Härdelliä

Huh ja puh. Joko saa istua kotona vähän aikaa? Tuntuu, että oon nyt ainakin kolme päivää ollut vaan jossakin menossa. Perjantaina oli se edellisessä postauksessa mainittu Uprise Event, josta lähdin suoraan ostamaan vaunuja. Lauantaina piti puolelta päivin olla projektin tapaamisessa, sieltä menin suoraan uimaan, ja sen jälkeen vaihdoin äkkiä vaatteet ja naaman kuosiin ja lähdin kaverin valmistujaisiin. Menikin lähemmäs puoltayötä, että olin kotona. Taas tuli syötyä kakkua ja sipsejä ihan tarpeeksi.

Huomasin sitten veljen vaimon mainostaneen erästä kirppistapahtumaa sunnuntaiksi, niin ajattelin sitten lähteä sinne taas katteleen, mitä pientä kivaa löytyisi. Kaikki sujui hyvin parisenkymmentä minuuttia, kunnes moottoritiellä huomasin auton lämpömittarin hipovan punaista ylärajaa... Pysähdyin hetkeksi kuulostelemaan, että joko se keitti, ja jatkoin matkaa huoltsikalle ostamaan jäähdytysnestettä. Pääsin perille kirppikselle, en ihan heti uskaltanu kuitenkaan konepeltiä availla, kun kylmänähän se pitää sinne tötteröön (/mikä lie törppö onkaan) lisätä.

Kirppikseltä löytyi kyllä taas kaikkea ihanaa pientä. Tällä kertaa ihan oikeasti valkkasin vaan parhaimmat. Täällä ei hinnat olleet ihan niin alhaset, että euron ja useammankin makso monet vaatekappaleet, mutta etsivä löytää. Joku antoi jopa ihan ilmatteeksi sukkia ja potkuhousuja. Jätin pienimmät koot suosiolla väliin. Joku siellä sanoikin, että hänen vauvansa oli kasvanut niistä 56-koon vaatteistakin muutamassa viikossa ulos! Täyttelinkin sitten lähinnä 62 ja 68 vaatevarastoa, ja löysin muutaman yö- ja fleecepuvunkin. Lisäksi löytyi mm. (käyttämätön) pussilakanasetti sekä uudehkoja tuttipulloja.

Sain autoon nesteetkin laitettua, ja hetken aikaa lämmöt pysytteli alhaalla, mutta alkoi taas kohoamaan, ja ostin lisää jäähdytinnestettä ja täyttelin sitä törppöä taas. Mulla olis ollu lastentavaranostotreffit toisella puolen kaupunkia, mutta kun koitin lähtee moottoritielle ja ne lämmöt alkoi taas kohoamaan, niin en sitten uskaltanut lähteä liikenteeseen sillä autolla. Ärsytti aivan suunnattomasti, kun tuota tavaraa kaipailisin vielä. Illalla kävin sen verran kokeileen, että mitä se auto sanoo, että sain muutamasta lähipaikasta hakea muutamat tavarat taas, lämmöt kettuili vähän niin ja näin: heti kun moottoritielle menee tai ajaa parisenkymmentä minuuttia, niin ne alkaa kohoamaan. Ostin nyt sitten vielä lisää sitä nestettä ja pitää huomenna koittaa vielä kerran, mitä se sanoo - ennen kuin otan auton omistajaan yhteyttä, että mitäs ny. Ja ärsyttää vieläkin ihan suunnattomasti, koska haluaisin ne varaamani tavarat käydä ostamassa ja nyt niitä pitäis lähteä hakemaan vieläkin kauempaa enkä oo etes varma, varaako se omistaja nyt niitä, että pääsisin ne hakemaan, vai joko ne vaihtoi uutta omistajaa.

 Murheenkryyni-auto täyttyi tänään...

Tämän takia just en haluaisi autoa ikinä omistaa, kun jatkuvasti niistä on päänvaivaa, rahanmenoa ja sitten kun siitä autosta on riippuvainen, niin ei pääse mihinkään kulkemaan. Mutta joo, jospa huomenna olisi päivä uus ja jaksaisin kertoa sitten niistä iloisista asioista eli mitä kaikkea ihanaa tavaraa sitä nyt löytyykään!

Uprise

Kuten olen todennut, päivieni kuluksi on pitänyt alkaa keksimään monenmoista puuhailua, ettei tuu vaan istuskeltua kotosalla koko päivää.

 Eräs purkamisen alla oleva talo Pikisaaressa kätkee sisäänsä tämän ihanan kakluunin.

