Kuten on joku ehkä huomannut, on tuo juoksukärpänen siis minuakin puraissut. Syy siihen lienee vaan ihan yleiskunnon paraneminen, plus että ei jaksa istua paikoillaan koko aikaa. Huomaa etenkin taas tuossa opiskellessa, että sitä helposti jumittuu vaikka koko päiväksi istumaan siihen yhteen penkkiin. Ei siis ollenkaan huono harrastus tähän saumaan.
Täällä siis on hyviä juoksu"polkuja" ainakin maisemien muodossa. Asfaltilla juokseminen ei vissiin olis ihan parasta jaloille (välillä kyllä heikoin lenkkini eli polvet meinaa olla kipeenä), mutta välillä tuolla on kans soratietä ja oon koittanut vähän kuitenkin reittiä, vauhtia ja aikaa vaihdella, että jalat ei menis ihan riekaleiksi.
Oon nyt yrittäny, en ehkä ihan päivittäin, mutta useimpina päivinä aamulla herättyä ponkasta juoksemaan. Jos oon heränny siinä kuuden maissa, niin se tarkottaa, että oon justiinsa auringon noustessa kahvin juotuani pihalla. Jos taas oon harvoina päivinä nukkunu kahdeksan-yhdeksän seuduille, niin sillon on todellakin hulluutta lähteä ainakaan nuita mäkiä juoksemaan. Sillon piän ehkä täysin vapaapäivän, tai jos jaksan, niin käyn vähän käveleen tai ehkä uimassa.
Valinnanvaraa reiteille onneksi riittää. Useampia pikkuteitä kiertelee tuolla pelloilla, niitä voi sitten vähän ajan ja kunnon mukaan sovittaa.
Yleensä oon juossut tuolla pellolla, missä menee sopivasti loivaa ala- ja ylämäkeä, mutta muutaman kerran oon sitte menny vähän tasasempaa maastoa tuolla rantatiellä. Sitäkin jos vaihtelee, että kumpaan suuntaan juoksee, niin tulee ihan erilailla taas ylä- ja alamäkiä matkalle.
Päiväsaikaan kun oon joskus käyny kävelemässä, kyllä siinäki hien saa pintaan. Samalla voi sitten räpsiä näitä kuvia ja ihailla maisemia...
... tai peffaansa puun kylkeen rapsuttavia heposia. Hepat (ja aasit/muulit) muuten on yleensä tommosissa hepposissa aitauksissa, ja kiinni kaulastaan tai jalastaan jollain narunpätkällä. Hirveestippä siinä ei sitten liikkumaan pääse :(
Oonkohan joskus maininnu muuten semmosen seikan, että täällä ei tosiaan ole teiden nimiä! Tai no, yhen kyltin oon nyt nähnyt, mut se kai lähinnä jonkun yksittäisen hotellin takia. Nuo päätietkin on tyyliin "tie Firaan päin" "tie Perissaan" jne. Ja näitä pikkuteitä tosiaan täällä riittää. Jos siis ettii jotain kauppaa, hotellia, mitä vaan, ja ei tiiä tarkkaan, että missä se sijaitsee, niin melkosta kujarallia saa mennä, ennen ku osuu oikealle tielle.
Posti sitte tänne kulkee ihan vaan nimellä ja paikkakunnan mukaan menevällä osotteella. Niin, ei täällä sen koommin mitään postilaatikoitakaan ole! Posti menee tuonne lähimmän isomman kylän postikeskukseen (joka on lähinnä semmonen pieni yhden huoneen koppero). Ainakin ulkomaalaisten posti sitten löytyy ihan vaan semmosesta yhdestä laatikosta, saapumisajan mukaan kaikki samassa läjässä - mainokset, laskut, kirjeet, kaikki. Siellä menee muuten tovi sitä omaa postia ettiessä. Oon miettiny muuten, että mitenhän sinne onnistuis tilata vaikka jotain pakettia - lähettäisköhän joku vaatefirma mulle tänne rääsyjä? :P
Asiasta kukkaruukkuun kun päästiin, niin tuolla pellolla tosiaan kasvaa tuota Santorinin kuuluisaa kirsikkatomaattia. Ei ollu vissiin kovin ahkeria poimijoita ollut, kun suurin osa tomaateista oli mädäntynyt tuonne - ja olipa kokonaisia pellonpätkiä, että kaikki taimet oli kuivuneet ja muisto vaan. Oli aika ylläri, kun oon tottunu tomaattien kasvavan semmosissa pienissä pensaissa pitkissä versoissa, ja nää oli tämmösiä enemmänki maata myöten meneviä oksistoja.
Niin, ja kait täällä sitte muuten niitä suomalaisiakin on (muutamana päivänä oon kuullut suomea puhuttavan ja kerran biitsillä törmäsin [eli A esitteli minut] kahteen suomalaiseen naiseen Lahdesta), kun tämmönen lippu keikkui yhden ravintolan puussa tuolla rantatiellä.
Monenlaiseen mielenkiintoiseen juttuun täällä siis törmää ihan vaikka vaan kävelyretkellä. On muuten tuo yhdistelmä tunika-legginssit aika kuuma iltapäivästä. Ja oon btw mun mustat legginsit hävittäny jonnekki, ei löydy mistään niitä enää :( Ja sitten ei oo kun kasa sukkahousuja, joita nyt ei ainakaan kuukauteen vielä voi käyttää.
