7 kuukautta

6 kk | 5 kk | 4 kk | 3 kk | 2 kk | 1 kk

Viikko takaperin R täytti jo seitsemän kuukautta. Neuvolaahan ei nyt olekkaan, mutta hyvin vaikuttaa poika kasvaneen. Vaatteissa koko 68 on käytössä ja aika pötkylä on!

R on alkanut jo kovasti liikuskelemaan. Ja aivan kuten isosiskollaankin oli alussa, niin on hänelläkin suuntana taakse päin. Pakki päällä ja navan ympäri kierien pääsee siis sujuvasti paikasta toiseen - jos pääsee eikä esteitä tule vastaan.

Ruokia tosiaan alettiin maistelemaan jo paria päivää ennen puolta vuotta. Aika monipuolisesti me tällä hetkellä ruokaillaan, ja soseet sekä sormiruoka uppoaa vaihtelevasti. Appelsiinin perään on oikein perso! R oli pari viikkoa takaperin kovassa flunssassa, paha yskä oli. Lisäksi oli tosi kärttyinen ja mietin jo, että kunnolla nyt on joku paikka kipeä. Viikko menikin sitten niin, että söi tuskin mitään kiinteätä. Kuitenkin alkoi jo se ruoka maistumaan ja seuraavana päivänä sattumalta huomasin, että kappas, hammashan se siellä. Saatiin siis viimein ensimmäinen hammas suuhun.

Tissimaidolla edelleen siis kasvaa pääsäntöisesti eli kuitenkin saa kaiken tarvittavan. Melkoinen maitopoika hän vielä onkin. Öisin kelpaa tissi edelleen, vaikka ehkä vähän harvemmin kuin ennen. Nukkumisiin nyt ei muuten ole oikein muuta muutosta tullut, sama "rytmi" meillä on kuten ennenkin ja samat asiat voisin suoraan kopsata kuin edellisestä kuukausikatsauksesta.

Ääntelee jo hyvin monipuolisesti, melkoisia neandertaaliörinöitäkin vielä päästelee. Selvästi huutaa kuitenkin "ääiitii"!. Ymmärtää puheesta jo rutiiniasiat, esimerkiksi "maitoa", "pisuli", "kakkarainen", "tutti" saa aikaan ihan erilaiset reaktiot. Melkoisen voimakastahtoinen poika tuntuu olevan. Muuten on siis oikein rauhallinen ja iloinen veijari, mutta kun jotain tahtoo niin se ei kyllä jää keneltäkään epäselväksi!

Miikkariuutuudet

Minun piti olla vaatteiden osalta ostolakossa ja ties missä, vaan kuinkas kävikään... Meille tuli perhekahvilaan Me&I-esittelijä ja pakkohan niitä vaatteita oli alkaa hypistelemään. Aijemmin postasinkin omat suosikkini uudesta mallistosta, ja livenä nähtynä monta muuta vaatetta nousi suosikiksi. Onneksi kuitenkin meillä on lapsille vaatetta paljon ja nykyinen tavoitteeni onkin itse ommella ne, mitä tarvitsee. Semmoinen pieni aukko tässäkin on, että kaikkea ei kuitenkaan voi ommella ja kyllä aina muutama ihanuus sekaan mahtuu varsinkin jo suuremmassa koossa.

Päällä: Knitted Striped Leggings | Dandelion Dress (Me&I)

Nuo leggingsit ei ollut pelkästään minun mielestä "ihana, pakko saada" -ostos vaan taisi lähteä tilaukseen muutamalle muullekkin äidille. Omaksi yllätyksekseni nämä on siis neuloksesta valmistettu, en siis aikaisemmin lukenut tuotetietoja kovin tarkkaan. Oli siis jo siksikin hyvä syy ostaa. Nuo menee sekä talvella että kesällä joko sukkahousuina tai sitten leggingseinä. Otin nämä koossa 98/104 ja pituudessa on vielä muutama sentti kasvuvaraa, mutta muuten ovat sopivat. Värinsä puolesta nämä on helppo yhdistää monen yläosan kanssa.

Meillä alkaa nyt olla prinsessavaihe päällä, ja jotain yläosaa miettiessä piti siksikin muutama juttu sivuuttaa. Käytännöllisenä olisin ottanut jotain, joka olisi mennyt myöhemmin käyttöön pojalle, mutta kuitenkin jotain tyttömäistä päätin ottaa Slle tällä kertaa. Kesäksi parempana mekkona ja jopa juhliinkin sopivasti hempeän vaaleanpunaiset "puhalluskukat". Otin mekon myös koossa 98/104, vielä siinä reiluutta on pituuden osalta, mutta kesällä varmasti näyttää jo erilaiselta päällä. S tykkäsi mekosta heti ja alkoi tanssahtelemaan se päällä. :)


Joko teille on kotiutunut "miikkareiden" vaatteita, mitkä oli omat suosikit tästä mallistosta?

Uudet hiukset

Juupas-eipäs -jahkailu loppui eilen, kun päätin viimein astua parturin tuoliin. Viimeksi mitään tein hiuksille vajaa kolme vuotta sitten (-->Uudet hiukset), ja noh, sen ne oli kyllä näköisetkin...

Siispä, "Ikuisuushiustenkasvatusprojekti" tuli taas tiensä päähän totaalikyllästymisen muodossa. Myös ajatus kasvattaa oma väri loppui nyt. En jaksanu katella enää peilikuvaani, perus "kampaus" oli vetää hiukset ponnarille tai letille, ja kait se kertoo jo jotain, jos uloslähtiessä pitää vetää pipo päähän, että kehtaa näyttäytyä.

