Torstaina odotus muuttui jälleen hieman konkreettisemmaksi, sillä oli ensimmäisen perhevalmennuksen aika, aiheena
vanhemmuus ja parisuhde. Kuulemma aikaisemmin nämä kaksi aihetta on olleet erillisillä kokoontumiskerroilla, mutta tuo parisuhde -teema ei ole vetänyt porukkaa, syystä että ilmeisesti ajatellaan, että se oma parisuhde on hyvällä mallilla ja siitä ei tarvitse keskustella.
En voinut vastustaa Nalle Puh-lautasia, kun oli jossakin alekorissa. Tiedän kyllä, ettei niille ole ihan vähään aikaan tarvista :D
Kuvituksena nyt näitä aivan ylisöpöjä pienen pieniä vaatteita, joille olen saanut inventaarion tehtyä. Joitakin vaatejuttuja varmasti vielä puuttuu, mutta vielä tässä on aikaa koluta kauppojakin. Kirppiksiltähän nämä on nyt noin 99% peräisin, koitan saada mahdollisimman hyvää mahdollisimman halvalla. (Viimeisimmät hankinnat on tämän päivän kirppisreissulta mukaan tarttuneita).
Inventaario ja tähän mennessä kertyneet vaatteet koon mukaan järjestettyinä.
Hirveästi en tiennyt mitä tuo valmennus pitää sisällään, eli ihan avoimin mielin menin sinne. Paikalla oli kymmenkunta pariskuntaa / yksin (olevaa/odottavaa) äitiä, joilla kaikilla laskettu aika kesäkuussa.
Kokoa 50. Näitä nyt ei kovin montaa tarvitse, ja äitiyspakkauksessa on muutama body sekä puolipotkuhousut lisää.
Aluksi esiteltiin itsemme, sitten keskusteltiin hieman siitä, millaisia ajatuksia kelläkin on siitä, millainen vanhempi haluaa olla. Ohjaaja sanoi, että jos tätä asiaa ei ole aikaisemmin miettinyt, niin nyt olisi hyvä hetki alkaa kohdistamaan ajatuksia siihen. Myös se, että onko vanhemmilla eroavia ajatuksia kasvatuksen suhteen. Niistä olisi hyvä tietysti keskustella, ohjaajakin painotti, että erityisesti monikulttuurisissa suhteissa.
Kokoa 56.
Miten minä koen tämän asian, niin ei nyt hirveästi, mutta totta kai jonkun verran ollaan Azizksen kanssa aiheesta puhuttu, ainakin sellaisesta todella tärkeistä asioista, joista ei välttämättä ole valmis tekemään kompromisseja. Vaikka niitä kyllä pitää tehdä, aina ja jatkuvasti. Itsekin koitan pitää mielessä, että ei ne omat tavat välttämättä ole se ainoa ja oikea tapa toimia, ja pitäisi olla valmis myös tekemään asioita toisella tavalla, jos toinen osapuoli on ehdoton asiassa, tai jos se tapa sittenkin olisi parempi, vaikka itse olisi mitä oppinut. 
Jokaisen piti kertoa omasta lapsuudestaan joku vanhemmuuden esikuva, että mitä haluaisi tältä omaksua
(tai sitten päin vastoin, ei halua omaksua). Aika monella sieltä nousi omat vanhemmat, joillakin isovanhemmat. Paljon oli samansuuntaisia ajatuksia ja mielestäni hyviä tavoitteita. Itse taisin mainita mm. ahkeruuden ja oma-aloitteisuuden esim. työn/koulun suhteen, mutta myös läheisyyden ja että lapsi voisi sitten minulle uskoutua kaikissa asioissa. Samanlaista pohti moni muukin.
Katsottiin myös video äidin/vanhempien ja vauvan varhaisesta vuorovaikutussuhteesta, ja mikä merkitys sillä on lapsen kehitykseen.
Määhän oon mm. lukiossa lukenut kaikki psykologian kurssit, ja mitä niistä muistan aiheeseen liittyen, niin sinänsä mitään uutta tietoa asiaan ei tullut. Tärkeäähän on siis se läheisyys, että lasta pidetään sylissä, kommunikoidaan, ilmehditään / elehditään, ja vastataan vauvan kommunikaatioon. Vastaavasti näistä ilman jäänyt lapsi saattaa jäädä monilta kognitiivisilta kyvyiltään vajaaksi.
Pikkusia hattuja ja sukkia.
Sitten vielä mietittiin lausetta, että vauvan syntymän myötä kaikki muuttuu - eli mikä muuttuu. Äidit ja isit keskusteli tästä erikseen ja sitten koottiin ajatukset yhteen. Moni asia muuttuu, mutta moni korosti sitä, että ei kaiken tarvitse niin radikaalisti muuttua, että edelleen voi tavata ystäviä (myös niitä lapsettomia!), harrastaa ym., vaikka aikataulut saattavatkin joskus aiheuttaa haasteita.
Yöpukuja.
Lopuksi oli se parisuhdeosuus, jossa toinen ohjaajista kokosi jotain Parisuhteen palikat -peliä. Idea siinä oli semmosista eri ominaisuuksia kuvaavista palikoista koota toimiva kokonaisuus - tärkein pohjimmaisena jne. Aika itsestään selviähän nuo nyt oli - mm. sitoutuminen, riidat, luottamus, rakkaus - mutta toisaalta, parisuhde ei kuitenkaan koskaan pitäis olla itsestään selvyys, ja jos nuo asiat olis kaikilla hallussa, niin silloinhan kaikki parisuhteet kestäisi, eikös niin? Eli tuskin tuo nyt pahaa teki, vaikka hieman se istuminen alkoi jo itse kutakin tuossa vaiheessa puuduttaa.
(Sukka)housuja sekä potkupukuja kokohaitarilla 56-62 löytyi tänään näppärä satsi.
Mikä itsellä jäi päällimmäisenä tuosta mieleen, niin oli kuitenkin se, miten eri tilanteissa lapsen saavat äidit on. Osa on yksin, osa etä- / kaukosuhteessa, osa seurustelee, osa on jo naimisissa, remontoi taloa, vaihtaa autoa, suunnittelee opiskelujen aloittamista, aikoo jatkaa töitä mahdollisimman pian, jne. Loppujen lopuksi kaikki kuitenkin aikovat olla hyviä äitejä / isiä omien mahdollisuuksiensa mukaan.Ihan ylisöötit ja aivan uusilta vaikuttaa nämäkin.
Oon kyllä omista elämässäni tehdyistä päätöksistä varma, mutta toisaalta hirveän subjektiivinenhan minä olen ottamaan kantaa siihen, miten järkeviä ne on. Onkin sitten lohduttavaa välillä huomata, vaikkei nyt vertailla pitäisikään, mutta kuitenkin, että ei se oma tilanne niin huono ole, vaan ihan hyvä itse asiassa. Kaikki peruselementit on kuitenkin hallussa ja monella asiat on hullumminkin. Kaikkiin asioihin ei myöskään voi aina itse vaikuttaa, ja ne asiat vaan pitää ottaa vastaan sellasina, kun ne tulee, ja luovia niistä eteen päin mahdollisimman hyvin.
