Uutta tukkaa

Ei mene kaikki aina ihan putkeen aina tässäkään päässä. Muutama viikko sitten kyllästyin taas homssuiseen habitukseeni ja päätin tehdä asialle jotain. Varasin ajan parturiin ajatuksena saada vähän piristystä. No en tuossa vaiheessa vielä tiennyt, mitä kaikkea lähiviikot tuokaan tullessaan, mutta kun vuokratakuiden ja uusien huonekalujen maksamisten jälkeen alkoi tilillä pyöriä enää senttien rippeitä, oli tuo hiusaika pakko perua. Soitin kampaamoon, puhelu meni vastaajaan ja jätin sinne viestin peruutuksestani. Tarkoitus oli vielä soittaa perään ja vieläpä edellisyönä kävi mielessäni soittaa kampaamoon ihan heti aamusta, että menikö se viesti perille saakka. No niinhän siinä kävi, että perjantai-aamuna vein lapset hoitoon, istuin tietokoneelle tekemään hommia ja rauhassa kahvia join, kun soi puhelin. 20 minuuttia ajan alkamisen jälkeen soiteltiin, että oliko mulla ollut aika sinne (vastaajan viestejä ei oltu ("purettu"). Siinä muutaman sanan vaihdon aikana päässä suhisi eri vaihtoehdot, ja niin vain kävi, että nappasin takin päälle ja lähdin ajaa posottamaan kohti kampaamoa. Vain 15 minuuttia myöhemmin istuin jo kampaajan penkissä suunnittelemassa, mitäs tehtäisiin.

Kun nyt kerran kampaajan penkille asti pääsin, niin annoin tehdä kyllä aika vapaalla kädellä. Mitä ei ehdottomasti saisi tehdä, niin ohjeiksi sanoin vain, että punaista ei mielellään, koska se ei pysy. Niinpä unohdettiin kaikki punaisen sävyt. Kyseinen paikka on kampaamokoulu eli samalla saa sekä lähestulkoon ammattilaisen että kokemusta omaavan ohjaajan näkemyksiä ja pian syntyikin hyviä ideoita kun annoin myös leikkaamisen suhteen vähän vapautta.

Ohjaaja keksi, että heillä on uusia nuden sävyjä värikartastosta, ja niistä päätettiinkin lähteä muutamalla erillä ruskean ja vaalean sävyllä sekoittelemaan. Viime värjäyskerrastahan minulla oli jo puolisen vuotta aikaa. Ensin napsaistiin hiuksista reippaasti latvat suoraksi ja sitten alettiin työstämään väriä. Tyveen tuli astetta-paria tummempi, kuin se luonnollisesti on, ja sekaan tehtiin kaarevasti vaaleaa, leveää raidoitusta.

Hiuksia tosiaan leikattiin takaa ihan reilusti lyhkäiseksi ja edestä puolestaan jätettiin pituutta sen verran, mitä siellä oli.

Lopputuloksesta tuli hyvä ja itse parturoitsijakin oli tyytyväinen työhönsä. Nyt on kyllä kerrassaan uudistunut olo!

Uuteen kotiin

Oon miettinyt, miten tämän nyt kertoisi, mutta mitäpä sitä kiertelemään. Minulla on nyt elämäni 17. uusi pysyvä osoite eli muutin lasten kanssa omaan asuntoon. Vielä on muuttohommat vähän kesken, mutta voiton puolella ollaan.

Kiirettä on pitänyt ja opiskelujen suhteen alkaa deadlinet laukkua. Niinpä käytänkin nyt seuraavat pari päivää opiskeluihin. Blogi on nyt ymmärrettävästi harrastuksista se, joka jää paitsioon. Mutta palailen tännekkin sitten heti, kun löytyy aikaa ja intoa kirjoittaa!

Heinäsirkkapuistossa

Parisen viikkoa takaperin käytiin katsomassa taas meille ennestään tuntematonta leikkipuistoa. Vinkin tähänkin sain Otetaan hiekkalelut mukaan -blogista. Minulla oli alla huono päivä, tämä läppärin hajoaminen ajoittui juuri samalle aamulle ja iltapäivästä oli pakko päästä jo ulos. Lupasin lapsille jo edelliselle päivälle leikkipuistossa käyntiä, mutta Rauli-myrsky pauhasi sen verran rajusti ulkona, että parempi oli tehdä sen tuhojaan omassa rauhassa.

Löydettiin leikkipuisto melko hyvin, mitä nyt vähän harhailin kunnes hoksasin puiden välistä kiikkuja. Tämä sijaitsikin aivan rivitalojen keskelle jäävällä puistoalueella. Päästessä paikalle huomasin pikkumiehen vaan kadottaneen lakkinsa, vaikka sen jo kertaalleen poimin hänelle maahan. Mentiin pois puistosta samaa reittiä, mutta ei osunut lakki silmiin. Joku valveutunut kulkija oli nostanut sen tolpan päälle, kun itse etsin pitkin tienpiennarta. Löysin sen onneksi seuraavana päivänä sieltä, mihin se oli jätetty.

Heinäsirkkapuisto eli Sirkkapuisto alias Moskuantien leikkikenttä on saanut nimensä puiston keskellä sijaitsevasta jättimäisestä heinäsirkka-liukumäestä. S oli syystäkin ihan innoissaan, kun pääsi tänne laskemaan mäkeä.

Pikkuväellekkin oli oma pieni liukumäkensä, jota Rkin innoissaan kulki ees taas ja laski alas.

Satuin löytämään vaunujen korista vielä rasiallisen keksejä joltakin kesäiseltä puistoreissulta. Myönnettävä se oli lapsukaisia katsoessa, että syksyn merkkejä oli jo ilmassa, myrskytuulen jäljiltä puhalsi vielä oikein kylmä viima ja olisi saanut olla jo hanskat kädessä.

S oli sitä mieltä, että Rkin haluaa laskea heinäsirkkamäestä. No niinpäs halusikin. Sen verran oli korkealla tuo, että sain auttaa Rn ylös, mutta voi tuota riemua, mitä kunnon vauhdeista saa! Tänne tullaan uudestaankin, S on jo pariin otteeseen sanonut haluavansa tänne leikkimään. Meiltä tämä on vähän syrjässä eli tänne pitää tulla ihan asiasta lähtien ja minulle kuntoilun kannalta. Mutta ehdottomasti jatkoon.

Nyt on läppäri taas kunnossa, kiintolevyhän tästä oli mennyt - ei nämä nykyajan levyt kuulemma kestä kolauksia. :( Vaihdettiin jykevämpi, mutta samalla muistitila tippui neljännekseen alkuperäisestä! Hyvin upposi myös rahaa taas tähänkin... Samalla minulla on paha aavistus, että eräät tärkeät valokuvat katosi sen sileän tien, vielä en oo uskaltanut tarkistaa, onko ne kameralla tallessa vai leikkasinko ne siirrettäessä pois. No can do. Tehkää varmuuskopiot niistä tiedostoista.

Nyt pitäisi päivitellä kuulumisia viime ajoilta. Niitähän riittää. Olin jo yhtä postausta luonnostellut, mutta sekään ei näköjään ollut tuolla puhelimella näpyttäessä tallentunut, eli aloitan homman alusta.