Instagram @sarkkuk

perjantai 7. syyskuuta 2012

Miau!

No mikäs se siellä poikia niin kiinnostaa?


No tytöthän ne kiinnostaa! :)


Viime kertainen kissatarina on saanut hieman onnellisempaa jatkoa. Pelkäsin jo kun ei pariin päivään näitä näkyny, että tuo omistaja tai toiset kissat on tappanu nää pennut. Sitte taas eräs aamuvarhainen kuulin miukasun ja näin, kun nää vipelsi menemään tuossa ulkona.


Ei oo ainakaan se omistaja tullu toistamiseen nyt riehumaan tuohon, vaikka iltapäivälläki nää on tuossa vilistänyt menemään.


Ja nuita minun kissoja, erityisesti Lucya kiinnostaa kyllä ihan hirveästi!


Yks aamu annoin sitten tälle emokissalle ruokaa ja koitin ottaa sen sisään juomaan vettä. Lucy tuli tietysti uteliaana tätä mammaa katsomaan, mutta se ei ollut aivan yhtä vakuuttunut tästä ystävystymisen yrityksestä, vaan sähähti ja läppäs Lucya naamalle niin ku kunnon tyttö konsanaan!


 Oon nyt sitte oven raosta antanu tälle emolle ruokaa aina kun kuulen, että se tulee tuohon pihalle märisemään. Se omistaja vissiin siitäki sillon viimeksi suuttu, kun annettiin näille sitä ruokaa.. (!!?)


Vissiin tää emo sitten jo mut tietää. Eilen oli ikkuna auki ja Lucy meni sitten tietenki pihalle. Olin jo nukkumaan alkamassa, ku alko kuuluun jotain kissan ulvomista, sellasta että ajattelin, että nyt siellä alkaa joku kollitappelu. Lähin sitten kattoon, että Lucy ei oo siellä tappelemassa kenenkään kanssa. Siinä sitte hyssyttelin sitä kissaa - en pimeässä nähny oliko siellä yks vai useampiki - ja sitte sieltä se vastas aina ja lopulta kuitenki lopetti. Sitte mietin, että onkohan sillä joku hätänä, kun ei mitään liikettä näkyny ja niin surkeasti mauku se kissa. Kävelin tuonne roskiksille kuttuun sitä, että jos näkyis. Ei näkyny kolleja, mutta tää emokissa kyllä sitten tuli jostakin suunnasta kiehnäämään jalkoihin ja seuras mua kotiovelle saakka.


Tänään nuo on nyt sitte jo pari kertaa käyny tuossa evästämässä. Arvatkaa vaan, tekiskö mieli adoptoida näistä yks?? Ei muuten oo niitä kahta muuta näkyny... Yks päivä vilahti se tummanharmaa, mutta siitä oranssista ei kyllä oo mitään havaintoa :((


Mutta kyllä nuissa kahessa omassa on jo tekemistä, ja näyttää tuota kissan sapuskaa menevän ilman, että ois kolmatta omaakaan! (Vaikka A kyllä sano, että saan ottaa kolmannen, kun vähän haaveilin tuosta pikkupennusta, mutta menee silläki jo hermo noiden kahden kanssa :D ). Plus että mulla on kyllä mielessä, että jos vielä pidemmäksikin aikaa Suomeen joskus asuttaudun, niin vähintäänki tuon Lucyn ottasin mukaan. Rokotukset, kaikki passit, matkustuskulut, ne kyllä tulee kustantamaan jo yhelle ihan mukavan summan, niin jopa että niitä ois sitte kolme. Ei niitä enää helposti saiskaan liikkumaan. Eikä varmasti mielellään siinä vaiheessa enää jättäis näitä tuonne villiintymään.. :(

Mietin jo tuossa eilen huvikseni, että millähän ilveellä tänne perustais jonkun kissojen pelastuskodin :D Onhan täällä se yks eläinten pelastuskeskus, mutta enimmäkseen ne näyttää ottavan koiria. Kissoja tuskin kovin moni lähtee roudaamaankaan sitten kotiin toiseen maahan - niitä koiria siis annetaan tuolta adoptoitavaksi. Mutta tuo ois semmonen kulkukissojen koti, että minä pitäisin huolen niistä :))))


EDIT: Nyt kun katoin nuita vanhoja kuvia, niin huomasin, että eihän tuossa nelikossa mitään tummanharmaata pentua ollutkaan! Kenetköhän mää sitte näin.. Eli sittenkin nämä molemmat rusehtavat on kadoksissa, toivottavasti joku ois ne ottanut hoiviinsa..

