Instagram @sarkkuk

maanantai 10. syyskuuta 2012

Lähiruokaa

Nyt loppu se pitsan kantelu! Nimittäin A on pari kertaa töistä tullessaan tuonu pitsan mukanaan :D Oon sitten vähän motkottanu sille siitä, että nuo pitsat on vähän turhankin hyviä - ja rasvasia. Että mieluummin syön salaatteja ja jotain hivenen terveellisempää ruokaa, kiitos.

Kerran mainitsin, että kaupassa maksaa nuo Santorinin kirsikkatomaatit neljä euroa kilolta, etten raski niitä ostaa :(  A tiesi miehen, joka heille ravintolaankin tuo nuita tomaatteja, niin siltä saa halvemmalla. Niinpä pari kertaa tänne onki nyt ilmestynyt parin kilon säkki ihanan maukkaita ja makeita kirsikkatomaatteja.


Jälleen kerran A tuli yks ilta mukanaan iso säkki mukanaan, tällä kertaa viinirypäleitä. Isoja ja makeita pompuloita. Kaupasta oon kans pari kertaa ostanu viinirypäleitä, jotka melko varmasti on kans jostakin lähipellolta. Ei oo halvimpia nuo kaupassa 1,35e/kg maksavat, mutta ne on niitä pieniä ja siemenettömiä. Näissä A:n tuomissa isommissa vissiin on uros- ja naarasrypäleet sekasin, kun vaan osassa niistä on siemeniä (onkohan noilla ees sukupuolta oikeesti).



Uuden tomaattitilauksen mukana saatiin sitten viikonloppuna hieman ekstraakin. Vesimeloneita jo toistamiseen (niitä on vissiin viis kipaletta täällä tällä hetkellä, kovasti yritän nyt vähentää niitä :D ) sekä kaupan päälle Santorinin kurkkuja.


Nää kurkut on vähän hassuja. Niissä on semmonen hieman karvaiselta tuntuva kuori, eli ne pitää kuoria ennen syömistä. Lisäksi yllätys oli kova, kun tuon kurkun sisältä löyty semmosia pikkurillin kynnen kokosia siemeniä! Noin puolet siis tuosta kurkusta on pelkkää sitä siementä, eli alunperin kun mietin, että miten nää kaikki saa kulumaan ennen kuin mätänee, niin tuollapa se sitten korjautuu.


Yks aamu lenkillä ollessa huomasin, että tien varrella olevissa puissahan kasvaa viikunoita. En näitä paikallisia puita tiiä näköjään ollenkaan. En kehannu alkaa niitä kuitenkaan poimimaan, mutta kun tuossa meidän portin ulkopuolella kasvaa kans yks puu, niin katsahdin sinne ja nappasin yhden kypsän siitä sitten maistiaisiksi.


Vielä kun oppisi tekemään näistä viikunoista jotain järkevää. Tällä kertaa tämä orpo päätyi salaatin lisukkeeksi.


 A tosin aiko kysellä näitäkin, eli saas nähä jos tälle illalle saataisiin vielä läjä tuoreita viikunoita (joka muuten kreikaksi on sika :D ).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta kommentillasi!