Instagram @sarkkuk

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Vierailijoita

Rintatulehdus lienee onneksi ollut väärä aikainen hälytys, pahemmaksi se ei enää onneksi muuttunut. Keskiviikkona juuri ennen nukkumaanmenoa kuume käväsi vielä 38,6 asteessa, mutta siitä nukkuessa ilmeisesti kovasti laski. Parin tunnin päästä heräsin nimittäin aivan hiestä märkänä. Yön aikana piti vaihtaa kahdesti yöhousuja, samoin kaksi kertaa meni märkä tyyny vaihtoon. Paitoja vaihdoin useammankin, rintaliivejä (ja liivinsuojia) nimittäin ei voinut kuvitellakkaan käyttävänsä kun ei mitään puristavaa voinut pitää, eli paidoille meni ne maidotkin lisäksi.

Imetin tiheään juuri tuolla ko. rinnalla ja laitoin ihan sen kellonkin sitten herättelemään 3 tunnin välein, neiti kun on saattanut yön ensimmäisellä unijaksolla nukkua jo hyvinkin pidempään. Ilmeisesti tuosta ei tosiaan sitä maitoa kovin paljon tullut, kun natiainen heräili vähän väliä ähisemään nälkäänsä, eli kelloa ei lopulta tarvittu herättäjäksi. Imettäessä samalla koitin painella ja hieroa tukkeumia auki. Vissiin joskus aamuyöstä ne alkoi avautua, neiti nukkui aamulla pidempään ja ihan itsekkin näin jo maitoa tippuvan.
Aamulla olo olikin miljoona kertaa parempi.


Hyvä näin, koska olin juuri torstaille jättänyt viikkosiivouksen kaikkine pyykinpesuineen, imurointeineen, luutuuksineen jne. eli touhua riitti. Natiainen sitten tietysti halusi touhuta mukana, kun ei yksin viihtynyt sen aikaa, että pyykit oisin käyny laittaan. Ostin tuon Baby Björn kantorintarepun (EDIT: kuten cua kommenttiboksissa korjasi, kyseessä on rinta(ei kanto-)reppu). joskus kirppikseltä muutamalla eurolla ja oon sitä koittanut ottaa käyttöön. Meinasin jo tuskastuneena heittää sen menemään ja tulla bloggailemaan aiheesta "älä osta ko. merkin reppua", kun se ei vaan tuntunut toimivan, en saanut sitä kiinnitettyä kunnolla takapuolen kohdalta (ja tämä pitäisi mennä isommillekkin??). Nyt annoin vielä yhden mahdollisuuden ja sain kuin sainkin äherrettyä repun kiinni sillä erotuksella, että toiselta puolen yksi nappilenkki ei vaan edelleenkään mene kiinni siitä pepun kohdalta. Kantoliina on kyllä tilauksessa, yksi olisi tulossa syksyllä, saa nähdä pärjäänkö tällä repulla vai ostanko liinan jo aiemmin...


Illalla meille tuli kylään serkkuni ja (kummi)tätini. Neiti nukahti just ennen heidän tuloaan, mutta heräili kuitenkin jossakin vaiheessa vieraita viihdyttämään. Yllätti minutkin, kun ei pariin tuntiin natissut tai alkanut itkeskelemään ja hyväksyi tutinkin (josta oli itse pidettävä kiinni!) ja napitti sitten hereillä vaihdellen sylistä syliin.


Muista blogeista on ollut hauska lueskella (vanhempien) sukulaisten antamia lastenhoitovinkkejä, joista suurin osa on kyllä aikansa eläneitä. Tätinikin näistä muutamia mainitsi. Ennen vanhaan oli tavallista juottaa lapsille sokerivettä ja navetasta suoraan juotettiin tuoretta lehmänmaitoa (nyt kun miettii, niin oisko näissä syy-seuraussuhde, että jos kun lehmänmaito on aiheuttanut vatsanväänteitä, on niihin auttanut kipulääkkeeksi sokeri...?)  Lisäksi lasta kylvetettiin joka päivä.
(+ Mummoni vinkit maidonnousuun: piimä ja kotikalja!)


Natiainen sai myös ihanan lahjan, jossa on "hieman" kasvuvaraa. Tämä ihana pupukuvioinen potkupuku kokoa 80 mennee ehkä talvella jossakin vaiheessa.


Lisää vierailijoita saatiin perjantaina, kun hyvä ystäväpariskunta kävi hekin katsomassa vauvaa. Hyvin suhtautuu neiti vieraisiin, kun ei heidän aikanaankaan itkeskellyt, vaikka justiinsa tultiin kävelylenkiltä ja kauppareissulta.


Kovin moni ei muuten olekkaan tarjoutunut lapsenvahdiksi (mur), mutta tässä postauksessa lienee esitelty ne innokkaimmat kandidaatit! Sitten kun uskallan päästää natiaisen silmistäni ja olla edes hetken erossa... :)


Tämä ystäväni tuli juuri kotiin Espanjan lomalta, ja oli ostanut neidille ihanan tuliaisen:


Hello Kitty-mekko! Mekkoja meillä ei montaa vielä olekkaan, kun en kovin montaa uskaltanut ostaa, jos ultra olis sittenkin ollut väärässä sukupuolen suhteen. Mutta mitään sukupuolisensitiivistä kasvatusta meillä ei harrasteta, ennemminkin niin, että kaikki käy: niin ne siniset, "poikamaiset" autopöksyt kuin pinkit prinsessamekotkin!

9 kommenttia:

  1. Mulla on kaikkien kolmen pojan kans ollut samanlaista hikoilua aina öisin, niin kauan kuin olen imettänyt. Tosin mulla siihen liittyy se että välillä olen paleltua kuoliaaksi ja kohta kaatu hiki päästä. Nykysin mulla onki sängyn vieressä vaihtoyökkärit, tyyny ja peitto ja pelelun varalta fleecehousut ja -paita. Oon aina tuon yhdistänyt maidon nousuun, en tulehdukseen. Mutta ei mulla kyllä tisseissä ole mitään muita pahkoja ollutkaan kuin koko tissi. Siis maidosta kova. Toivottavasti sulla nyt jäi tuo vaiva taakse kuiten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tuollaista imetyshikoilua on kyllä täälläkin normaalisti, päivisin ja öisin, mutta tuo yöllinen oli jo jotain ihan järkyttävää.. Toivon tosiaan että jäi tuohon, ei tuota tulehdusta toivois ees pahimmalle vihamiehelleen.

      Poista
  2. Sori tää pilkunviilaus (?) mutta nyt tuli niin iso asiavirhe että pakko tarttua.. suosittelisin ehottomasti hankkimaan sen kantoliinan/KANTOrepun.. tuo sun baby björn on rintareppu, ja se ei ole kantajalle eikä lapselle ergonominen kantoväline, toisin kuin pari edellämainittua. Rintarepussa lapsen paino jakautuu huonosti > rasittaa selkärankaa > saattaa pahimmassa tapauksessa vaurioittaa lapsen tukiluustoa.

    Lisää aiheesta mm. täältä: http://www.babyidea.fi/reppuvsliina.html. Ergonomisesta kantamisesta puolestaan vaikkapa täällä http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=48

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä mitään, hyvä kun toit asian esille! :) Oon tosiaan törmännyt netissä juuri tähän keskusteluun (väittelyyn..), sopiiko nuo reput lapsille ollenkaan, juurikin tuon ergonomisuuden vuoksi (selän lisäksi tuo on munkin mielestä tosi huono mm. päälle vastasyntyneen kanssa!) Jossakin sitten oli, että suositus noissa repuissa kantamiseen olisi 15-20 min, eli sillä mää nyt oon uskaltanu hetken vauvaa pitää tuossa kun pakko ottaa se mukaan esim. tuonne pyykkitupaan. Pidempiä aikoja en kyllä uskaltais pitää. On ne varmaan kätevämpiä sitten isompien lasten kanssa.

      Poista
    2. jeps (: oma äitini sanois tähän että "on suakin kannettu vauvana rintarepussa vaikka kuinka paljon eikä mitään oo tullu", että se tukiluuston vaurioituminen on ihan ääripää mitä voi käydä ja varmaan just jos lapsi tyyliin asuu päivät repussa.. mutta aattelin nyt vaan mainita, kaikki ei kuitenkaan ees tiiä että rintareppu ei oo se paras vaihtoehto ja miten voiskaan kun niitä on markkinoilla niin paljon >:/

      mutta joo. ihana pikkuinen tuo neiti <3 hän näyttää kuvissa aina niin rauhalliselta.. ja kuvahan ei valehtele vaimitenseoli.. :D