Täällä siis on hyviä juoksu"polkuja" ainakin maisemien muodossa. Asfaltilla juokseminen ei vissiin olis ihan parasta jaloille (välillä kyllä heikoin lenkkini eli polvet meinaa olla kipeenä), mutta välillä tuolla on kans soratietä ja oon koittanut vähän kuitenkin reittiä, vauhtia ja aikaa vaihdella, että jalat ei menis ihan riekaleiksi.
Oon nyt yrittäny, en ehkä ihan päivittäin, mutta useimpina päivinä aamulla herättyä ponkasta juoksemaan. Jos oon heränny siinä kuuden maissa, niin se tarkottaa, että oon justiinsa auringon noustessa kahvin juotuani pihalla. Jos taas oon harvoina päivinä nukkunu kahdeksan-yhdeksän seuduille, niin sillon on todellakin hulluutta lähteä ainakaan nuita mäkiä juoksemaan. Sillon piän ehkä täysin vapaapäivän, tai jos jaksan, niin käyn vähän käveleen tai ehkä uimassa.
Valinnanvaraa reiteille onneksi riittää. Useampia pikkuteitä kiertelee tuolla pelloilla, niitä voi sitten vähän ajan ja kunnon mukaan sovittaa.
Yleensä oon juossut tuolla pellolla, missä menee sopivasti loivaa ala- ja ylämäkeä, mutta muutaman kerran oon sitte menny vähän tasasempaa maastoa tuolla rantatiellä. Sitäkin jos vaihtelee, että kumpaan suuntaan juoksee, niin tulee ihan erilailla taas ylä- ja alamäkiä matkalle.
Päiväsaikaan kun oon joskus käyny kävelemässä, kyllä siinäki hien saa pintaan. Samalla voi sitten räpsiä näitä kuvia ja ihailla maisemia...
... tai peffaansa puun kylkeen rapsuttavia heposia. Hepat (ja aasit/muulit) muuten on yleensä tommosissa hepposissa aitauksissa, ja kiinni kaulastaan tai jalastaan jollain narunpätkällä. Hirveestippä siinä ei sitten liikkumaan pääse :(
Oonkohan joskus maininnu muuten semmosen seikan, että täällä ei tosiaan ole teiden nimiä! Tai no, yhen kyltin oon nyt nähnyt, mut se kai lähinnä jonkun yksittäisen hotellin takia. Nuo päätietkin on tyyliin "tie Firaan päin" "tie Perissaan" jne. Ja näitä pikkuteitä tosiaan täällä riittää. Jos siis ettii jotain kauppaa, hotellia, mitä vaan, ja ei tiiä tarkkaan, että missä se sijaitsee, niin melkosta kujarallia saa mennä, ennen ku osuu oikealle tielle.
Posti sitte tänne kulkee ihan vaan nimellä ja paikkakunnan mukaan menevällä osotteella. Niin, ei täällä sen koommin mitään postilaatikoitakaan ole! Posti menee tuonne lähimmän isomman kylän postikeskukseen (joka on lähinnä semmonen pieni yhden huoneen koppero). Ainakin ulkomaalaisten posti sitten löytyy ihan vaan semmosesta yhdestä laatikosta, saapumisajan mukaan kaikki samassa läjässä - mainokset, laskut, kirjeet, kaikki. Siellä menee muuten tovi sitä omaa postia ettiessä. Oon miettiny muuten, että mitenhän sinne onnistuis tilata vaikka jotain pakettia - lähettäisköhän joku vaatefirma mulle tänne rääsyjä? :P
Asiasta kukkaruukkuun kun päästiin, niin tuolla pellolla tosiaan kasvaa tuota Santorinin kuuluisaa kirsikkatomaattia. Ei ollu vissiin kovin ahkeria poimijoita ollut, kun suurin osa tomaateista oli mädäntynyt tuonne - ja olipa kokonaisia pellonpätkiä, että kaikki taimet oli kuivuneet ja muisto vaan. Oli aika ylläri, kun oon tottunu tomaattien kasvavan semmosissa pienissä pensaissa pitkissä versoissa, ja nää oli tämmösiä enemmänki maata myöten meneviä oksistoja.
Niin, ja kait täällä sitte muuten niitä suomalaisiakin on (muutamana päivänä oon kuullut suomea puhuttavan ja kerran biitsillä törmäsin [eli A esitteli minut] kahteen suomalaiseen naiseen Lahdesta), kun tämmönen lippu keikkui yhden ravintolan puussa tuolla rantatiellä.
Monenlaiseen mielenkiintoiseen juttuun täällä siis törmää ihan vaikka vaan kävelyretkellä. On muuten tuo yhdistelmä tunika-legginssit aika kuuma iltapäivästä. Ja oon btw mun mustat legginsit hävittäny jonnekki, ei löydy mistään niitä enää :( Ja sitten ei oo kun kasa sukkahousuja, joita nyt ei ainakaan kuukauteen vielä voi käyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentillasi!