Keväthommia

Oon koittanu tämän viikon ajan keksiä tekemistä, ettei tarttis tuota gradua miettiä ihan koko aikaa. Etenkin nyt, kun tekis mieli päivittää sähköpostia ajantasalle koko ajan, että onko mitään päätöstä tullut...

Perjantain MMT meni ihan hyvin, elikkä perinteisen kaavan mukaan lähes tappiin saakka baarissa, lompakossa rahojen tilalle vaihtuivat kuitit, ja aamulla jääkaapissa oli puoliksi syöty pitsa. Kaikki alko kuitenkin oikein mallikkaasti, kun yliopiston pihalle meitä saapui virkistämään Red Bullin auto!

Erinäisten sattumusten jälkeen päästiin lähteen neljän maissa liikkeelle vain hieman myöhässä. Ekassa baarissa Limingan Hannu Krankassa tuli viivyttyä kolme tuntia. Sen jälkeen oli  bussikuskin vuoro olla myöhässä, nimittäin se kävi matkalla kuskaamassa jotain seurakuntaporukkaa ja olivat kuulemma oikein tykänneet retkestä.

Seuraava etappi oli Siikajoella Ruukissa oleva Tervatupa. Siellä oli suositeltavaa maksaa ostokset käteisellä, eli kertonee jotain paikasta muutenkin. Aika vähän paikallisia siellä oli kuitenkin vielä tuossa yheksän maissa illasta.

Täältä kun poistuttiin, niin saatiin myös oma taivaallinen ilotulitus revontulien muodossa. Kuvista ei tietenkään tullut mitään. Seuraava pysäkki oli Oulunsalossa, ja siellä alkoi tunnelma olemaan katossa jo itse kullakin. Puolilta öin saavuttiin Ouluun, ja jatkettiin siis vielä 45:seen. Illan teema taisi olla nuo karkkidrinksut, nimittäin kaverilla oli matkajuomanaan sieltä viime viikonlopun tupareista saatu Ufoshottipullo, ja jotain vastaavanlaista juomaa join sitten myös tuolla nelifemmassa. Ostan ehkä tuliaisiksi Kreikkaan tuon shottipullon (itselleni:D). Mutta eipä tartte tässä baarissa taas käydä ainakaan vuoteen.


Lauantai kun meni sitten puolikoomassa, niin sunnuntaiksi pitikin keksiä jotain itsensä kurittamista, eli kävin siskon ja koiran kanssa hiihtämässä! Oli varmaankin ensimmäinen kerta sukset jalassa sitten yläasteen jälkeen. Se on muuten jännä juttu, että aika monella on hirveät antipatiat juuri hiihtoa kohtaan, ja siitä kuitenkin on Facebook-päivitysten mukaan tullut tälle talvea joku uusi muotiharrastus. Kävinkin sitten vielä toiseenkin kertaan tälle viikolle hiihtämässä Vallun kanssa tiistaina, kun oli mukava ilma.

Tiistaina kävin myös luennolla pitkästä aikaa, eli yli vuosi on viime luennolla istumisesta aikaa. Enkä mää mitään opintosuorituksia enää siis tartte - kaikki on jo täynnä niiltä osin - mutta aiheen vuoksi ihan mielenkiinnosta kävin kuuntelemassa. Kyseessä oli siis Antiikin Ateenan poliittista historiaa, mikä osittain sivuaa myös graduani. Luento oli varsin mielenkiintoinen, paljon tuttuakin asiaa (onneksi - huolestuttavaa olis, jos en tässä vaiheessa mitään tietäis), ainakin niiltä osin mitä sattui kuulemaan, nimittäin vieressä käytävällä tehtiin jotain remppaa ja totta kai piti porata siellä juuri luennon aikaan.

Sattui muuten kans jännä tapaus, kun samalla luennolla olikin sattumalta myös eräs minun kuusi(?) vuotta nuorempi serkkuni!Tuli semmonen fiilis, että vois jo omalta osalta tää opiskelu loppua, kun kohta jo seuraava sukupuoli EDIT: typo < POLVI > !!! pukkaa yliopiston ovista sisään.

