Instagram @sarkkuk

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Tissistä tuttiin - Imetyksen loppu

Nyt sen kai voi jo julkisesti julistaa: Meidän imetystaival päättyi muutamaa päivää vaille kun neiti oli 1v 9kk. Ihan itsestään unohti koko maidon. Tuntuu helpottavalta ja kuitenkin haikealta. En ikinä suunnitellutkaan imettäväni näin pitkään, ja raskauden edetessä oon toivonu jo pitemmän aikaa, että jos tuo tissittely jäis pois, kun se on ollut jo melko kivuliasta varsinkin, kun monesti koko homma menee lopulta pelleilyksi ja/tai puremiseksi. Silti S sai hirveät raivarit, jos ei sitä tissimaitoa pyytäessä tullut. Oon välillä koittanut harhauttaa, että jos mukiin laitetaan maitoa, mutta ei sekään aina kelvannyt. Ja nyt yhtäkkiä vaan ei neiti pyytänytkään maitoa vaan muki kelpasi! Sen verran S kai vielä muistaa imetyksen, kun viime sunnuntaina uimahallin saunassa näki paljaan yläosan, katsoi kieli suupielessä ja nauraen yritti päästä juomaan. Ja avonaista kaula-aukkoa välillä tuijottaa mietteliäästi. Mutta kun kerran jo unohti, niin ei aleta enää niihin hommiin.


Ihan "ilmaiseksi" tämä ei kuitenkaan tainnut tulla. Lapsi, joka ei ole ikinä oikein perustanut tutin päälle, ei muuta nyt tekiskään kuin tuttia lupsuttaisi. Tutti halutaan aamuna ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi ja koko ajan kysellään sen perään "Missä tutti? Missä tutti? Missä tutti?" repeat x 100.... Hoidossa pärjää ilman (lukuunottamatta päikkäreille menoa) vaikka kyseleekin, mutta kotona alkaa kunnon raivarit, jos tuttia ei löydy. Selkeästi on yhteydessä imetyksen loppumiseen, eli jospa tää olis vaan ohimenevä vaihe?


Imetysasiaan palaten, kirvoitti tämä "julistukseni" FB:ssä melkoisen kommenttitulvan! Lyhyesti, mukana kommentoimassa oli sekä pitkään että lyhyemmän aikaa imettäneitä, ei-imettäneitä ja heitä, joilla ei lapsia olekkaan. Kommentit ja mielipiteet olivat luonnollisesti laidasta laitaan; siinä, missä jonkun mielestä 6 kk on ihan tarpeeksi pitkä aika imettää eikä pitempään tarvi, niin oli myös 2-vuoden imetyksen puoltajia ja sitten, jotka ois halunneet imettää mutta ei voineet ja he, jotka ei edes halunneet. Suosituksia sinne ja tänne. Nythän onkin ollut otsikoissa erilaisia tutkimuksia imetyksen keston hyödyistä ja kiinteiden alottamisen ajankohdasta, hyvin nämä oli tiivistetty jo yhdessä bloggauksessa (Isän pikajuna-blogissa).

Itse oon ylpeä että imetin näin pitkään sitä suunnittelematta, mutta se ei tarkota, etteikö vähemmän aikaa imettäny tai vaikka pelkästään korvikkeilla menneet vois olla sen vähemmän ylpeitä omasta saavutuksestaan! Kyllä lapsen tyytyväisyys ja terveys (ja toki äidin siinä sivussa) on se ensisijanen asia. Itellä kun kohta on toinen imeväinen, niin toivon samanlaista imetystaivalta hänenkin kanssaan. Mutta lapset ja tilanteet on erilaisia, eikä missään ole kiveen hakattu, että homma sujuis tällä kertaa samalla tavalla. Korostaisinkin, että (rinta)ruokinnan suhteen mentäisiin aina tilanteen ja lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaan, ei niin, mitä joku naapurin mummo, terveydenhoitaja tai WHO sanoo.

2 kommenttia:

  1. Ihanan pitkä imetystaival<3 Mä olen vähän kade, mutta onneksi pikkuhiljaa alkaa pahin imetyskateus olla menneen talven lumia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kannata olla kateellinen, sääkin kuitenkin imetit niin pitkään kun pystyit ja oman terveytes vuoksi jouduit sen lopettaan, eli ylpeä voit olla sinäkin! :)

      Poista

Ilahduta kommentillasi!