Instagram @sarkkuk

torstai 5. toukokuuta 2016

Vappumeiningit

Ehdittiinpä kuitenkin viime viikonloppuna vähän vappua juhlistamaan. Tarkoitushan mulla oli opiskella koko viikonloppu, mutta hyvä sää ulkona ja aamulla lehdestä luetut menovinkit sai kääntämään pääni, ja laitoin kuitenkin lapset ja vapaa-ajan etusijalle. Tokihan heräsin viikonloppunakin herätyskelloon nimeltä Leevi jo aamuvarhain ennen viittä, eli ehdin omat pakolliset opiskelujutut hoitamaan muun talon vielä nukkuessa.


Ideaparkissa siis lähdin käymään lasten kanssa ihan ensin. Siellä kun lehtimainoksen mukaan oli vapputapahtumaa niin "matkan varrella" oli hyvä pysähtyä sinne. Ehdittiin ensimmäisten joukossa jonottamaan luvattuja munkkia ja simaa. R oli onneksi mukana ja kaukalon kanssa ostoskärryissä, tää meijän taapero kun ei pysy hetkeäkään paikoillaan niin jo lähti viilettämään omille teilleen, kun selkänsä käänsi. R siis sai pitää jonossa paikkaa sen aikaa, kun juoksin itse Sn perässä. Viereisessä lelukaupassa kun tietysti oli kaikenlaista mielenkiintoista. Olisin voinut sieltä ostaa Slle folioilmapallon, mutta jo tässä vaiheessa vappua oli tietysti suosituimmat Frozen-, Hello Kitty- yms. teemaiset loppuneet, niin ajattelin sitten, jos jostakin muualta saisi bongattua (yhtä) edullisesti. Kasvomaalaustakin oli tarjolla, ja saatiinpahan nyt Slle ne kissanviikset, jota hän oli edellisestä kasvomaalauksestaan lähtien toivonut. Lisäksi kaupan käytävällä tuli vastaan (pääsiäis)pupu, joka jakeli Sn riemuksi "Surprise" eli suklaamunia. Ajattelin jättää shoppailut minimiin, mutta Glitterin sisään tuli kurkistettua, jos Slle olisi löytynyt hiuksiin jotain vappujuttua. Tehokas myyjä sai sitten minut ostamaan muutaman pikkujutun, mutta hirveästi ei kyllä ehtinyt keskittymään, kun S takana hiplasi jokaista korua, jonka toki ois tahtonut itselleen...

Mainittakoon, että tässä vaiheessa alkoi tällä mammalla olla jo aika väsyneet aivot. Kun Saa pakkasin autoon, niin sanoin hänelle, että "Voidaan mennä torille syömään aurinkoa". Sltakin pääsi jo aito, hämmästynyt "Mitä?!"



Seuraava etappi oli siis lähteä kaupungille. No sopivasti sitten molemmat lapset simahti nokosille, eli sain tehdä torikierrosta itsekseni.





Siinä torilla vähän aikaa kierrellessä ja kaarrellessa, alkoi tekemään mieli kahvia (ja jätskiä) ja herättelin Sn, josko ostettaisiin hänelle sitä lupaamaani jätskiä (sitä aurinkoa tuskin voitaisiin syödä...) Siinäpä sitten laukkua kaivellessani tuli todettua, että eipä löydy lompakkoa mistään. Eli ei auttanut, kuin lähteä autolle takaisin sitä etsimään. Pengoin auton läpikotaisin läpi, mutta ei sitä ollut sielläkään. Siinä kävi jo mielikuvissa laukkaa, että kuka kehveli sen on sieltä laukusta päässyt kähveltämään koska olin ihan satavarma, että Ideaparkista kun lähdettiin, vein ne ostoskärryt paikalleen, otin siinä polettina olleen euron ja laitoin sen lompakkoon. Eipä paljon auttanut, kuin soittaa kortin sulkuun ja sulkea pankkikortti siltä varalta, että joku sitä parhaillaan koitti höyläillä. Manasin kyllä mielessäni vielä, että nyt joutuu taas kaikki kortit uusimaan, ajokortista lähtien. Että hyvää tuuria taas.


Siinä sitten rahatonna ei muu auttanut, kuin lähteä kaupungilta pois. Me oltiin kuitenkin varsinaisesti lähdetty liikkeelle kissansyöttöreissulle, eli mentiin minun siskon luo vähäksi aikaa kissat ruokkimaan ja sai S niitä hoitaakkin vähän aikaa. Lapset tonki minun laukkua, ja löysi sieltä pikkutaskusta euron. Siinä vaiheessa iski epävarmuus omaan muistiini - laitoinkohan sittenkään sitä kärryistä ottamaani kolikkoa lompakkoon, vai tiputinko vaan sinne laukun taskuun...? Soitin Ideaparkin infoon, oisko heille tuotu lompakkoa pari tuntia sitten, mutta ei ollut näkynyt.

S ei olis kyllä tahtonut lähteä kotiin kulumallakaan, mutta sain onneksi houkuteltua hänet viimein ulos, että mennään käymään leikkipuistossa. Siinä leikkiessä sitten sain puhelinsoiton Ideaparkin Glitteristä, että olisinkohan mahdollisesti erään lompakon omistaja...




