Instagram @sarkkuk

Instagram bloglovin photo box-32_zpsq2otsdvh.png  photo blogger_zpsmvnu0kem.png Google+

torstai 17. lokakuuta 2013

Neuvola + tilannepäivitys

4 kk neuvola sisältää terveydenhoitajan ja lääkärin tarkastuksen. Taas paikalla oli oman neuvolantätin sijainen. Otettiin Ssta mitat ennen lääkärin tutkimista. Hienosti ojentui hän pituudeltaan mitattavaksi. Kiloja on Slle kertynyt 6,5 & risat ja pituutta 62,4 senttiä. Lopuksi kun lääkärin kanssa tutkittiin käyriä, niin todettiin, että S kasvaa ihan käyrien mukaan tasaisesti. Pienipäinen hän tosin on (ja juuri todettiin siskoni kanssa että niin ollaan muuten mekin - itse käytän lasten lakkeja!) ja nykyinen 39,3 cm menee himpun verran -2 käyrän alla.


Täysimetyksellä siis edelleen ollaan menty, neuvolantäti kysyi tietysti, että joko on kiinteät aloitettu. Väläytin sitten ilmaan, että oon nyt miettiny, että alotettais pikku hiljaa maistelu, kun tuo neiti on koko ajan syömässä. Siinä sitten pukiessani vaatteita vauvan päälle, niin hän selitti aika pitkä litannian, kuinka se kannattaa alotella - ja olin kyllä yllättyny, kuin positiivisesti asiaan suhtauduttiin, tästä kun ei nykyään ota enää selvää, kuka suosii mitäkin. (Kun nyt on kansainvälinen imetysviikkokin menossa, joka puolelta tuuttaa uutisia siitä, miten imetys mahdollisimman pitkään on suunnilleen vauvan selviämisen ja myöhemmän kehityksen elinehto. Eräs äiti muuten kertoi saaneensa neuvolastaan ohjeen aloittaa kiinteät 4-6 kk iässä, silloin kielijänteet vahvistuu eli puhumaan opettelu sujuu paremmin). No, mitä nyt minulle käteen jäi, sattui sopivasti kaupassakin olemaan peruna- ja porkkanatarjous, että näillä alotellaan nyt teelusikallisia maistelemaan ensin parin viikon ajan. Luinhan minä nuita opuksia (joita jo viime neuvolakäynnillä saatiin) ja niissä kyllä selitetään, milloin kannattaa alottaa, mutta ei sitä, että mitä tuotteita missäkin "järjestyksessä". Oisin varmaan tuota banaania ollu ensimmäisenä tunkemassa, mutta niinhän se on, että ei kannata niillä makeilla hedelmillä alottaa. Voi muuten niiden neutraalimpien makujen kanssa olla niin, ettei ne enää sitten maistukkaan. (Koitin ettiä kaupasta jääpalamuotteja, eipä ollut. Tupper-tilausta vaan menemään, siellä on ne hyvät muotit, joista saa pohjasta painettua jääpalat irti. Sopivasti on nyt iso läjä noita pakastusrasioitakin. Sosetehdas käyntiin!).


Neuvolan täti ihasteli Saa, kun hän aina tälle jutellessa iloisesti hymyili ja jutteli takaisin. (Onneksi näin päin, kiukuttelee sitten äitille kotona uimahallissa ;). Lääkärisetä (hah, oli kyllä nuori poika - ja tätikin varmaan itseni ikäinen tyttö)  hiukan ihmetteli kans, kun S on ensin oppinu kääntymisen selältä vatsalleen, kun se yleensä on juuri toisin päin (ehkä tyttö tulee vanhempiinsa, asiat pitää tehdä hankalimmalla tavalla). Niin ja kyllähän S tosiaan myös tukeutuu niihin käsiinsä vatsallaan, tuossa kun katsoin kuvia niin hyvinhän tuo sujui jo kuukausi takaperinkin. Ja kurottuu esineisiin, mutta nyt alla oleva suojapaperi rapinoineen kiinnosti kyllä enemmän, kuin lääkärin heiluttelema helistin. Lääkärin nenä näytti myös olevan mielenkiintoinen. :D (Ei tosiaan vielä vierasta yhtään). Tutki sitten Sn heijasteet - morotus & kävely oli hävinneet. Muuten kaikki tutkittavat asiat oli myös hyvin.

"Kasvu ja kehitys hyvä. Sydän, keuhko, vatsa, lonkat ok. Fem/e [=???] . Iho siisti. Heijasteet norm. Pään hallinta hyvä. Reipas tyttö".