Mm. torstaina kävin yliopistolla kuuntelemassa arkeologian oppiaineen järjestämää kenttätyöseminaaria, jossa esiteltiin viime ja vähän tulevankin vuoden kenttätyöprojekteja. Ihan hyvä että menin, koska taas tuli sellainen vahva tunne siitä, että olen oikealla alalla - mutta vielä kun saisi siitä itselleen jollakin ilveellä ammatin!

Piti ihan ääneenkin jo muuten nauraa erästä seikkaa. Oulun Pikisaaressahan on varsinaisia kaivauksia järjestetty vuosina 2006 ja 2007 opetuskaivausten muodossa sekä sitten viime vuonna isommassa mittakaavassa. Eli vuonna 2006 oli meidän vuosikurssi siellä tonkimassa. Klik: Kaivauksia. Siinähän tosiaan sattui "pieni" onnen tai epäonnen kantamoinen, kuinka sen sitten näkeekään. Kolmessa pienessä montussamme yhdessä nimittäin sattui yhdestä nurkasta paljastumaan muutama kivi, joka tulkittiin jonkun rakennuksen kivijalaksi. Kyseessä oli siis vain pari kiveä kaivausalueen reunassa. Vuonna 2007 tätä aluetta avattin sitten hieman enemmän, ja viimein 2012 auki saatiin koko alue. Kyseessä oli todellakin iso asuinrakennus jostakin 1800-luvun alkupuolelta. Me oltiin löydetty talon yhden huoneen pieni nurkka. Ilman tuota onnenkantamoista olisi koko talo jäänyt kaivamatta. Olishan se toki viimeistään nyt löytynyt - tuon alueen päälle on nimittäin jo tovin rakennettu uusia asuinrakennuksia.

Joka tapauksessa, perjantaina oli tiedossa eräs tilaisuus, jota mainostettiin hyvin ainakin FB:ssä ja kun näin siitä mainostuksen jo monennetta kertaa, ilmoittauduin mukaan. Kyseistä tilaisuutta oli järjestämässä mm. tuon oman projektini "sateenvarjo" eli vähän kuin katto-organisaatio.

Tapahtumassa ravintola Lasaretissa esiteltiin mm. muutamia opiskelijavetoisia projekteja, vähän samantapaisia juttuja missä itsekin olen mukana. Oulu on tosiaan pieni paikka. Istuin tuolla melko perällä, enkä nähnyt esiintyjiä pimeässä kovin hyvin, mutta ensimmäisen projektin pitchauksen vetäjä vaikutti hyvin tutulta. Mietin jo, että onkohan hän kyseinen henkilö tai ehkä tämän veli, koska jotenkin vaikutti hieman erinäköiseltä, mitä hänet muutaman vuoden takaa muistin. Ihan lopussa selvisi, että kyseessä oli kuin olikin sama henkilö. Heidän tiimi oli kehittänyt eräänlaisen maisemasovelluksen erilaisille rakennuksille, ja heidän projektinsa palkittiin tuolla parhaimpana. Saivat muutaman tontun rahaa sekä toimistotilaa käyttöönsä, jos haluavat perustaa yrityksen.

Muitakin mielenkiintoisia projekteja ja näytöksiä tuolla kuultiin ja nähtiin. Mm. "Mr. Catch Box" eli sen kuutiomikrofonin kehittäjä. Tapahtuman pääesiintyjä oli kuitenkin Liisa Sounio. (Mulla on kreikan kielestä jäänyt tapa yrittää lukea koko ajan tuo sukunimi muodossa [Sunio]). Tämä piti noin tunnin mittaisen esitelmän siitä, millaista on hyvä markkinointi.

Yleisön palaute myöhemmin, mitä kuulin, niin oli monimuotoista. Itse tykkäsin, mutta eipä mulla vastaavista puhujista hirveästi olekaan kokemusta. Mutta hyvin puhui (englanniksi vieläpä) ja sai yleisön mukaan (välillä melko kuiviin) vitseihin. Hieman olin kyllä kateellinen hänen esiintymistaidoilleen, mutta harjoittelemalla kait senkin on oppinut. Esitelmän lopussa muutama innokkain onnistui markkinoimaan omaakin tuotettaan ja hyppäämään lavalle Sounion seuraksi. Kuultiin lopuksi myös Madetojan musiikkilukion poikien hassunhauska lauluesitys.

Tapahtuman jälkeen oli vielä jälkibileet järjestäjän toimistolla: juomaa ja pitsaa. Lonkkua, olutta ja viiniä näytti olevan riittämiin (karpalolonkkua tuli hieman ikävä, jospa sitten kesällä), itse koitin olla vetämättä sokerihumalaa mixaamalla kivennäisvettä ja limsaa sekaisin. Parasta oli tietysti pitsa, jota oli kyllä ihan riittävästi kolmessa saapumiserässä 25 pitsaa per erä, eli melkoinen pitsabuffet siis. Kuvitelkaa mikä härdelli pitseriassa on ollut paistaa 75 pitsaa! Vedin rehellisesti sanoen pitsaa taas niin paljon kuin mahaan mahtui. Eipä tarvi siis pelätä, että oisin päässyt laihtumaan, kun vielä on tänään kekkeritkin tiedossa. Viimeistä pitsaerää en jäänyt enää odottelemaan, kun lähdin sovittuun tapaamiseen katsomaan vauvalle vaunuja illansuussa...

