, että oon laihtunut liikaa, kun tuli niin paljon suklaata :D Eipähän tarvi ostaa sitäkään vähään aikaan.

Tulin sitten tänne siskon kämpille, kun ne jatko matkaansa muille sukulaisilleen. Vilikin on ollu niin kilttinä, niin sai murusen kinkkua sekin. Leevin kanssa yritin ottaa joulukuvia, mutta se ei oikein ymmärtänyt tuota poseraamista...

Nukahin vieläpä joksikin aikaa päikkäreille, mutta heräsin juuri sopivasti katsomaan Samu Sirkan joulutervehdystä ja join samalla joulun ensimmäiset glögit.

Nuo vanhat Disneyt on kyllä ihania. Paras noista on se aasitarina, kun sen aasin nimi on Pikkunen - ja minä kun sanon minun pikku-Lisaa pikkuseksi. Tulipa kyllä ikävä omia kissoja :( No, Veikka tuli sitte kuitenki kattoon mun kanssa nuita.

Illalla oli edelleen niin ähky, ja kun huomasin että pakkanenki on laskenu tuonne viidentoista asteen pintaan, niin lähdin pienelle kävelylle. Samalla kyllä oli tarkotus kyyläillä, onko tällä kylällä ketään kotona. 90% opiskelijakämpistä kun näytti olevan pimeenä, ainoastaan joitakin ulkkareita näytti olevan kotona. Tuskin ne kauempaa tulleet matkustaa joulun ajaksi kotiinsa. Niin ja varmasti joukossa saattaa olla muutama, jotka eivät joulua vietäkään, vaikka kylläpä monissa muslimimaissakin joulu on juhla muiden joukossa.

Luntakin sato pikkusen, harmi ettei saa sitä lumitimanttien kiiltoa vangittua kameraan. Viime viikon pakkasten jälkeen tuo ilma tuntu suorastaan lämpimältä. Joissakin taloissa näytti ihmisiä istuskelevan tonttulakit päässä ja keittiön pöydän äärellä. Pukit on vissiin jo käyny, kun ei yhtään tullu vastaan.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Nyt katson lisää hömppää telkkarista, ehkä yritän vielä mahduttaa palasen kinkkua pötsiini ja sitten voikin kellahtaa mahan viereen nukkumaan. Joku paketti olis vissiin vielä kuusen alla, mutta jospa maltan odottaa siihen, että lahjan antaja saapuu itsekin avaamaan pakettejaan - jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, vai miten se olikaan.

Aatonaatto

[x] Viimeisetkin joululahjat ostettu ja paketoitu.

Ei vaatinut kuin neljä ostosreissua :)) Kaupat aukes klo 12 ja jo klo 12.15 oli parkkipaikat tupaten täynnä.

[x] Ensimmäiset joulutortut (kyllä) syöty.

Käytiin morjestamassa veljen lapsia, ja viemässä sinne ne lahjat, jotka pukki oli jo vahingossa tuonu meille väärään osotteeseen. Kummityttö oli leiponut torttuja ja pitihän niitä maistaa pari, kun oli niin hyviä (en yleensä välitä tortuista kyllä juurikaan). Oli kuulemma pipareitakin leiponeet, mutta ne oli jo kadonneet parempiin suihin... :) Samalla muuten tuli yksi back up plan kämppäasioille (siitä joskus myöhemmin enemmän).

[x] Ensimmäiset joululahjat saatu - ja avattu.

En oo toivonutkaan kait mitään, joten enpä nyt mitään lahjoja ootakkaan. Siks on sitäki mukavampaa, jos saa edes jotain pientä.

[x] Joulukakku tehty.

Vallun kanssa leivottiin iltapäivällä, ja Vallu oli oikein hyvä kokkikaveri - ainaki kuppien tiskaamisessa.

[x] Joulun odotus käynnistetty.

Aamulla herään luultavasti aikasin (jos pariin viime aamuun on luottaminen - oon heränny klo 5.30 ja 7 viime aamuina) ja alan kattoon Joulupukin kuumalinjaa. Harmi vaan, kun just luin uutisen, että Joulupukki ei olekaan enää sama :((

Aamupäivästä käydään porukoilla. Aijon muuten syödä niin että napa rutisee, myös viime vuoden joulun edestä! S&S jatkaa matkaansa muille sukulaisilleen ja minä jään kissoja joulun ajaksi vahtimaan = Vilin kanssa syödään kinkkua.

Oikein rauhaisaa joulun aikaa!

Joulu on jo ovella

Joulupuu on rakennettu... oikeastaan jo viikko sitten...