Lähdettiin siis uudestaan Ideaparkiin (ja sain Sn houkuteltua lähtemään pois, kun mennään uudestaan katsomaan, olisiko ilmapalloja vielä). Ja sieltähän se lompakko löytyi. Palautui mieleen, kuinka ostoksia maksaessani, kiinnittyi huomioni selän takana Saan, joka samalla räpelsi jotakin kaulakoruja ja yritin nopeasti päästä lähtemään, ennen kuin hajottaa tms. jotain. Siihen se sitten oli kassalle jäänyt se lompakko. Eli loppu hyvin kaikki hyvin, mitä nyt ei ollut enää pankkikorttia käytössä ja käteistäkin vaan muutama kolikko. Sen verran kuitenkin, että ostin Slle sen lupaamani jätskin ja pääsi tämä vielä heppakaruselliinkin.



Vappupäivänä sunnuntaina meille oli järjestetty ihan oman kyläänkin vapputapahtumaa, eli "perinteinen" kaupunkikierros jäi nyt tekemättä ja mentiinkin ihan oman kylän torille. Ite menin paikalle tuon keräyslippaan kera, eli isi pääsi kerrankin viettämään aikaa lasten kanssa. Väkeä oli kyllä kuin pipoa, kiitos aivan mahtavan ilman, joka houkutti kaikki lapsiperheet ulos. Tapahtuman järjestäjiltä taisi loppua mm. ilmapallot kesken, ja paikkaan kuin paikkaan sai jonottaa tovin. Laitoin isin jonottamaan Slle hattaroita, mutta vartin päästä tämä tuli vastaan ja sanoi, että oli niin pitkä jono, että ei sieltä saa niitä ikinä. Sen jälkeen sanoin, että mennään sitten hepparatsastukseen ja jos jäätelöä saisi. Sinne jäätelökiskallekkin oli sen verta jonoa, että käveltiin suoraan poniratsastukseen, ja jonoa sitä oli sielläkin. No, joka tapauksessa ohjasin isin lapsineen jonon perälle ja käskin olla siinä, sillä aikaa minä voisin mennä sinne hattarajonoon. Jonossa olikin edellä jo reilu kymmenkunta lasta, eli kyllä siinä sokeriverhoa pyöritellessä setällä hetki meni. Justiinsa kun oli minun vuoro ostaa hattara, kaarsi isi lasten kanssa siihen viereen ja sanoi, että meille pidettäisiin paikkaa siellä poniratsastusjonossa. R oli kuulemma hermostunut ja itki vaan.



Kun oli onnistuneesti saatu hattara ostettua (meni siinä jonossa seisomiseen vähintäänkin se vartti), mentiin sinne poniratsastukseen. Siinä vaiheessa kun tulin perästä paikalle, seisoi isi lasten kanssa keskellä aluetta eikä siellä kyllä ollut tietoakaan jonopaikasta saati siitä, että olisi uudestaan edes mennyt siihen jonoon. Ihan oikeasti tässä vaiheessa petti minulta jo hermo ja saatoin ehkä sanoa mielipiteeni siitä, miten ei missään jaksa sen vertaa odottaa, että lapsi mihinkään pääsisi mukaan... Asetuin jonon perälle Sn kanssa, ja isi lähti autolle Rn kanssa, jos tämä nukahtaisi. Olihan se jo päiväuniaika hyvinkin, eikä rassukka varmasti tuolla hälyssä saanut nukuttua. (Kohta isi soittikin, että R nukahti autoon.) Me jäätiin Sn kanssa kuitenkin jonottamaan, ja taas sama kymmenkunta lasta oli meidän edessä jonossa, eli saatiin jälleen jonkun aikaa kyllä odotella.


Päästiin kuitenkin lopulta ratsaille, ja S oli innoissaan, että pääsi ison hepan selkään. Olisi tuon jälkeen halunnut vielä mennä sillä pikkuponilla kärryajelulle, mutta nuo jonot piteni vaan, niin olin minäki jo tässä vaiheessa kyllästynyt siihen jonottamiseen. Lupasin, että ensi kerralla sitten pääsee taas pikkuponilla. Lisäksi S itse jo sanoi, että on nälkä, haluaa jätskiä ja syödä ruokaa ulkona, niin keksin jos kaupan kautta kävisi ja aloittaisi kesän grillikauden ja grillaisi jotain omalla pihalla.





Että semmoinen vappu tänä vuonna. Vaikka alkuun voivottelin, ettei mitään ehdi tekemään, niin tehtiinpä kuitenkin. Kommelluksia välttämättä. Melkoinen herkutteluviikonloppukin sattui olemaan. Mulla kyllä kulki vappupäivänä ylppärilakkikin päässä, mutta ei taida olla siitä yhtään kuvaa olemassa.


Facebook myös tapansa mukaan muistutteli aikaisempina vuonna sattuneista jutuista. Muistin virkistykseksi siis vielä viime vapun tunnelmia:



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta kommentillasi!