Instagram @sarkkuk

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Perhevalmennus Osa 1 + vauvan vaatteita

Torstaina odotus muuttui jälleen hieman konkreettisemmaksi, sillä oli ensimmäisen perhevalmennuksen aika, aiheena vanhemmuus ja parisuhde. Kuulemma aikaisemmin nämä kaksi aihetta on olleet erillisillä kokoontumiskerroilla, mutta tuo parisuhde -teema ei ole vetänyt porukkaa, syystä että ilmeisesti ajatellaan, että se oma parisuhde on hyvällä mallilla ja siitä ei tarvitse keskustella.

En voinut vastustaa Nalle Puh-lautasia, kun oli jossakin alekorissa. Tiedän kyllä, ettei niille ole ihan vähään aikaan tarvista :D

Kuvituksena nyt näitä aivan ylisöpöjä pienen pieniä vaatteita, joille olen saanut inventaarion tehtyä. Joitakin vaatejuttuja varmasti vielä puuttuu, mutta vielä tässä on aikaa koluta kauppojakin. Kirppiksiltähän nämä on nyt noin 99% peräisin, koitan saada mahdollisimman hyvää mahdollisimman halvalla. (Viimeisimmät hankinnat on tämän päivän kirppisreissulta mukaan tarttuneita).

 Inventaario ja tähän mennessä kertyneet vaatteet koon mukaan järjestettyinä.

Hirveästi en tiennyt mitä tuo valmennus pitää sisällään, eli ihan avoimin mielin menin sinne. Paikalla oli kymmenkunta pariskuntaa / yksin (olevaa/odottavaa) äitiä, joilla kaikilla laskettu aika kesäkuussa.

 Kokoa 50. Näitä nyt ei kovin montaa tarvitse, ja äitiyspakkauksessa on muutama body sekä puolipotkuhousut lisää.

Aluksi esiteltiin itsemme, sitten keskusteltiin hieman siitä, millaisia ajatuksia kelläkin on siitä, millainen vanhempi haluaa olla. Ohjaaja sanoi, että jos tätä asiaa ei ole aikaisemmin miettinyt, niin nyt olisi hyvä hetki alkaa kohdistamaan ajatuksia siihen. Myös se, että onko vanhemmilla eroavia ajatuksia kasvatuksen suhteen. Niistä olisi hyvä tietysti keskustella, ohjaajakin painotti, että erityisesti monikulttuurisissa suhteissa.

 Kokoa 56.

Miten minä koen tämän asian, niin ei nyt hirveästi, mutta totta kai jonkun verran ollaan Azizksen kanssa aiheesta puhuttu, ainakin sellaisesta todella tärkeistä asioista, joista ei välttämättä ole valmis tekemään kompromisseja. Vaikka niitä kyllä pitää tehdä, aina ja jatkuvasti. Itsekin koitan pitää mielessä, että ei ne omat tavat välttämättä ole se ainoa ja oikea tapa toimia, ja pitäisi olla valmis myös tekemään asioita toisella tavalla, jos toinen osapuoli on ehdoton asiassa, tai jos se tapa sittenkin olisi parempi, vaikka itse olisi mitä oppinut. 


Teini-iässä saattaa tulla pientä kädenvääntöä, että kenen kanssa ja milloin tyttö saa ulkona liikkua, seurustelusta puhumattakaan. Siihen nyt kuitenkin on vielä aikaa, ajat ja tavat voi muuttua monessakin suhteessa kymmenessä-parissakymmenessä vuodessa. Monissa asioissa meillä kuitenkin on yllättävän samanlaisetkin ajatukset, totta kai hyvä niin. Eletään nyt kuitenkin 2010-luvulla, ja kasvatus / kotityöt / työnteko kuuluu (A:nkin mielestä) molemmille vanhemmille/sukupuolille, totta kai sen oman mieltymyksen mukaan. 


