Instagram @sarkkuk

Instagram bloglovin photo box-32_zpsq2otsdvh.png  photo blogger_zpsmvnu0kem.png Google+

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Nallikarin Talvikylässä

Perinteet jatkuivat tällekkin vuodelle, kun pääsin lasten kanssa käymään taas Nallikarissa muutama viikko sitten avatussa Talvikylässä. Sää oli meidän "retkipäivälle" suosiollinen, kun ei ollut kovin kylmä ja aurinkokin paistoi.



Vanhasta tottumuksesta ajoin Ravintola Nallikarin edustalle, jossa Talvikylä ainakin vielä viime vuonna sijaitsi, mutta totesin, että joka vuosi kylä muuttaa sijaintiaan ja oli nyt siirretty Nallikarin Lomakylään. Ei pitkä heitto sinänsä, istutin Rn pulkkaan ja vähän epäröiden kysyin Slta, jaksaisiko tämä vähän matkaa kevälle. Neiti sanoi jaksavansa, niin pieni kävelylenkki saatiin lämpimiksemme aikaiseksi samalla.


Käytiin ensin vilkaisemassa poroja, joiden luona S innokkaana kyseli, että onko reki Joulupukin. Sanoin, että saattaahan se ollakkin - myöhemmin S sitten totesi, että eihän se ole Joulupukin reki. Mistä lie sen sitten hoksinut. Mutta pororekiajelu ei kiinnostanut, kun neidillä oli kiire tutkimaan tunnelia, jonka näki ohi mennessämme.


Paikalla oli samalla lumenveistokisat, joitakin veistoksia oli saatu jo eilen aikaiseksi tuonne tien varrelle. Eipä ne nuokaan sitten lapsia kauheasti kiinnostaneet eli en ehtinyt enempää jäämään katsomaan, millasia oli saatu aikaan.


Minä menin ostamaan lippuja rengasliukumäkeen (2 €/15 min). Rannekkeita ja kimppalippujakin olis ollut tarjolla, mutta arvelin, ettei meidän porukka tuntia kauempaa jaksa olla ja jos parissa jutussa ehtisi käydä. Sillä aikaa neiti katosi ja omatoimisesti päätti kiipeillä tuolla pienessä tunnelissa. Enkä sitten tietenkään nähnyt häntä, kun ohi menin ja huutelin ja sieltä sitten tulikin itkun kanssa pois, kun ei päässytkään aika jyrkkää tunnelia ylös... Sain sitten mennä avuksi kiskomaan. Myöhemmin S sanoi, että pelotti olla yksin siellä tunnelissa, kun ei päässytkään pois. Jospa sitä oppis, että ei aina kaikkeen menisi suin päin itsekseen...




Rengasliukumäkeen valittiin punainen rengas ja näitä sitten oli ilmeisesti erityyppisiä. Tämän jos olisi heti tiennyt, niin oltaisiin valittu semmoinen, joka kunnolla myös luistaa. Nyt sai sitten siitäkin huolimatta, että ylhäällä kunnolla pukkasi vauhtia, juosta mäki renkaan perässä alas ja pukata (tai vetää) se loppumatka.






Lapsilla nyt kuitenkin onneksi oli hauskaa ja viimeiseen mäkeen saatiin opastusta, että kannattaa koittaa toisenlaisella renkaalla, joka olisi liukkaampi. Sehän viuhahtikin alas nopeasti. Me oltiin kuitenkin käytetty hyvinkin jo se vartti mäessä ja mua itteeni kiinnosti enemmän mennä katsomaan koiria, joten ostin seuraavaksi kaksi lippua tähän  valjakkoajeluun (3€/lippu). Nyt ei varmastikkaan ollut edes mikään kiireinen päivä, mutta useampi perhe tuohon oli jo meitä ennen jonottamassa ja huskyt kuitenkin kiersi ihan hyvän pituisen pätkän, eli jonkun aikaa saatiin jonossa kyllä seisoa ja odottaa. Meinas alkaa lapsilla (muillakin kuin meillä) aika käymään pitkäksi, mutta onneksi malttoivat nyt odotella ja päästiin lopulta koirien kyytiin. Minä kyllä ite keskityin taas ihastelemaan noita koiria, onhan ne vaan niin kauniin näköisiä.






Pois päästiin lähtemään vielä, kun käytiin lomakeskuksessa juomassa mehut ja syömässä jätskit. Oishan tuolla ollut myytävänä mm. makkaraa ja jopa kota, jossa oli mahdollisuus paistella omiakin makkaroita, joita mulla jopa olisi ollut mukana (tosin siellä autossa). Mulla itse asiassa oli kuitenkin päänsärky, jota se savun haju ei auttanut yhtään, eli tällä kertaa jäi ne välistä. Talvikylähän tuolla kuitenkin on vielä pitkään pystyssä ja nytkin hiihtoloman ajalle kylässä on kaikenlaista ekstratapahtumaa, eli hyvinkin tuolla voi vielä tälle talvelle (tai keväälle) käydä toisenkin kerran.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta kommentillasi!