2 kk

Vauva on jo kaksi kuukautta vanha! Voisin päivitellä, kuinka aika kuluu nopeasti, mutta se taitaa tulla jokaisen kuukausipostauksen alkuun. :)

Viimeisen kuukauden aikana vauva on kokenut jo monenlaista. On reissailtu, shoppailtu, kyläilty, ja saatu jo ensimmäiset rokotteetkin! Vauvan paino oli pari viikkoa sitten neljä ja puoli kiloa, ja sen verran maito maistuu, että varmaan alkaa viitonen kohta paukkumaan rikki. Pituuttakin oli jo se 56 cm, kasvua siis keskimäärin 1 cm/viikko. Kovasti oon saanut jo 50-koon vaatteita pakata varastoon. Ainoastaan jotkut housut menee vielä pienemmässä koossa, mutta sitten myös äitiyspakkauksen vaatteet, jotka onkin väljempää ja joustavampaa mallia. Samalla kun oon ottanu 56-vaatteita käyttöön, oon harmitellut eri valmistajien eroja - nimittäin niistäkin pari on niin nippa nappa, että saa aikalailla nekin jo pakata pois.

Heti 1 kuukauden ja 1 päivän iässä tapahtui jotain jännittävää. Laitoin vauvan omaan koppaansa nukkumaan, kävin vessassa ja kun tulin takaisin, kuului sieltä kummaa ähinää. Menin tarkastamaan tilanteen, ja selälleen nukkumaan jättämäni vauva ähersi laatikossaan mahallaan! Koska tämä ei lähiaikoina toistunut, niin sen voinee laittaa vahingon piikkiin. Kuitenkin noin seitsemän viikon iässä mahalleen kääntyminen toistui: laitoin vauvan odottelemaan sänkyyni, että vaihdan yövaatteet, ja jotenkin siinä sängyn reunalle istuessani vauva oli jälleen kellahtanut mahalleen. Vissiin patjan liike aiheutti tämänkertaisen kääntymisen? Kuitenkin eilen, päivää vaille kahden kuukauden iässä, vauva oli sohvalla pötköllään kun nousin mennäkseni keittämään kahvia, ja kun käännyin katsomaan takaisin ähellystä, niin siinäpä se taas mahallaan ähisi menemään. Että vahinkoa tai ei, niin kyllä täällä kovasti jo pyörähdellään ja saakin olla varovainen, ettei jätä vauvaa enää sohvan tai sängyn reunalle.

Edelleenkään vauva ei juuri turhia itke. Vaan, jos äiti on niin tyhmä ja kiireinen, että ei ehdi heti palvelemaan, kun nälästään ilmottaa. Sillon pitää tietysti huutaa, että äiti kuulee, jos vaikka kuuroksi olis tullut. Muutamana iltana on vissiin masua nipistellyt ja silloin on huudettu. Yhdellä kertaa olin syönyt melko satsin pähkinöitä ja toisella kertaa hernekeittoa, että liekkös sitten niistä vauvanki masuun sattunut. Pari kertaa on kans vissiin nähnyt pahaa unta, kun on herännyt itkien. Oispa mielenkiintosta tietää, mistä vauvat uneksii. Niihin onneksi äidin syli auttaa.

Vauva juttelee jo melkoisen paljon sille päälle sattuessaan. Osataan jo sanoa "guu", "guuguu", "ägyy", "äbya" ja "buu" epämääräisten ähinän ja ää- sekä öö-ääntelyjen lisäksi. Vähän pöristäänkin huulilla. Hymyillään paljon, etenkin aamulla herätessä neiti on iloinen, ja vaipanvaihto on iloista puuhaa myös. Unissaan neiti saattaa naurahtaa ihan ääneenkin joskus.

VAROITUS: Kakkajuttuja. Ollaan käytetty vaippoja samaan malliin kuin aikaisemminkin, eli päivisin meillä on käytössä kestovaipat ja ne kyllä toimii hyvin etenkin nyt, kun vauva on kasvanut ja vaipat sopii paremmin päälle. Yöllä on Liberon 2-koon vaipat, ja vielä on tuo ensimmäinen vaippapaketti menossa. Mietin, avaanko toista (ostin näitä siis kaksi muinoin) ollenkaan ja möisin sen, vaan pidetäänkö kuitenkin vaihtelun vuoksi samanlainen linja - että onko yöllä nuo ohuemmat kertikset mukavampia, kun monta tuntia eli melkein kellon ympäri niitä joutuu pitämään. Tosin nuo käy kohta pieneksi. Vaippoja ei tarvi vaihtaa enää niin usein kuin ennen ja niiden sisältökin on alkanut muotoutumaan säännöllisemmäksi. Ja rahkakakoiksi minä tuota tuotosta tällä hetkellä nimitän koostumuksensa ja tuoksunsa puolesta. :D

Vaippaihottumaa vauvalla oli välissä noiden helteiden jälkeen. Monet konstit siihen kokeilin, ja en tiiä mikä lopulta tehosi, mutta meni se ohi kuitenkin. Nyt on vauvalla kasvoissa jotain aknen tapaista - tai sitten se on ihottumaa esim. siitä, kun oon syönyt mandariineja.. Saa nähdä, paraneeko se kun mandariinit loppui.