Mielenkiintoinen asia tulee olemaan tuo kielijuttu. Sitä sivuttiin hieman tuossa tapaamisessakin, ohjaajakin sanoi, että lapsi oppii helposti kolmekin kieltä. Meidän perheessähän tulee olemaan vähintään se kolme kieltä, painotus riippuen siitä, mihin maahan asetutaan. Jos oltaisiin vaikkapa siellä Kreikassa, niin siinä tapauksessa kieliä olisi neljä.. Joskus A:n kanssa naureskeltiinkin, että voi lapsiparkaa. Joka tapauksessa minä opetan suomen, A. saa opettaa arabian (ja oppii samalla suomea meiltä), englantiakin se väistämättä oppii sen, mitä meidän välisestä kommunikaatiosta jääpi. Tuo kreikka-kohta nyt on melko avoin ja villi arpa, eikä sitä tiiä, mihin se tulevaisuus vie.


Jokaisen piti kertoa omasta lapsuudestaan joku vanhemmuuden esikuva, että mitä haluaisi tältä omaksua (tai sitten päin vastoin, ei halua omaksua). Aika monella sieltä nousi omat vanhemmat, joillakin isovanhemmat. Paljon oli samansuuntaisia ajatuksia ja mielestäni hyviä tavoitteita. Itse taisin mainita mm. ahkeruuden ja oma-aloitteisuuden esim. työn/koulun suhteen, mutta myös läheisyyden ja että lapsi voisi sitten minulle uskoutua kaikissa asioissa. Samanlaista pohti moni muukin.


Katsottiin myös video äidin/vanhempien ja vauvan varhaisesta vuorovaikutussuhteesta, ja mikä merkitys sillä on lapsen kehitykseen. Määhän oon mm. lukiossa lukenut kaikki psykologian kurssit, ja mitä niistä muistan aiheeseen liittyen, niin sinänsä mitään uutta tietoa asiaan ei tullut. Tärkeäähän on siis se läheisyys, että lasta pidetään sylissä, kommunikoidaan, ilmehditään / elehditään, ja vastataan vauvan kommunikaatioon. Vastaavasti näistä ilman jäänyt lapsi saattaa jäädä monilta kognitiivisilta kyvyiltään vajaaksi.

Pikkusia hattuja ja sukkia.

 Sitten vielä mietittiin lausetta, että vauvan syntymän myötä kaikki muuttuu - eli mikä muuttuu. Äidit ja isit keskusteli tästä erikseen ja sitten koottiin ajatukset yhteen. Moni asia muuttuu, mutta moni korosti sitä, että ei kaiken tarvitse niin radikaalisti muuttua, että edelleen voi tavata ystäviä (myös niitä lapsettomia!), harrastaa ym., vaikka aikataulut saattavatkin joskus aiheuttaa haasteita.

 Yöpukuja.

Lopuksi oli se parisuhdeosuus, jossa toinen ohjaajista kokosi jotain Parisuhteen palikat -peliä. Idea siinä oli semmosista eri ominaisuuksia kuvaavista palikoista koota toimiva kokonaisuus - tärkein pohjimmaisena jne. Aika itsestään selviähän nuo nyt oli - mm. sitoutuminen, riidat, luottamus, rakkaus - mutta toisaalta, parisuhde ei kuitenkaan koskaan pitäis olla itsestään selvyys, ja jos nuo asiat olis kaikilla hallussa, niin silloinhan kaikki parisuhteet kestäisi, eikös niin? Eli tuskin tuo nyt pahaa teki, vaikka hieman se istuminen alkoi jo itse kutakin tuossa vaiheessa puuduttaa.

 (Sukka)housuja sekä potkupukuja kokohaitarilla 56-62 löytyi tänään näppärä satsi.