Neuvolan täti tietysti kyseli, että miten jaksan ja mikä on tilanne isän suhteen. Hänelle sitten hieman avauduin tästä, että vauvan kanssa menee hyvin, mutta alkaa tässä stressi tulla tuon oleskelulupahakemuksen takia. Taas Maahanmuuttovirastolta pyydettiin lisäselvityksiä. Mm. nyt sinne sitten pitäisi lähettää toimeentuloselvitystä, eli että Alla olisi työpaikka Suomesta! Puhelimessakin jo ihmettelin, että mitenhän semmosen voi suomen kieltä taitamaton käytännössä saada, jos ei työnantaja edes näe työntekijää etukäteen. Puhelimeen vastannu henkilö oli sitä mieltä, että kyllä semmonen on ihan mahdollista papereilla saada. (Millä papereilla?) Ja neuvolantäti ihmetteli myös, että missähän sellaisia työpaikkoja on.  (Illan Silminnäkijä-ohjelmassa sattumalta sivuttiin aihetta, kuinka ulkomaalainen saa töitä Suomesta - huonosti!) Kyllä mullakin alkaa kohta positiivinen ajattelu loppua, kun tuntuu, että aina kun joku asia edistyy askeleen, niin toinen asia ottaa sen kaksi askelta taakse päin. Viimeiset oljenkorret on kohta käytetty.

 
Neuvolassa istuskellessa muuten satuin lukemaan jotain vanhaa lehteä, oiskohan ollut Kaksplus vuodelta 2011 tms. Eräässä artikkelissa puhuttiin vauvaviittomista. Sen mukaan jo 4 kk ikäisen vauvan kanssa voi aloitella erilaisia viittomia, joilla jo ennen puhumaan oppimista osataan ilmaista, mitä vauva kulloinkin haluaa. Ja se myös edistäisi itse sitä puhumaan oppimista. Viittomat voi siis olla ihan itse keksittyjä, pääasia, että vauvaa hoitavat ne ymmärtää. Jaahas, pitääkö tässä semmosiakin opetella vielä...?


Käytiin eilen muuten siellä vauvauinnissa sittenkin - eihän me näin vaan lannistuta! Ennakoiden mentiin nyt hyvissä ajoin paikalle. S hymyili ja jutteli iloisesti vaunuissa siihen saakka, kun hänet sieltä nostin pois. Saman tien kun neiti tajusi, missä ollaan - hyvä on muisti! - kääntyi suu väärin päin. Onneksi viereen tuli juuri joku lapsi äitinsä kanssa, mikä ilahdutti Saa ja tämä jaksoi sitten hymyillä ja ihmetellä ympäristöä vuorotellen. Koitin imettääkkin tätä hiukan, mutta ympäröivä maailma kiinnosti enemmän. Kannoin tämän suihkuille & altaalle sylissä, laitoin sitteriin pois päin käytävästä vain siksi aikaa, kun itse äkkiä peseydyin. Altaallekkin mentiin ihan rauhassa jutellen. Näillä eväillä S jaksoi uiskennella lähes koko 20 minuuttisen, ja kokeiltiin taas kannusukellusta kaksi kertaa. Niiden välissä alkoi jo vähän paha mieli tulla, ja kannutuksen jälkeen se itku viimein puhkesi ja lähdettiin pois. Pianpa ne muut tosin tuli perässä. Nyt ei ees itketty ihan niin kauaa ja kovaa kuin viimeksi, ja mentiin ryhmäpukuhuoneeseen rauhoittumaan, kun sain ensin ittelleni vaatteet päälle. Tää oli tuosta kuukausikortista viimeinen kerta, eli voitaisiin nyt pitää parin viikon breikki ja jatkaa sitten uudelleen sitä joulukuun alun (sukellus?)vauvakuvausta silmällä pitäen.

(Argh, en kestä tätä mun päätä... missähän se mun kamera nyt vuorostaan on..? :D Nyt postaus värittyi siis villasukkaposeerauksilla, sopivasti saatiin sukat kun tänään satoi jo lunta)!

9 kommenttia:

  1. Hei! Oon lukenut sun blogia jo kauan mutta en ole kommentoinut. Oon vähän samanlaisessa tilanteessa kuin sinä - mulla on 7kk ikäinen tyttö jonka isä on vieläkin 'jumissa' ulkomailla. Vaikka hän onkin eu-kansalainen, häntä tullaan kohtelemaan kuin ei-eu:laista koska ei ole varallisuutta tai töitä vielä. Meille sanottiin että kun hän saapuu maahan, hänen pitää hakea oleskelulupaa perhesiteiden perusteella. Koska Meillä on yhteinen lapsi, töitä tai varallisuutta ei tarvita. Sen sijaan hän saa hakea toimeentulotukea ja myöhemmin sitten kotoutumistukea. Töitä ei siis vaadita koska meillä on yhteinen lapsi ja näin ollen toimeentulotukea saa. Kävin myös tarkistamassa sossussa josta tää varmistettiin. Lisäksi sanottiin että kannattaa tulla hakemaan oleakelulupaa suomesta poliisiasemalta koska se on halvempaa ja lapsen takia näin voi tehdä. Eikö tämä mene näin miehesi kanssa? Eikö hän ole oikeutettu toimeentulotukeen ja kotouttamistukeen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja mukava kuulla, että joku lukee tätä blogia :)