Aikaisempaan postaukseen ei nyt hirvesti vinkkejä tullut, mutta ajatus vaaleasta-moniväristä vähän taas houkutti. Ystävä heitti ilmoille ajatuksen polkasta, mitä nyt en heti purematta niellyt, mutta siinä se tais jäädä alitajuntaan. Kun vielä telkkarista näin pari ihan nättiä polkkatukkaa, niin niitä kuvia minä sitten päädyin lopulta googlesta selaamaan vallitsevia hiustrendejä tutkaillen.

Ja nyt kun nuo kerrankin itse näki takaa päin: Olihan nuo nyt ihan karseat! Vanha väri näkyy harvoissa latvoissa ja joka latva lienee haaroittunut tai katkeillut. Ei muuta kuin surutta naps, poikki vaan.

Tulipa heti paljon freesimpi olo. Oli mukava päästä pitkästä aikaa ammattilaisen (ainakin lähes-ammattilaisen) käsittelyyn. Varmaan liittyy kans päällä olevaan ikäkriisiin, mutta tällä hetkellä ei tuota pitkää tukkaa ole yhtään ikävä.

Kiharrettuna ei näe niin selkeästi, mutta alussa olevien esimerkkikuvien mukaisesti tämä on takaa paljon lyhyempi. Liukuväri onnistui hyvin, selvästi vaalenee latvoja kohti kun on aika kuparinen keskiosasta. Ainoastaan, että olisi minun mielestä voinut vielä selvästi vaaleampi olla tuolta latvoista, mutta annan nyt ainakin hetken olla näin, ennen kuin koitan aluksi esim. hopeashampoota. Jos se mieli tottuisikin.

Kiitos kuuluu paikallisen OSAON parturi-kampaamo -opiskelijalle. En voi muuta kuin suositella käyttämään noita opiskelijapalveluita. Tuossa tuolissa seuranneena tuli kyllä muillekkin tosi ihania hiuksia. Ainoastaan, että aikaahan tuohon meni, mielessä ajattelin pari tuntia riittävän, mutta tuplasti meni. Onneksi en alkuperäisen idean mukaan ottanut vauvaa mukaan, mutta tenkkapoo meinasi iskeä, ku isi piti hälyttää hakemaan S kerhosta pois ja myöhässähän hän sinne meni, kun kävellen joutui lähtemään viime tingassa. Ehdin kuluttaa puhelimen akun loppuun ja sitä ennen ehdin vielä naputella aleostoksiakin...

Jospa se mieli tästä taas vähän piristyisi! Postausaiheitakin on taas useampi jonossa eli jääkäähän vaan kuulolle. :)

Kurjuuksien viikonloppu

Kuullunymmärtämisessä vai missähän vika, mutta perjantai-iltana sisko laitto viestiä ja kohta selvisi, että elän ihan väärässä viikossa... Eli seuraavaan viikonloppuun ajattelemani reissu olikin tänä viikonloppuna. Tai huovattiin kerran jo koko reissukin, kun lapset on olleet sairaana ym. ja isomummu soitteli, että kannattaakohan meidän lähteä ollenkaan... No mutta kuitenkin, lauantai-aamuna pakkasin kimpsut ja kampsut kasaan ja lähdin lapset+vanhempani kyydissä matkaan.

S tietysti oli ihan onnessaan, kun pääsi isomummun luokse kylään. Muisteli vielä, kun "viime kerralla" siellä käytiin - tasan neljä kuukautta sitten.

Olipa asiat silloin vielä vähän eri mallilla. Eipä sitä arvannut, missä merkeissä taas ens kerralla tullaan.

Yö oli melkoinen. R heräsi puolilta öin hulinoimaan, ei meinannut millään asettua nukkumaan vaan istuskella piti. Sitten puoli kaksi heräsin tajuten samalla Sn oksentavan tyynylle... Onneksi oli ämpärintapainen sisällä, niin ei tarvinnu sotkea ihan joka paikkaa. Tunti meni siinä, ja huonostihan sitä nukkui, kun aistit valppaana olin valmiina ojentamaan ämpäriä seuraavan oksun tullessa. Vielä aamulla S oksensi kaikki ulos, mutta onneksi sitten helpotti sen puolesta.

Sunnuntai meni kurjissa merkeissä siis aamusta alkaen. Lähdettiin kuitenkin matkaan koko porukalla, kun Sn olokin koheni. Lapset oli ensi kertaa hautajaisissa. Ei tietenkään käsittäneet, mitä tapahtui. S puheli jälkeen päin, että kirkon kelloista kuului pom, pom, ja tätillä oli ikävä äitiä, koska tämä itkesi...

Jäätiin vielä kylään maanantaille saakka. Aamulla ehdittiin vähän ulkoilla. Skin koitti suksiaan, mutta hermostui äkkiä touhuun.

Kävin heittämässä pikkukiekan itse suksilla tietä pitkin kun. Tulipahan hiihtokausi nyt ainakin ees avattua tälle vuodelle.

Kotona sitren illalla alkoi oma olo olemaan vähän hutera, yöllä heräsin monta kertaa vatsakipuun mutta koitin psyykata itteeni, ettei tarvi juosta vessaan. Aamulla kun oli lopulta pakko nousta ylös, niin luovutettava oli... Piti jäädä siis kotiin potemaan omaa vatsatautia, mutta onneksi tuo oli tuon puolesta kerralla ohi, vaikka loppupäivän olinkin aika uupunut. Seuraavana yönä R oksensi (tosi mukavia nämä viimeöiset heräämiset siis!) mutta vain kerran hänkin. Eli kumma vatsatauti tämmöinen, mutta nopeasti ohi.