Instagram @sarkkuk

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Uprise

Kuten olen todennut, päivieni kuluksi on pitänyt alkaa keksimään monenmoista puuhailua, ettei tuu vaan istuskeltua kotosalla koko päivää.

 Eräs purkamisen alla oleva talo Pikisaaressa kätkee sisäänsä tämän ihanan kakluunin.

Mm. torstaina kävin yliopistolla kuuntelemassa arkeologian oppiaineen järjestämää kenttätyöseminaaria, jossa esiteltiin viime ja vähän tulevankin vuoden kenttätyöprojekteja. Ihan hyvä että menin, koska taas tuli sellainen vahva tunne siitä, että olen oikealla alalla - mutta vielä kun saisi siitä itselleen jollakin ilveellä ammatin!

Piti ihan ääneenkin jo muuten nauraa erästä seikkaa. Oulun Pikisaaressahan on varsinaisia kaivauksia järjestetty vuosina 2006 ja 2007 opetuskaivausten muodossa sekä sitten viime vuonna isommassa mittakaavassa. Eli vuonna 2006 oli meidän vuosikurssi siellä tonkimassa. Klik: Kaivauksia. Siinähän tosiaan sattui "pieni" onnen tai epäonnen kantamoinen, kuinka sen sitten näkeekään. Kolmessa pienessä montussamme yhdessä nimittäin sattui yhdestä nurkasta paljastumaan muutama kivi, joka tulkittiin jonkun rakennuksen kivijalaksi. Kyseessä oli siis vain pari kiveä kaivausalueen reunassa. Vuonna 2007 tätä aluetta avattin sitten hieman enemmän, ja viimein 2012 auki saatiin koko alue. Kyseessä oli todellakin iso asuinrakennus jostakin 1800-luvun alkupuolelta. Me oltiin löydetty talon yhden huoneen pieni nurkka. Ilman tuota onnenkantamoista olisi koko talo jäänyt kaivamatta. Olishan se toki viimeistään nyt löytynyt - tuon alueen päälle on nimittäin jo tovin rakennettu uusia asuinrakennuksia.


Joka tapauksessa, perjantaina oli tiedossa eräs tilaisuus, jota mainostettiin hyvin ainakin FB:ssä ja kun näin siitä mainostuksen jo monennetta kertaa, ilmoittauduin mukaan. Kyseistä tilaisuutta oli järjestämässä mm. tuon oman projektini "sateenvarjo" eli vähän kuin katto-organisaatio.


Tapahtumassa ravintola Lasaretissa esiteltiin mm. muutamia opiskelijavetoisia projekteja, vähän samantapaisia juttuja missä itsekin olen mukana. Oulu on tosiaan pieni paikka. Istuin tuolla melko perällä, enkä nähnyt esiintyjiä pimeässä kovin hyvin, mutta ensimmäisen projektin pitchauksen vetäjä vaikutti hyvin tutulta. Mietin jo, että onkohan hän kyseinen henkilö tai ehkä tämän veli, koska jotenkin vaikutti hieman erinäköiseltä, mitä hänet muutaman vuoden takaa muistin. Ihan lopussa selvisi, että kyseessä oli kuin olikin sama henkilö. Heidän tiimi oli kehittänyt eräänlaisen maisemasovelluksen erilaisille rakennuksille, ja heidän projektinsa palkittiin tuolla parhaimpana. Saivat muutaman tontun rahaa sekä toimistotilaa käyttöönsä, jos haluavat perustaa yrityksen.


Muitakin mielenkiintoisia projekteja ja näytöksiä tuolla kuultiin ja nähtiin. Mm. "Mr. Catch Box" eli sen kuutiomikrofonin kehittäjä. Tapahtuman pääesiintyjä oli kuitenkin Liisa Sounio. (Mulla on kreikan kielestä jäänyt tapa yrittää lukea koko ajan tuo sukunimi muodossa [Sunio]). Tämä piti noin tunnin mittaisen esitelmän siitä, millaista on hyvä markkinointi.




Yleisön palaute myöhemmin, mitä kuulin, niin oli monimuotoista. Itse tykkäsin, mutta eipä mulla vastaavista puhujista hirveästi olekaan kokemusta. Mutta hyvin puhui (englanniksi vieläpä) ja sai yleisön mukaan (välillä melko kuiviin) vitseihin. Hieman olin kyllä kateellinen hänen esiintymistaidoilleen, mutta harjoittelemalla kait senkin on oppinut. Esitelmän lopussa muutama innokkain onnistui markkinoimaan omaakin tuotettaan ja hyppäämään lavalle Sounion seuraksi. Kuultiin lopuksi myös Madetojan musiikkilukion poikien hassunhauska lauluesitys.


Tapahtuman jälkeen oli vielä jälkibileet järjestäjän toimistolla: juomaa ja pitsaa. Lonkkua, olutta ja viiniä näytti olevan riittämiin (karpalolonkkua tuli hieman ikävä, jospa sitten kesällä), itse koitin olla vetämättä sokerihumalaa mixaamalla kivennäisvettä ja limsaa sekaisin. Parasta oli tietysti pitsa, jota oli kyllä ihan riittävästi kolmessa saapumiserässä 25 pitsaa per erä, eli melkoinen pitsabuffet siis. Kuvitelkaa mikä härdelli pitseriassa on ollut paistaa 75 pitsaa! Vedin rehellisesti sanoen pitsaa taas niin paljon kuin mahaan mahtui. Eipä tarvi siis pelätä, että oisin päässyt laihtumaan, kun vielä on tänään kekkeritkin tiedossa. Viimeistä pitsaerää en jäänyt enää odottelemaan, kun lähdin sovittuun tapaamiseen katsomaan vauvalle vaunuja illansuussa...


Vauvasta puheenollen, pallomaha alkaa saamaan ansaitsemaansa huomiota. Muutama tuttu uskalsi jo nimittäin ihan suoraan kysyä, että milloin vauva syntyy :)

EDIT 22.4.: Todistetusti olen ollut kahmimassa tapahtumassa pitsaa: http://www.flickr.com/photos/lumoimage/8668362532/in/set-72157633295275614/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta kommentillasi!