Mikä itsellä jäi päällimmäisenä tuosta mieleen, niin oli kuitenkin se, miten eri tilanteissa lapsen saavat äidit on. Osa on yksin, osa etä- / kaukosuhteessa, osa seurustelee, osa on jo naimisissa, remontoi taloa, vaihtaa autoa, suunnittelee opiskelujen aloittamista, aikoo jatkaa töitä mahdollisimman pian, jne. Loppujen lopuksi kaikki kuitenkin aikovat olla hyviä äitejä / isiä omien mahdollisuuksiensa mukaan.

Ihan ylisöötit ja aivan uusilta vaikuttaa nämäkin.

Oon kyllä omista elämässäni tehdyistä päätöksistä varma, mutta toisaalta hirveän subjektiivinenhan minä olen ottamaan kantaa siihen, miten järkeviä ne on. Onkin sitten lohduttavaa välillä huomata, vaikkei nyt vertailla pitäisikään, mutta kuitenkin, että ei se oma tilanne niin huono ole, vaan ihan hyvä itse asiassa. Kaikki peruselementit on kuitenkin hallussa ja monella asiat on hullumminkin. Kaikkiin asioihin ei myöskään voi aina itse vaikuttaa, ja ne asiat vaan pitää ottaa vastaan sellasina, kun ne tulee, ja luovia niistä eteen päin mahdollisimman hyvin.
 

4 kommenttia:

  1. Asuuko sun mies nyt suomessa vai kreikassa?
    Tuo perhevalmennus on mahtava juttu! Esikoista odottaessa käytiin se valmennuskurssi läpitte ja saatiin sieltä ihania ystäväperheitä. Korvaamatonta vertaistukea siitä saa, kun on ihan samanikäisiä lapsia, eli samoja ongelmia. Meitä on edelleen samat 4perhettä jotka tavataan säännöllisesti. Esikoiset ovat samanikäiset meillä, mutta sen jälkeen on joillekkin tullut kolmekin lasta. Ollaan porukalla naureskeltu että koska meidän porukka kasvaa koko ajan, niin joudutaan kohta vuokraamaan jostain isommat tilat joissa tavata :)
    Mie taidan alkaa kehitellä itelleni paniikkia, en nimittäin ole mitään vielä vauvalle laittanut/kattonut valmiiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kreikassa asuu vielä, oleskelulupapaperit on nyt vetämässä ja toivotaan parasta, että hän ne saa ja ennen kaikkea ajoissa.

      Niin onhan tuossa tosiaan tuo vertaistukipuolikin, mutta ei ainakaan vielä päässyt syntymään mitään suurempaa ryhmäytymistä meillä tuossa :)

      Mullakin tuo paniikki iskee kohta, kun aika menee niin nopeeta ja eipä mullakaan nyt näitä vaatteita kummmempia ole vielä hankittuna. Enkä varmaan edes osaa ajatella puoliakaan, että mitä sitä oikeasti tarttee. Mutta jotain vaunu-sänky-hoitopöytä -juttuja tässä pitäisi jo alkaa hankkimaan, eihän sitä loppuajasta tiedä kuinka raihnaisena sitä makaa sängyssä kykenemättömänä tekemään mitään, sitä ennen jos saisi kaiken tärkeän hankittua.

      Poista
    2. Joo varmaan noi suuremmat hankinnat kannattaa alkaa jo tekemään. Meillähän on sikäli eriasia että kaikki pinnasängyt, vaunut, sitterit ja vaatteet on jo valmina. Puuttuu vaan niitä marketeista saatavia ostoksia, niillä nyt niin kiire ole. Ehtii ostaa normikauppareissulla kun ruokaahan on ostettava vaikka kuinka olis raskaana ;)

      Piän peukkuja että tuleva isukki pääsee äkkiä suomeen ja sinun luo :)

      Poista
  2. Kiitos! Koitan tähänkin vastailla jossain vaiheessa, aikaisempikin haaste odottaa vielä vastaamista. Jos tässä joku hiljaisempi väli sattuisi ja ehtisi miettimään näitä paljastuksia :D

    VastaaPoista

Ilahduta kommentillasi!