Eilen sitten kävin pyöräilemässä kaupungilla, kun hoksasin, että oli viimeistä päivää tuo World Press Photo -näyttely kaupungin kirjastolla. Jostakin luin, että se olisi pieni eikä kovin mielenkiintoinen, eli ajattelin nopeasti vaan katsoa kuvat läpi. No, tunti siellä vierähti, vaikka en ihan jokaista kuvatekstiä edes lukenut. Minusta ainakin kuvia oli yllättävän paljon, ja erittäin mielenkiintoisia! Oli niin iloa kuin suruakin, arkea, sotaa, juhlaa. Joissakin täytyi hämmästellä kuvaajan lahjakkuutta ja kykyä osua paikalle / ottaa kuva juuri oikealla hetkellä - ja toisinaan ei käynyt yhtään kateeksi, nimittäin melko hirveissä olosuhteissa ovat välillä joutuneet olleen.

Näyttely alko heti tunnelmalla "turhat luulot pois", kun ensimmäiset kuvat olivat sodista, maanjäristyksistä, tulvista ja katastrofeista. Näyttelyä ennen olikin ilmoitus, että kuvat saattaa järkyttää herkimpiä katsojia, siellä oli nimittäin kuvia ruumiskasoista yms. aika shokeraavaa. Kyllä pisti miettimään maailmaa ja sitä, että itsellä on lopulta asiat melko hyvin.

Google Street View:n kuvaukset olivat myöskin päässeet näyttelyyn, nimittäin joissakin on otoksia onnettomuuksista. Kuvatekstissä taidettiin mainita, että Saksassa ihmiset eivät ihastuneet tästä projektista, koska se loukkasi liiaksi yksityisyyden suojaa. Olikohan sitten niin, että siellä on osittain bannattu tai ainakin sensuroitu joitakin näkymiä (?).

Tässä oli mun mielestä hauska idea, kuvaaja oli ottanut jostakin arkistosta vanhan valokuvan ja tuonut sen sitten sellaisenaan nykyiseen ympäristöönsä. Kyseessä taisi olla joku valokuvaaja Israelista, ja yksi valokuvista on muuten alueelta, josta A(n suku) on kotoisin.

Bongasin myös yhden suomalaisen kuvan. Tämä taisi olla jonkun italialaisen valokuvaajan ottama, ja kuvattu Kainuun alueella laulujoutsenista.

Vähän tuhannen ja yhden yön tunnelmaa oli näissä aavikolla asuneista marokolaisesta perheestä otetuissa kuvissa.

Kirjastossa oli myös jotain kansalaisopiston pitsitöitä.

Läpi maailman tapahtumien siis meni tämä näyttely. Hyvä, että Oulussa joskus järjestetään tällaisia, ja vielä ILMAISEKSI. Mutta tästä sitten lienee johtunut se, että eipä tuota hirveästi ole mainostettu. Kuulinkin tuolla erään keskustelun, jossa joku tyyppi oli halunnut tulla tähän näyttelyyn ja soitellut ympäri Oulua, että missä ja milloin se pidetään, ja viidennen puhelinsoiton kohdalla oli joku jostakin tiennyt. En myöskään itekkään ensin etes netistä löytänyt faktaa, että milloin tämä näyttely on, jossakin OAMKin sivuilla oli sitten pieni maininta. Mitähän se kaupungin uus matkailuryhmä sitten tekee, jos ei ees tämmösiä asioita voida mainostaa (eikä muuten ole ainoa kämmäys lajissaan edes tälle vuodelle).


Kevät on sitten muuten myös virallisesti täällä. Nimittäin oli kukkamultien vaihdon aika. Siskoni luona asustaa tuo yksi mun rehu, jolla on kyllä kova historia, nimittäin kissat sen kerran (tai useammankin) tiputtivat joskus lattialle ja jossakin vaiheessa siinä taisi olla enää pari lehteä jäljellä. No, mullan vaihdot on tepsineet tuohon ja nytten se porskuttaa varmaan viiden vuoden iässä ja kasvaa vain. En muista tän kasvin merkkiä, mutta suosittelen sitä kyllä - ainoa kasvi, joka ei ole kuollut hoidon puutteeseen / liikaan hoitoon.

Ostin myös tuoretta basilikaa eilen, se on nimittäin huippua salaatissa, kastikkeissa ja missä vaan. Jospa se menestyis täällä, kun laitoin sen myös isompaan ruukkuun.