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Naurava kulkuri

Eilen, tai itse asiassa jo toissapäivän iltana, lähdin käymään pankkiautomaatilla. Tässä lähellä on yksi, tai itse asiassa kaksikin - nyt nimittäin vasta huomasin, että tuossa sadan metrin päässä on kans otto! Kävelin ensin yhdelle, sitten hieman kauemmas toiselle, ja lopulta lähimmälle automaatille, vaan ei. Yksi automaatti sanoi, että toimintoa ei voida suorittaa, toinen, että pyyntöä ei voi käsitellä, kolmas, että pankkini on estänyt toiminnon jatkamisen. Tarkistin vielä nettipankista, että ei oo rahat kadonnu bittiavaruuteen tai etten oo asettanut mitään nostorajoja, vaan kaikki oli ok. A:kin sitten meinas, että varmaan noista otoista on massi lopussa, että aamulla koitan uudelleen.

Eli sitten aamulla uusi yritys. Varalta pakkasin repun selkään, että jos pitää kuitenkin kävellä kauimmaiselle automaatille tuonne isommalle kaupalle, jonne matkaa tulee jo muutamakin kilsa yhteen suuntaan. Kaikki kolme automaattia jatkoivat samaa sanomaansa, eli ei se sitten auttanut, kuin sinne kauimmaiselle tallustella. Siinä jo mietin, että kohta ne siellä pankissa varmaan lukittee mun kortin, kun kattovat, että joku koittaa tyhjentää tiliä :D No, tämä sentään sitten pelitti, ei Visalla, vaan Electronilla. Otappa nyt selvää näistäki korteista, hoh hoijakkaa.

Vinkkinä tosiaan, että jos ulkomaille lähtee, niin sitä käteistä kannattaa aina varata sen verran mukaan, kuin viittii kantaa (ilman, että harmittaa, jos taskuvaras iskee). Näitten korttien toiminta nimittäin on vähän tämmöstä.

Niin joo, en ole maininnutkaan eli syy tälle mun tallustelulle on se, että auto ei taas inahda. En tiiä hajotinkohan mää sen sitte, oon niin oppinu kreikkalaisten ajotavoille :D


Viime viikolla stoppasin auton kaupan "parkkipaikalle" eli pellon reunaan, ja lähtiessä mietin, että en jaksa peruuttaa vaan oikasen sitten siitä lähtevää pientä autouraa pitkin. En sitten muistanut enää enkä nähnyt, että siinä auton edessä maassa oli joku kasa jotain betonimurikkaa ja mitä lie. Tuossa on tuo puskuri melko alhaalla, eli siihenhän ne tarttu sitte kiinni. Ei tosin ole ensimmäinen kerta, vaan on tuo puskuri ottanu damagea aikasemminki, mutta nyt se siis nauraa ihan kunnolla tuosta nurkastaan. Pysähdyin sitte kaupan pihaan nostaan sen maassa laahaavan puskurin ylös :D Ja kävin muuten vielä pienemmässäkin kaupassa ja ei autossa sillon mitään probleemia ollu.

Sitten kuitenki seuraavana päivänä ei auto inahtanutkaan. Jollakin akkugeneraattorilla (no semmone pömpeli, en tiiä mikä se on) koitettiin siihen ensin laittaa virtaa, ja kun löydettiin joltakin toimivat kaapelit, niin niillä se sitten viimein lähti käyntiin. Vaan taas, seuraavana päivänä ei inahtanutkaan. Nyt on sitte tarvelistalla katsoa - tai siis on tuo A. jo kutsunutkin jonkun katsomaan tuota akkua ja pitääkö se vaihtaa. Lisäksi viime ajolla tuossa palo vähän aikaa keltanen moottorivalo... O-ou.. Se nyt on selvää, että tuosta pitää kyllä ainaki öljyt vaihtaa, vaan jospa se joku tietäis, onko tuo koko auto hajoamassa vai mikä sillä on meininki.