Vauvasta puheenollen, pallomaha alkaa saamaan ansaitsemaansa huomiota. Muutama tuttu uskalsi jo nimittäin ihan suoraan kysyä, että milloin vauva syntyy :)

EDIT 22.4.: Todistetusti olen ollut kahmimassa tapahtumassa pitsaa: http://www.flickr.com/photos/lumoimage/8668362532/in/set-72157633295275614/

Perhevalmennus Osa 3: Vauvan hoito ja imetys

Eilen oli toiseksi viimeisen perhevalmennuksen aika. Viimeinen on sitten vasta vauvan syntymän jälkeen elokuussa. Nytkö mun pitäis olla valmis vanhemmuuteen?

Ei sentään. Koko ajan on painotettu sitä, että tekemällä oppii ja vauva opettaa. Viime kerralla saatiin valmiiksi miettiä kysymyksiä, mitkä kullakin askarruttaa vauvan hoitoon liittyen. Näitä kysymyksiä käytiin nyt läpi. Moni asia oli sellainen, mitä itsekin on miettinyt. Mistä tietää, milloin vauva on sairas? Jos vauva vain itkee, mistä tietää, mikä sillä on hätänä? Kuinka usein vauvaa pitää imettää? Omat kysymykseni liittyivät nukkumiseen ja lemmikkeihin.

 Ai miten niin musta muka laihduttaa?? :D Rv. 32+2.

Vasta pari viikkoa sitten luin jostain olikohan eteläafrikkalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan paras paikka vauvalle nukkua olisi äitin/vanhempien vieressä. (En nyt löydä sitä uutista/tutkimusta mistään, oisin sen tähän kyllä linkannut). Mahdollisista kätkytkuolemista siinä todettiin, että sillä ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä, kunhan vanhemmat ei polta/ole juoneet alkoholia ja sängyssä ei ole mitään ylimääräisiä asioita (koristetyynyjä yms). No, ohjaaja tähän sanoi, että parasta tehdä niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Että jos äiti ei pysty nukkumaan vauva kainalossa, niin sitten on hyvä laittaa se omaan petiin/sänkyyn, ja vaikka olis toisessakin huoneessa, niin sen itkunkin kyllä kuulee ilman itkuhälyttimiä.

Sivulta ehkä jotain huomaa..

Tähän jatkoksi sitten ne lemmikit, eli miten estää se, ettei ne vahingoita vauvaa, tai sitten siellä pihalla naapurin ulkokissat tule vaunuihin. Viimeksi jo eräs doula sanoi, että kannattaa käydä vauvan tavarat läpi kissankarkotesuihkeella. Koiralle voi viiä vauvan kakkavaipan haisteltavaksi kotiin jo etukäteen :) Vaunuihin voi laittaa hyttysverkon ja sen itkuhälyttimen, että kuulee jos siellä vaunuissa on jotain ylimääräistä, kissa tai vaikkapa lintuja. Mutta ohjaajan mukaan koira ja kissa on kyllä tutustuneet uuteen perheenjäseneen jo siinä raskausaikana. Tämä aiheutti epäuskoisia katseita muidenkin kuin minun puolesta. Kyllähän tuo Leevi ahkerasti on tuon mahan/kyljen päällä loikoillut, mutta että se olis jo tutustunut vauvaan? :D Uskon, jos näen. Ite luin jostain, että pinnasänkyihin sais kans jotain verkkoja, ja sellasen meinaan kyllä hankkia. Mutta itteä vielä askarruttaa mahdollinen mustasukkasuus: Suuttuuko Leevi siitä, että mun toisessa kainalossa onkin sitten vauva, eikä hän mahdukaan yöllä enää mun päälle nukkumaan? Entä pelkääkö se vauvan ääniä ja piiloutuu loppuiäkseen kaappiin, alkaa merkkaileen paikkoja jne.? Näitähän ei tiedä, ennen kuin näkee. Ja oikeesti, nyt jos joku vielä sanoo jotain jostain taudeista - näistä itte oon kait eniten saanut kuulla - niin siihen voin vastata, että pitäis ottaa selvää asioista ennen kuin luulee, että ne lemmikit jotain tauteja levittelee. Varmasti joku ulkokissa/-koira saattaakin niin tehdä, jos sen eläimen terveydestä ei pidetä huolta. Mutta monissa nykyaikaisissa tutkimuksissa lemmikkien läsnäololla on todettu olevan pääasiassa positiivisia terveysvaikutuksia mm. allergioihin, astmaan ja muutenkin immuniteettiin liittyen.

