No mikäs se siellä poikia niin kiinnostaa?
No tytöthän ne kiinnostaa! :)
Viime kertainen kissatarina on saanut hieman onnellisempaa jatkoa. Pelkäsin jo kun ei pariin päivään näitä näkyny, että tuo omistaja tai toiset kissat on tappanu nää pennut. Sitte taas eräs aamuvarhainen kuulin miukasun ja näin, kun nää vipelsi menemään tuossa ulkona.
Ei oo ainakaan se omistaja tullu toistamiseen nyt riehumaan tuohon, vaikka iltapäivälläki nää on tuossa vilistänyt menemään.
Ja nuita minun kissoja, erityisesti Lucya kiinnostaa kyllä ihan hirveästi!
Yks aamu annoin sitten tälle emokissalle ruokaa ja koitin ottaa sen sisään juomaan vettä. Lucy tuli tietysti uteliaana tätä mammaa katsomaan, mutta se ei ollut aivan yhtä vakuuttunut tästä ystävystymisen yrityksestä, vaan sähähti ja läppäs Lucya naamalle niin ku kunnon tyttö konsanaan!
Oon nyt sitte oven raosta antanu tälle emolle ruokaa aina kun kuulen, että se tulee tuohon pihalle märisemään. Se omistaja vissiin siitäki sillon viimeksi suuttu, kun annettiin näille sitä ruokaa.. (!!?)
Vissiin tää emo sitten jo mut tietää. Eilen oli ikkuna auki ja Lucy meni sitten tietenki pihalle. Olin jo nukkumaan alkamassa, ku alko kuuluun jotain kissan ulvomista, sellasta että ajattelin, että nyt siellä alkaa joku kollitappelu. Lähin sitten kattoon, että Lucy ei oo siellä tappelemassa kenenkään kanssa. Siinä sitte hyssyttelin sitä kissaa - en pimeässä nähny oliko siellä yks vai useampiki - ja sitte sieltä se vastas aina ja lopulta kuitenki lopetti. Sitte mietin, että onkohan sillä joku hätänä, kun ei mitään liikettä näkyny ja niin surkeasti mauku se kissa. Kävelin tuonne roskiksille kuttuun sitä, että jos näkyis. Ei näkyny kolleja, mutta tää emokissa kyllä sitten tuli jostakin suunnasta kiehnäämään jalkoihin ja seuras mua kotiovelle saakka.
Tänään nuo on nyt sitte jo pari kertaa käyny tuossa evästämässä. Arvatkaa vaan, tekiskö mieli adoptoida näistä yks?? Ei muuten oo niitä kahta muuta näkyny... Yks päivä vilahti se tummanharmaa, mutta siitä oranssista ei kyllä oo mitään havaintoa :((
Mutta kyllä nuissa kahessa omassa on jo tekemistä, ja näyttää tuota kissan sapuskaa menevän ilman, että ois kolmatta omaakaan! (Vaikka A kyllä sano, että saan ottaa kolmannen, kun vähän haaveilin tuosta pikkupennusta, mutta menee silläki jo hermo noiden kahden kanssa :D ). Plus että mulla on kyllä mielessä, että jos vielä pidemmäksikin aikaa Suomeen joskus asuttaudun, niin vähintäänki tuon Lucyn ottasin mukaan. Rokotukset, kaikki passit, matkustuskulut, ne kyllä tulee kustantamaan jo yhelle ihan mukavan summan, niin jopa että niitä ois sitte kolme. Ei niitä enää helposti saiskaan liikkumaan. Eikä varmasti mielellään siinä vaiheessa enää jättäis näitä tuonne villiintymään.. :(
Mietin jo tuossa eilen huvikseni, että millähän ilveellä tänne perustais jonkun kissojen pelastuskodin :D Onhan täällä se yks eläinten pelastuskeskus, mutta enimmäkseen ne näyttää ottavan koiria. Kissoja tuskin kovin moni lähtee roudaamaankaan sitten kotiin toiseen maahan - niitä koiria siis annetaan tuolta adoptoitavaksi. Mutta tuo ois semmonen kulkukissojen koti, että minä pitäisin huolen niistä :))))
EDIT: Nyt kun katoin nuita vanhoja kuvia, niin huomasin, että eihän tuossa nelikossa mitään tummanharmaata pentua ollutkaan! Kenetköhän mää sitte näin.. Eli sittenkin nämä molemmat rusehtavat on kadoksissa, toivottavasti joku ois ne ottanut hoiviinsa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentillasi!