4. raskausneuvola (24+5)

Taas vierähti kuukausi ja koitti uus neuvolakäynti. Muistin jättää näytteen vessassa (aikasemmin tätä kyselin ja tosiaan, tuota seurataan sen 20 rv jälkeen) ja se oli puhdas. Hemoglobiini otettiin, viimenen kerta onkin joulukuulta, sekin oli hyvä (123). Verenpaineissakaan ei ollut vikaa (ihme kyllä) 122/73 p. 79. Siinä terkkari katsoi, että onpas maha jo kasvanu, oikein pullahtanu eteen. No, sittenpä hypättiin vaa'alle ja niin. Paino se vaan jatkaa nousuaan reippaasti... +990g/viikko. Tässä vaiheessa painoa on kertyny jo enemmän ku viime raskauden lopussa - 16 kg!!! Ja kun mitattiin vielä sf-mitaksi 26 eli se huitelee reippaasti yläkäyrän yläpuolella, niin sainpa sitten lähetteen sokerirasitustestiin. Mitään riskitekijöitähän mulla ei oo muuta kuin ikä, painokin oli kiitettävällä tasolla ennen raskautta ja liikuntaa oon nyttenki harrastanu (jopa enemmän ku ennen).

Varattiin aika ensi viikolle ennen pääsiäistä. Pääsiäisen jälkeen saa siis tietää, meneekö ruokavalio tiukkaan syyniin. Aattelin nyt kuitenki jo ite terästäytyä ja jätän kaikki valkoset höttöhiilarit jos en ihan pois, niin ainaki vähemmälle.  Lisäksi mullahan on se uä-kontrolli ens kuussa, ja siitä terkkari sanoi, että ne pleksus kystat on ihan normaaleja. Kuulemma niitä jossakin vaiheessa alko hirveesti esiintymään, ja kun asiaa tutkittiin niin huomattiin, että nykyajan ultralaitteet vaan on niin tarkkoja, että siksi niitä näkyy nykyään niin usein. Ja ne selvästi liittyy johonkin kehitysvaiheeseen eli niitä kuuluukin esiintyä. Muuta jutellessa, kun mulla oli tukivyö kysyi terkkari, auttaako. Tosiaan otin sen käyttöön pari viikkoa sitten, kun töissä joutuu oleen lähes koko aika seisaaltaan / kävellä, ja ei niinkään selän takia mutta tuntuu, että maha tippuu polviin, niin kyllä se siihen ainakin auttaa.

15.3. rv 23+3

Vauvan sydänäänet oli hyvät (150) ja vilkas kaveri, koitti aina luiskahtaa karkuun anturin alta. Korttiin kirjattiin PT eli vauva vielä istuskelee masussa (kivasti on potkut osunutkin tuonne virtsarakon tuntumiin). Liikkeitä tuntuu päivittäin.

Isille kun kerroin kuulumiset, että painoa on liikaa ja vauva liian iso, niin terve vaan. Kuulemma hyvä että on iso, ja kun tiedustelin että mitenhän hän kuvittelee että pusken vauvan ulos, niin kuulemma mun täytyy vaan mennä leikkaukseen. Tuosta noin vaan. Ei oo kuulemma hänen vikansa, että syön mitä vaan. Tuo kuulemma johtuu siitä, kun oon koko ajan hermostunu. Eli oma vikani tuo on ja siitä vaan keisarileikkaukseen aikaa, noinhan simppeliä se on. (!!!)