      Poista
  3. Isän näkökulma:

    Osta Manduca. Kokeiltu tuollaista samanlaista BabyBjörniä, kantoliinaa ja Manducaa. En usko tuota asentojuttua, ihan ihme pussissa se vauva on kantoliinassakin mutta se on vaan ihan p-leen hankala köyttää kun jossain kuraisessa parkkihallissa pitelee toisella kädellä vauvaa ja toisella kädellä operoi jotain viisimetristä kangaskaistaletta. BabyBjörn oli muuten ihan ok pienelle vauvalle, mutta siinä tulee vahvaselkäisellekin selkä kipeäksi kun lantiovyö puuttuu. Kantorepussa menee vähän isompikin vauva. Selät ovat tottalkai erilaisia eri ihmisillä, mutta vauvan kanssa ollessa tulee muutakin rasitusta selkään ihan riittävästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Mukava että joku isäihminenkin täällä on käynyt lueskelemassa :)

      Tuosta Manducasta oonkin lukenut pelkkää hyvää, eli eiköhän tuokin mene vaihtoehtolistalle "kun sopiva löytyy". Näistähän sais jo melkein vertailun aikaiseksi, jos onnistuis kaikki vaihtoehdot kokeilemaan!

      Tuosta rintarepun asennosta nimenomaan nuo keskustelupalstojen väittelyt koostuukiin.. Niin tai näin, niin tuskin lyhytaikainen käyttö harvakseltaan tekee mitään pahaa. Pahin tuossa rintarepussa on mun mielestä juuri tuo lähes olematon päätuki vastasyntyneen kanssa, eli väkisinkin pitää vähän toisella kädellä tukea, jos vauva innostuu riehumaan.

      Olis tosiaan hyvä, kun ois kunnollinen kantoväline, niin ei aina tarttis vaunujen kanssa lähteä liikenteeseen pienillekkin matkoille. Kyllä nuo varmasti pitkäaikaisessa käytössä selän päälle ottaa (vaikka olis millaset lihakset) eli hyvään kantovälineeseen kannattaa sillon kyllä panostaa.

      Poista
  4. jeps (: Oma äitini sanois tähän että "on suakin kannettu rintarepussa vaikka miten paljon eikä mitään oo tullu", että kai se tukiluuston vaurioituminen on ihan ääripää ja vaarana vaan jos lapsi tyyliin asuu repussa. Eli ei ollu tarkotus pelotella mutta aattelin kuitenkin mainita.. Kaikki kun ei tiedä että rintareppu ei oo se paras vaihtoehto ja miten voiskaan tietää kun niitä on markkinoilla niin paljon >:/

    Mä käytän liinalla sellaista sidontaa, jonka voi sitoa valmiiksi päälle, eikä sitä tarvi purkaa jos vauvan ottaa välillä pois. "Ihan ihmeellisessä pussissa" se vauva on manducassa tai muussakin kantorepussa, eli nk. sammakkoasennossa ja siihen se ergonomia just perustuu (: Meillä on ergon kantoreppu, mutta koska siinä ei ole pääntukea niin sitä voi käyttää vasta kun vauva on n. 3-4kk ikänen.. Saa nähä miten tulee reppua käytettyä. Tuo manduca on kyllä varmasti hyvä vaihtoehto aloittelijalle, tuntuu olevan suosittu ja siinä voi kantaa vauvaa ihan syntymästä asti.

    Anteeks, nyt mä meen jauhamasta :D

    VastaaPoista
  5. Ei moni varmaan tule ajatelleeksi, että millanen kantoasento on hyvä, eikä kaikki asiantuntijatkaan taida olla yksimielisiä tuosta asiasta. Vähemmästäkin menee sitten vanhemmat hämilleen :)

    Nuita reppuja ja liinoja on kyllä niin moneen lähtöön, että pää menee pyörälle. Jossakin vauvalehdessä oli hyvä arvostelu kantoliinoista, ja niillä kaikilla ilmeisesti on myös oma sidontatapansa, joista osa on helpompia ja sitten on myös niitä "vaikeampia", jotka vaatii harjoittelua. Voisi sen lehden yrittää jostakin kaivaa esille.

    Ja jauhaa täällä kyllä saa, kun asia on näinkin hyvä ja keskustelua herättävä :)

    VastaaPoista

Ilahduta kommentillasi!