Kuten monesti on jo tullut todettua, täysimetyksellä mennään ja maitoa onneksi riittää. Kerran jouduin turvautumaan pullosta antamaan lisämaitoa, eli silloin kun mulla oli se vatsatauti ja tuntui, että vauva ei saa nukutuksi. Eipä sitä maitoa paljon ollut päivän aikana siihen pulloonkaan herunut, eli silloin maitoa tuli varmasti melko vähän. Mutta riitti kuitenkin, kun yritin vaan juoda nesteitä ahkerasti. Muuten saan keskimäärin noin desin maitoa päivittäin pakastaa maidonkerääjää käyttäen. En jaksa pumppailla. Mentiin öisin jo sitä tahtia siinä 5-6 viikon iässä, että meidän alettua nukkumaan noin kymmenen aikaan, vauva heräsi seuraavan kerran vasta 3-4 välillä syömään. No sitten tuli tuo sairasviikko väliin, ja mentiin takapakkia. Tällä hetkellä vauva syö ympäri vuorokauden noin 2-3 tunnin välein, paitsi illalla, yöllä kuitenkin selkeästi lyhyemmän aikaa, 5-10 minuuttia tankattuaan kunnolla koko ilta-ajan.

Eli saan kyllä itsekkin nukuttua, ja monesti nukahdankin jo siinä imettäessä. Minun vieressä tuo edelleen yönsä nukkuu. Vauva heräilee 8-10 välillä riippuen vähän siitä, millon haluaa vaippansa vaihdettavan. Ite yleensä herään seitsemän aikaan, mutta oonpa muutaman kerran saanut vedeltyä hirsiä jopa puoli kymmeneen saakka itsekkin! Vauva jaksaa valvoakkin jo selkeästi pidempiä jaksoja ilman, että olisi jotain vailla. Välillä saattaa viihtyä jopa omassa laatikossaankin mobilea tuijotellen ja sille jutellen. Joskus katsoo telkkaria, kun vaikka tiskailen, tai sitten muuten vain hengailee milloin missäkin. Lelukaaren aurinko on tähän mennessä parasta seuraa, sen kanssa on mukava jutella. Vaunuissakin saatetaan jo napottaa silmät auki ja ihmetellä vaan, että missäs nyt mennään, ilman itkuja.

Tuttia täällä ei kovin paljon käytetä. Juurikin tuolla pitkällä automatkalla sitä tarvittiin, ja yleensäkkin silloin, kun ei just sillä hetkellä pysty imettämään. Joskus se tutti kelpaa, mutta ei läheskään aina.

Esineisiin on alettu jo tarttumaan selkeästi päämääräisesti. Laitoin hoitopöydän viihdykkeeksi pari pehmolelua, ja ne on kyllä saaneet kyytiä, kun neiti niitä kurottelee ja huitoo, kun ei vielä otetta saa.

Niin ja vielä vauva on anonyymi, nimetön. Nimet ollaan kyllä päätetty jo ajat sitten ja minä sekä isänsä nimillä vauvaa jo kutsutaan, minä niin ettei muut kuule, A:n kaverit kyllä tietää jo nimen... Mutta ootellaan kuitenkin se A:n sukunimi vauvalle, että ei tarvi saman tien nimeä mennä vaihtamaan. No nepä isyyspaperit on edelleen vasta matkalla sinne Kreikkaan, tai toivon mukaan jo siellä jossakin, mutta eivät vielä lopullisessa päämäärässään. Joten vieläkin odotellaan, ja kyllä mua jo kovasti polttelee paljastaa neidin nimi, vaikka täällä blogissa en välttämättä koko nimeä kerrokkaan.. Saa nähdä, josko tuo seuaavaan kuukausikatsaukseen mennessä olisi jo nimenkin saanut.

Psyykkisen kehityksen kulku

Lähde: Therapiafennica | Kaija Puura

0-2 kuukautta

Vauvan aistiminen on kokonaisvaltaista, ja vauva pystyy mm. tunnistamaan näön avulla suussa olleen esineen. Toistuviin tapahtumiin tottuminen ja ehdollistuminen alkaa jäsentää vauvan elämää. Tunteista mielihyvä, mielipaha ja kiinnostus ovat erotettavissa ilmeissä. Kokemuksiin liittyy aina joko myönteinen tai kielteinen tunnereaktio. Vauva kykenee aloittamaan ja ylläpitämään vuorovaikutusta katseella, ääntelemällä ja liikkeillä. Kokemukset tallentuvat ei-kielelliseen (implisiittiseen) muistiin, josta ne eivät ole tietoisesti palautettavissa, mutta muokkaavat tiedostamatta kokemuksiin liittyviä tunnereaktioita.