      Miehen tilanne on se, että hän on pakolais-/turvapaikanhakijastatuksella Kreikassa, eli hänellä ei oo eikä hän voi saada sellaista matkustusasiakirjaa, jolla pääsisi matkustamaan Suomeen. Sehän tässä se suurin ongelma sitten onkin, kun kaikki yllä mainitsemasi asiat ois helpompi hoitaa täältä Suomesta käsin. Kreikassa hänellä ei myöskään oo mitään sosiaalietuja käytössään juurikin tuon pakolaisstatuksensa vuoksi.
      Minun käsittääkseni tuo yhteinen lapsi olis se perheside, jolla hän tänne pääsisi eikä varallisuutta näin ollen tarvitsisi esittää, mutta en nyt sitten tiiä, miten Maahanmuuttovirastossa tätä asiaa on lähdetty käsittelemään - siihen kun ei pitäisi tuo huoltajuusasiakaan vaikuttaa.

      Eli hankalaa on meilläkin! Toivottavasti teillä isä pääsee saapumaan pian maahan, onhan se myös lapsen kannalta ikävää, että isä ei pääse osallistumaan lapsensa elämään.

      Poista
    2. Ootko kysynyt miksi se työpaikka tarvitaan kun haette lupaa perhesiteen perusteella? Tai riittäisikö esim se että todistat hänen saavan toimeentulotukea? Eihän tossa oo mitään järkee.
      Tällanen tilanne on kyllä hirvee kaikille osapuolille.

      Osaan muuten arabiaa niin oon kpitellu arvuutella teidän tytön nimeä :P

      Jos sua kiinnostaa "vertaistuki" tai mitä se oiskaan niin voin antaa mun spostiosotteen. Mut ei oo pakko!

      Poista
    3. Koska oon lapsen yh (lastenvalvoja näki tämän parhaaksi), niin perheside ei sitten täytykkään. Hän saa kyllä palkkaa työstään ja siitä on todistus toimitettu, mutta ei ole varmaa, riittääkö se. Eli nyt ilmeisesti meidän pitää pyytää lisäaikaa ja alottaa tuo paperirumba alusta niin, että muutetaan tämä yhteishuoltajuudeksi, jolloin perheside täyttyy eikä toimeentuloa vaadita. Sitten pitää vaan toivoa, ettei satu jotain, mihin tarvitaan molempien huoltajien allekirjoitus...

      Kyllä tämä on semmonen byrokratian viidakko, ettei voi kuin "ihailla" sitä, miten yksinkertasista asioista on taas saatu mahdollisimman vaikeaa...

      Laita vaan mailiosotteesi tulemaan mulle :)

      Poista
  2. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota bataattia oon lukenut muidenkin syöttävän, se on varmasti parempi kuin pottu, kun on vähän makeamman makuinen. Mää aattelin vähän "huijata" ja tehdä rintamaidon kanssa tuosta aluksi melko vellimäistä, niin tottuisi makuun pikku hiljaa. :)

      Poista
    2. Sori Tiina piti poistaa tuo kommentti kun sitä ei voinu muokata ;)

      "Tiina Kuvaja18. lokakuuta 2013 10.25

      Meillä ollaan kokeiltu perunasosetta ja ilmeet oli kyllä niin kauhistuneita, että ei toista. Kokeillaan seuraavaksi bataattia, josko olis vähän vähemmän kauheeta ja edetään sillä jos menee alas paremmin :). Lääkärikin kannusti kokeilemaan sitä jos peruna on aivan liian kamalaa alkajaisiksi.

      Ja toivottavasti saatte Sn isän pian tänne!"

      Poista
  3. Aa totta, anteeksi kun en tajunnut! Ei tällä hetkellä ole päässä kun soseita ja vaippoja aivosolujen tilalla :l

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se mitään! :) En itekkään sitä huomannut kuin vasta toisen kerran lukemalla. Aivosolut on täälläkin kadonneet jonnekkin pyykkikorin pohjalle ;)

      Poista

Ilahduta kommentillasi!