 ... ja tää onkin sitten jo joulupuu vol.2 (ei kannata kompuroida joulukuusen valojohtoon, se voi mennä rikki.)

Kinkun tuoksuja leijailee jo ilmassa. Omasta mielestä vähän turhan aikasin, ite ainaki säästän kinkkumahani aattoon. Kyllästyy kait sitä, jos nyt jo alottaa ja sitkeimpien mukaan pitäis loppiaiseen asti sitä vedellä.

Siksi meillä onkin kaalikäärylepäivät ennen jouluruokia. Hyviä tuli, vaikka itse teinkin (ja isoja) (ja paljon).

Ja päälle suklaata, pitäähän niitä jo koemaistella ennen jouluähkyä ;)

Vanhan loppu, uuden alku

Tonttutouhut on olleet niin kiireiset, ettei paljon ole bloginkaan puolelle ole ehtinyt kurkistella. Päivät on menneet näin: ennen auringonnousua ylös (talvella sillä on helppo ylpeillä :), aamukahvit, Vallun kanssa aamulenkki, gradutiedosto auki.. pari sanaa ja pilkunviilausta, ja sitten jouluostoksille!

Joka päivä tälle viikolle oon kyllä aikonut tuon gradun saada valmiiksi, mutta aina sieltä on löytynyt jotaina aivopieruja tai muuta säätämistä, että viime tippaanhan tämä meni. Hankalin vaihe on tuo viimeistely, tallennusvaihe ja sen lähettäminen sähköpostilla lataaminen jonnekin palveluun, josta sen voi ohjaaja käydä noukkimassa itselleen. Aijoin kuitenkin ennen joulua sen saada tehdyksi ja onnistuin: gradu.pdf on nyt lähtenyt ohjaajalle, toivottavasti viimestä kertaa. Ja itse asiassa ei nyt haittaa ollenkaan, että se jäi näin vuoden loppuun, vaikka eilen pieni kateuden ja omantunnonpistos iskikin, kun Facebookista katselin kavereiden hehkutuksia ja kuvia maisterinpaperit kourassa. Mutta pian minäkin :) Tosiaan, ollaan tässä siskon kanssa gradutyöpajan ohessa pohdittu nuita uudistuneita käytäntöjä, että missä muodossa se gradu pitikään jättää tarkastettavaksi nyt, kun siirryttiin siihen e-graduun. Juuri samoilla hetkillä on yliopiston koulutusneuvosto tehnyt päätöksen siirtyä kokonaan e-gradu -järjestelmään, eli gradua ei tarvitse enää painattaa ollenkaan, vaan kaikki tapahtuu sähköisesti nyt vuodenvaihteen jälkeen. Aikasemminhan gradua piti painattaa (omalla kustannuksella) vähintään kaksi kappaletta yliopiston tarpeisiin, ja sitten lisää, jos halus vielä omat kappaleensa siitä. (Siitä huolimatta pohdin, jos nyt kuitenkin yhden kappaleen itselle muistoksi painattais, eihän tuo maksa kuin muutaman kympin).

Ompa tässä sivussa ehtinyt niille jouluostoksillekin, useampaan kertaan. Minä en oo niitä ihmisiä, jotka hankkii lahjat puolessa tunnissa lokakuussa, vaan jopa tykkään näistä viime hetken kiireistä. Tosin maanantaina meinas kaupungilla mennä hermot parkkitilojen puutteeseen. Ajettiin Stockan halliin jo siksi, että saatais auto sulatettua, ja siellä joku törppö oli vissiin liikenteen tukkona, kun meidän perässä ihmiset juuttui keskelle risteystä punaisiin valoihin ja liikenne oli vähän aikaa hieman tukossa. On se näköjään vaikeeta tuo autoilu, kun eräätkin joutu pyytään sitä parkkihallin valvojaa parkkeeraan autonsa, kun olivat kiinni tolpassa, ja joillaki oli vissiin jääny sitten avaimet auton sisään... Great. No, nyt alkaa lahjatkin olla ostettu ja paketeissa, eli voi alkaa vaan joulun odotukseen.

Eikä tullut sitä luvattua maailmanloppuakaan nyt sitten. Tosin en siihen hetkeäkään oo uskonu, puhumattakaan siitä, että tuo ei ollut edes mayjojen ainut kalenteri... Mutta tosiasiassahan sen maya-kalenterin loppuminen tarkottaa pelkästään niiden vuosikiertojen syklin loppumista, eli sen mukaan edessä on uusi aikakausi. Kaiken lisäksi "Mayoille 13 oli pyhä luku", eli ensi vuoden pitäisi kaiken järjen mukaan tuoda mukanaan paljon muutoksia...