Instagram @sarkkuk

lauantai 29. syyskuuta 2012

Kaktus

Viime päivinä ei oo ollut hirveesti aikaa eikä energiaa muuhun kuin tuon gradun kirjotteluun. Voi vaan ihmetellä mihin tuo aika oikeasti katoaa?! Vasta oli syyskuun alku ja nyt jo vetelee viimeisiään. Tämä viikko on mennyt yhtenä puurona. Alkuviikosta oli mielessä, että kävisin loppuviikosta postissa, vaan eilen havahduin tosiaan siihen, että on jo perjantai-ilta ja viikko menikin sitten siinä.

Mutta enpä viiti valittaa sen enempiä tällä kertaa tuosta opiskelusta.


Syksyn tullen sieniä kaktushedelmiä kasvaa.

Pääsin dyykkauksessa seuraavalle asteelle (ainakin leikisti), kun vein roskia yks aamu ja bongasin sitten noita kaktuksen oksia. Näin, kun yks mies perkkasi pihaltaan nuita oksia ja kanteli niitä tuonne roskiksille sitten. Aamulla siinä sitten bongasin, että nehän on herttileiri sentään täynnänsä kypsiä hedelmiä!

Eikun pussi käteen ja kimppuun. Varmaan pari kiloa nappasin niitä yhteensä, ja eeeeiii en minä mitään hanskojakaan ehtinyt käteeni tunkemaan, kun niin innostuin (auts..).


Sen verran piti nyt tähän käyttää Googlea apuna, että tietää, minkä sortin kaktuksesta on kyse. Kyseessä on siis kaktusopuntia, jonka hedelmän suomennos on "kaktusviikuna": " Hedelmä sisältää melko runsaasti C-vitamiinia. 100 grammassa on energiaa 36 kcal. Kaktusviikunan pinnassa on pieniä nystyröitä ja niissä hentoja piikkejä, jotka tunkeutuvat helposti käsiin. Siksi hedelmien kerääminen ja käsittely on vaikeaa ilman tukevia hansikkaita. -- Tuoreena kaktusviikuna syödään halkaistuna kuoren puolikkaista lusikalla kovertaen. Se sopii myös hedelmäsalaattiin."

A:n ohje oli laittaa nuo veteen muutamaksi tunniksi. Unohdin ne tietysti vuorokaudeksi, mutta onpahan nyt ainaki pehmeitä, eikä ne piikit pistä enää kuoriessa. (Ne piikit on tosiaan sellasia parin millin mittasia, jotka menee mukavasti sormen tai minkä tahansa ihoalueen sisälle pistelemään).

Oon nyt sitten syöny nuita ihan tuoreeltaan. Näköjään niistä sais aikaan jotain sosetta tai mehuakin, mutta tuossa ei kyllä niiden siementen jälkeen kovin paljon sitä hedelmälihaa jää, että parempi tuommonen satsi on popsia varmaan sellaisenaan. Tosin niitä on vieläkin se parisen kiloa jäljellä, että ehkä tässä innostuis ja riipasis jotain mukavaa nuista...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta kommentillasi!