Eiliseen vielä palatakseni, kun olin jo sinne kaupalle kävellyt, niin päätin sitten samalla reissulla kipasta postissa, sinne kun matkaa ei enää ollu tuosta kun joku kilsa. Enpä oo koko keväänä käyny kattoon että oisko siellä postia. No yks turha kirje oli tullut, liekköhän ne vanhemmat postit heitetty roskiin jos on jotain, vaan näyttipä tuolla kasassa olevan toukokuulta muidenkin kirjeitä, että ehkä ne niitä sitte säilyttäis jos ois. Ei mulle kyllä mitään pitäis tullakaan, jos joku Elloksen mainos ois tullukki niin menkööt :D

Ja kun siellä kylillä olin, niin poikkesin yhteen putiikkiin vielä ja tein pari pientä hankintaa.


Ajatus oli ostaa tuohon lattialle tommone samanlainen suihkun matto, raivostuttaa, kun tuo lattia on aina märkä ja sukat kastuu. Että jos se matto mitään auttais. Näin kuitenkin sitten tämmösen söpön kukkamaton, ja otin sitten sen mukaan (4,50 e). Nyt harmittaa, ettei näitä mattoja ollut kuin tää yksi, sillä parilla matolla sais kyllä nätimmän tästäki nurkasta.



Ensimmäisenä kuitenki hypistelin tämmöstä pientä mattoa, kun ei ollut kuin kaksi euroa hintaa. Harmi, ettei värivaihtoehtoja ollut muuta, sillä onhan tuo ruma. Melkeen rumempi ku tuo lattia itsessään. Täällä nuo lattiat nyt vaan on tollaset, ruskeankirjavat, että niille ei paljon mitään voi. Lähinnä tähän ajattelin mattoa siksi, että ei tuo kissanhiekka lentelis ympäri kämppää, nimittäin tuommosella liukkaalla kivilattialla ne kivet pyörii nyt mihin vaan. Mutta en kyllä varmasti jaksa kattoa tuota nimenomaista mattoa tuossa kauaa. Jos ei niitä hanki lisää ja peitä koko lattiaa, mutta samalla hinnalla ja vaivalla saa kyllä jonkun nätimmänkin. En vaan tiiä, että kuinkahan paljon tännekki tuota rompetta jaksaa ostaa.

lauantai 1. syyskuuta 2012

Viinirypäleitä

Kuten sanottua, on viinirypälekausi nyt parhaimmillaan. Jo viime viikolla kaupassa hullaannuin täysin, kun oli iso lava ihanan näkösiä rypäleitä hintaan 1,35 e/kg. Ostin saman tien ison kassin: parisen kiloa. Nää on just niitä parhaimpia rypäleitä: pieniä eli makeita, ja ennen kaikkea siemenettömiä.

Siinä sitten miettimään, että miten saan ne kaikki tuhottua, ennen kuin pilaantuvat.



Kun ei niitä marjojakaan täällä ole näkynyt (tai itse asiassa on: toisessa kaupassa oli pakattu semmonen pieni rasia, eli noin kourallisen verran punaherukoita [varsineen kaikkineen], hintaa tälle parille marjalle oli laitettu 3 euroa!) niin keksin sitten säilöä näitä myöhempiä aikoja varten.


Luin netistä vinkin, että viinirypäleitä voi pakastaa. Niin, miksipäs ei! Otin ideasta kopin ja laitoin sit osan rypäleistä rasiaan ja pakkaseen.


Vielä en oo testannut, ootetaanpas sinne saakka, että herkulliset tuoreet rypäleet loppuu kaupasta. Siihen saakka pitäis taas lähteä kauppaan ostamaan satsi lisää! Mutta nuita pakastettujahan voi popsia sitten sellaisenaan, laittaa smoothieen, käyttää koristeena mehuissa/booleissa/... Eiköhän niille käyttöä keksi!

Sarkun Happy Hour

Viikko sitten oli tarkoitus A:lla mennä tuuraamaan kaveriaan sinne allasbaariin, mutta tarvetta ei ollutkaan. Nyt tällä kaverilla oli kuitenkin muutto, ja hän tartti tuuraajaa puoleksi päivää. A. kun on ollut baarimikkona, niin hänet sinne aina laitetaan tuuraamaan. Minäkin sitten valmistauduin viettämään päivän siellä, uima-altaalla ja jos ois saanut hieman opiskeltua ja vähän uiskenneltuakin sitten samalla.

Vaan kuinkas sitten kävikään. Kun menin tuonne baariin, niin A. ilmoitti, että häntä tarvitaan ravintolassa, ja että minä saan jäädä sinne pariksi-kolmeksi tunniksi yksikseni. Ahah :D


Tässä olis kaks mahdollisuutta a) Panikoi ja pakene b) Pidä pää kylmänä ja tee niin kuin pyydetään.

Ja paikka sen verran kuitenkin on tuttu, kun viime kesänähän siellä muutamia kertoja auttelinkin, eli ei tässä kyllä jäätyä kannattanut ollenkaan. En tietenkään vuoden takaa voinut enää muistaa kaikkia käytännön asioita - hintoja, tavaroiden paikkoja jne., joten alku meni varmaan vähän sählätessä.


Melko hiljanen paikka tuo siis on, eli tuo baari on tarkotettu tuon hotellin uima-altaalla oleville, joita tuossa päiväsaikaan oli joku kymmenkunta ja murto-osahan niistä yleensäkkään baarista mitään ostaa. Jonkun miehen kanssa siinä pari ekaa tuntia kuitenkin tuli istuskeltua ja muutama olut laskettua siinä samalla.


Enhän mää tiennyt/muistanut hinnoistakaan mitään, ja koitin kassavihkosta niitä sitten tihrustella. Vaan kun siellä parhaimmillaan oli kolmeakin hintaa samalle tuotteelle, jonka sitten myöhemmin huomasin, niin tuli sitten ilmeisesti vietettyä Happy Houria koko päivä. Ei se mitään, myin ainakin kaapin tyhjäksi Strongbow-siideristä ja lisää pyydettiin tilaamaan. Saapa nähä, mitä ihmettelee sitten, kun seuraavana päivänä siideri onkin euron kalliimpi :D


Minähän en tosiaan drinkkejä yleensä juo, enkä siis todellakaan tiedä, että mitä drinkkeihin tulee! Onneksi tuolla on kuitenki lähinnä englantilaisia, eli nimenomaan tuota olutta menee. Mutta tulipa yksi drinkkitilaus, nimittäin Bacardi-Cola. Siinä meinas pikku paniikki iskeä, a) Millainen lasi? b) Jäitä vai ilman? c) Mitä siihen tulee ja missä suhteessa? Nokkelana tyttönä sitten otin pitkän lasin, kysyn haluaako jäitä (no haloo, tietenki drinkkiin nyt jäitä laitetaan) ja kaadoin sitten lasiin Bacardia hieman reippaasti (kuten sanottua, täällä sitä kirkasta niihin kans tulee!) ja kokista! Pari pilliä sekaan, ja that's it. Ihan hyvä baarimikko musta tulis ;D

Lopulta A. tuli kuitenkin mut pelastamaan ja ihan kreivin aikaan, kun tähän tuli pari pariskuntaa istuskelemaan ja nehän sitten innostu tilaamaan hieman enemmänkin, osittain A:nkin ansiosta, hän kun oikeasti tietää, millä lailla saa ihmiset istumaan, viihtymään ja niitä tilauksia sitten tekemään! (Muutama olut/ouzo/tequila talon puolesta, vähän mezeä, paljon seurustelua jne.).

Kun mulla teki kuitenkin mieli uimaan, niin uimaanhan menin. Mulla se veteen meno on aina vähän semmosta hitaan puoleista, kun en todellakaan ole kylmän veden ystävä. No, niinpä tämä baariseuruekin mulle naureskeli ja A. päätti auttaa ja tuli tuuppaamaan mut viimeseltä portaalta veteen :D Hah. No eihän se vesi oikeasti niiiin kylmää ole.



Semmonen päivä, never say never. Tuommonen työ kyllä olis ihan ideaali, vähän töitä, kun ei se palkka sen häävimpi ole eikä niitä tippejäkään pienellä asiakaskunnalla kerry. Sain mm. päivän tipit, 5,50 euroa. Iski kyllä todellisuus taas hieman vasten kasvoja, Suomessa baarityöntekijä tienaa varmaan tunnissa sen palkan, mitä täällä tienaa päivässä (=13-14 tuntia). Mutta oikeesti, jos mulla olis rahaa, niin kivahan se ois ostaa joku tuommonen pieni baari, kyllä tuolla rahalla toimeen tulee nipin napin, kun ei ole mitään yllättäviä kuluja eikä suuria menoja. Puitteet täällä työskentelylle kun kuitenkin on mun mielestä paremmat kuin jossakin pimeässä luolassa kännissä riehuvien teinien (ja keski-ikäistenkin) seurassa.