 ...mutta kyllä siellä on oikeasti iso pötsi.

Myös joitakin ihan yleisiä hoitovinkkejä käytiin läpi, ja katsottiin imetysvideo. Se oli kuulemma joku uusi, joka meitä ennen oli näytetty vain yhdelle ryhmälle. Joku norjalaisversio ja melko fanaattisesti imetykseen suhtautuva. Siinä käytiin läpi miljoona erilaista imetysasentoa ja keinoa saada vauva imemään, mutta mistä sitten ryhmäkin kritisoi tuota, niin ei siinä sanallakaan otettu kantaa siihen, että mitä sitten, jos se imetys ei vaan jostain syystä onnistu. Ohjaaja sitten itse kertoi korvikkeista ja millasia kannattaa nykyään ostaa: muutama apteekista ostettava pitkälle jalostettu annospussi korvikemaitoa tai ihan veteen sekoitettavaa jauhetta. Isoja pakkauksia ei kuulemma kannata ennen synnytystä ostaa, jos niitä ei tarttekkaan. Sitten esiteltiin kaikenlaisia imetykseen liittyviä härpäkkeitä, tutteja ja tuttipulloja. Niitäkään ei ohjaajan mukaan kannata kovin paljon etukäteen hankkia. Minähän mietin sitä rintapumpun hankintaa jo aiemmin, vaan ei sitäkään kuulemma välttämättä tarvitse ostaa tai ainakaan etukäteen, jos ei sitten tarvikkaan. Tosin saatan minä sen nyt silti ostaa, jos jostain edullisesti löytyy, kyllä sen eteenpäin sitten saa myytyä ja enpä jaksais heti synnytyksen jälkeen vauvan kanssa lähteä niitä metsästämään pitkin kaupunkia.

Tässä osuudessa tuli varmaan eniten itselleni uutta tietoa, mutta ehkä vähän turhaakin. Jos miljardit naiset kymmenien tuhansien vuosien ajan on lastaan onnistuneet hoitamaan, ainakin siitä päätellen että ihmiset on yhä elossa oleva laji, niin ehkä siitä itsekin selviää. Puhumattakaan eläimistä, kuka niille opettaa, miten lastaan hoitaa ja imettää - ja silti ihmiset luulee olevansa älykkäämpiä. Väittäisin, että eiköhän sitä omilla vaistoillaan pitkälle pärjää.

Lopuksi saatiin mukaan hoitolaukku, ja muutama ihan tarpeellinen juttu siellä sisällä oli.


EDIT: Tämän voisin silti tänne linkata: Project Mama-blogin hauskasti esitetty Raskausviikot explained. Näinhän se menee, enemmän tai vähemmän :) 

Happy Birthday!

...to me. ♫♪♬♪

Oikeastihan vanhenin jo eilen, mutta eipä se päivä muuten normaalista poikennut. Siivoilin, pyykkäsin, kävin jumpassa ja zumbassa. Normitiistai.

Tänään serkku kuitenkin kävi kahvilla. Olisi toki käynyt jo eilen, mutta sitten minulle tuli eräs yllättävä meno ja sovittiin treffit tälle päivälle. Sain ihania vaaleanpunaisia ruusuja ♥

Olipas mukava turista kuitenkin serkkutyttösen kanssa pitkästä aikaa. Siinä mietittiinkin, että paljon on taas vuodessa tapahtunu. Eipä sitä tosiaan viime vuonna osannu arvata, missä itse olisi vuoden päästä (vaikka pieni toivomus saattoi asian suhteen ollakin!). Jännittävä, tapahtumarikas, pääasiassa ihana vuosi takana, ja toivon mukaan vielä parempi edessä. Vuoden päästä kaikki on taas ihan erilaista, se on ainaki varmaa.

Maailmankaikkeus saattoi kuitenkin antaa minulle eilen pienen lahjan. Yllättävä meno eilisillalle tosiaan sattui tulemaan Facebookin välityksellä. Kävin taas eräässä hiusmallijutussa, ja tällä kertaa heillä oli kaksi eri tilaisuutta tulossa. Pääsin sitten mukaan jälkimmäiseen, joka on kuitenkin vasta kuukauden päästä. Toivotaan, että siihen ei sitten tule mitään peruutuksia (puolin tai toisinkaan) ja voisin sittenkin saada päähän jotain uutta ilmettä, ennen kuin kiinnostus omaa päätä kohtaan keskittyy ihan toisaalle.