Vauvauinti

Alotettiin Sn kanssa vauvauinti heti tämän ollessa 3 kk. Oltais saatu alottaa jo sillä viikolla, jolle synttäripäivä sattui, mutta aikataulut ei silloin natsanneet.

Ensimmäisellä kerralla vauvauinnissa saatiin yksityisopetusta, koska muita uusia ei ollut. Opettaja näytti muutaman asennon, miten vauvaa uitetaan. Vielä moro-heijastetta tuli vähän, kun S säikähteli, eli ihan hyvä ettei ainakaan sillä edellisellä viikolla oltu aloitettu. Selällään S ei enää pysty- ja maha-asentojen jälkeen viihtynyt vaan alkoi itkeä ja meidän ensimmäinen "uinti"kerta oli ohi noin viidessä minuutissa. Käytiin saunassa, jossa oli kuitenkin liian kuuma - joku oli justiinsa käyny heittelemässä vettä kiukaalle. Kävin suihkussa ja mentiin saunaan uudelleen ja sain vähän neitiä imetettyä siellä. Pukuhuoneessa meinas taas mennä huuli mutrulle, mutta se menikin heti ohi.

Toisella kerralla meidän ohjelma oli tutustuttaa S uimiseen. Just ennen pesuhuoneille lähtemistä S alkoi itkeä - pissa tuli! Ei se mitään, vähän kuivasin ja neiti rauhottui. Uimassa edellisellä kerralla opittuja asentoja hyödyntäen vaan lilluteltiin siellä vedessä. Katseltiin vedessä kelluvia värikkäitä palloja ja seinälle kiinnitettyjä kaloja ja muita kuvioita. Eipä ne hirveästi kiinnostaneet kun oli niin paljon muuta ihmeteltävää. 20 minuuttisen uinnin päätteeksi kun lähdettiin pois, niin S alkoi taas itkeä. Vähäksi aikaa se loppui, että päästiin taas liian kuumaan saunaan (jos ovessa olikin jo kyltti "varattu vauvauimareille", kaikki ei ilmeisesti osaa lukea, ja samaan aikaan saunaan tunkikin muuta väkeä ihmettelemään, että missä se vesisanko on, että voisi heittää löylyä) syömään. Pukuhuoneessakin itkeskeltiin, mutta siihen auttoi tissi ja lopulta nukahdettiin vaunuihin väsyneenä.

Kolmas kerta toden sanoo? Tällä kertaa oli myös vauvauintikuvaukset, mutta koska me ollaan vasta aloitettu eikä ees sukellettu vielä, niin kuvat otettiin pintakuvauksina. Sen verran taas tapahtui kehitystä, että kokeiltiin jo kannusukellusta - eli pariin kertaan kaadettiin kannulla vettä päähän. Sepä ei meinannu heti onnistua, kun S tunki koko ajan nyrkkejä suuhunsa (jotain hampaita se vissiin alkaa tekemään), kun sukelluksessa suu pitäisi olla tietysti kiinni. Mutta hyvinhän se sitten meni.

Saman tien kun noustiin pois altaasta, suu meni mutrulle ja saunaan päästessä alkoi tuttu itku. Ei kelvannu tissikään. Sen verran keräsi välissä voimia, että saatiin suihkussa käytyä, mutta pukuhuoneessa huudettiin niinku olis joku isokin hätä. Puoli tuntia meni sitten siinä, ennen kuin rauhottui syömään ja siitä lopulta rauhottui niin, että minäkin sain vaatteet päälle. Kävi mielen perukoilla, että ei tultais ens kerralla, mutta kun viiden kerran kuukausikortista olis vielä kaks kertaa jäljellä, niin jospa tämä hyvin syöneenä ja nukkuneena ens kerralla jaksais vähän paremmin.

Niinpä vesisadetta uhmaten lähdettiin kohti neljännettä uintikertaa. Bussikatoksen alla tajutessani, että olin taas kattonu aikataulut väärin - meidän oliskin pitäny kävellä sinne kauempana olevalle pysäkille - aavistelin, että kun matka jo alkoi näin huonosti, niin oliskohan pitäny jäädä vaan kotiin.

Ehdittiin kuitenkin justiinsa uimahallille, kun juostiin päätepysäkiltä enkä vitkastellu riisumisten kanssa. S piti herättää keskeltä makoisimpien unien uimapuvun vaihtoon, ja totisena neiti mietiskeli äitin sähläämistä, kun ne uimahousut (tuplasuojaus!) ei meinanneet neidin pyllerön päälle istua. Sitteriin laittaessa suu oli jo väärin päin, ja pesuhuoneessa alkoi jo "äiti pelasta" -itku. Altailla koitin neidin saada rauhoittumaan, sen verran onnistui että päästiin veteen. Ohjaaja tosiaan tuli sanomaan neiti mutrusuulle, että jos oltaisiin vähän sivummalla, että tämä totuttelisi rauhassa (eikä säikyttelisi muita). Vähän aikaa S jaksoi keskittyä oranssiin palloon, mutta eipä siitä ollut kauaa lohtua, ja kun itkua alettiin taas tuhertamaan, niin luovutin ja mentiin yltyvän itkun kanssa pesuhuoneille, jossa en ees jaksanu alkaa suihkuttelemaan, kun neidillä kuulosti olevan ihan hirveä hätä. Pukuhuoneessa huudettiin tovi, lopulta jaksoi vähän syödä ja rauhottua sen verran, että minä sain puettua. Hiljaista tuli vasta siinä vaiheessa, kun vaunut liikkui eteen päin ja päästiin uimahallista pois. Kotiin päästyä unilta herätessä sama itku oli jatkua, kunnes S tajusi olevansa kotona eikä menny ku pari minuuttia, niin tyytyväisenä taas hymyiltiin ja töhötettiin menemään.

Ilmeisesti nuo pesutilat sitten on se kaiken pahan alku ja juuri - onhan siellä kuitenkin ihan hirveä hälinä ja kolina koko ajan. Samana iltana meillä on yleissaunavuoro, eli ei olla kotosalla sitten päästy melkein kuukauteen saunomaan. Nyt kun suihkut jäi välistä, niin pakkohan se oli illalla käydä pesulla. Ja ihan niin kuin ajattelin, ei omassa pesuhuoneessa neiti ollut moksiskaan, ja saunassakin istuskeli tyytyväisenä ja melkein jo ihan innostui, kun vettä kaatelin neidin päähän.

Vissiin mun pitäis alkaa jotain kattilan kansia paukuttelemaan yhteen, että S tottuisi meluun? Meillä olis vielä yks uintikerta tuolle lipulle, mutta taidan luovuttaa tällä erää ihan suosiolla enkä lähe taas viikon päästä neitiä itkettämään. Minimissäänkin meillä menee kaks tuntia kotiovelta lähtiessä & takaisin tullessa, että on meillä varmasti muutaki tekemistä tuon itkemisen tilalle. Toisessa uimahallissa vissiin ois jotain vauvauinnin kertalippuja, niin voitaisiin siellä jonkun ajan päästä käydä kokeilemassa, jos sitten sujuis paremmin. Ja voitaishan me toki kokeilla käydä uimassa muutenkin, kuin nuilla ohjatuilla vuoroilla - ehkä joku eri kellonaikakin saattais onnistua paremmin? Ois se kuitenki kiva (äidin mielestä..) sitä sukellusta päästä kokeilemaan vielä kun se onnistuu, mutta kuukausikortin ostaminen pelkästään kokeilumielessä ei kyllä lompakkoa kiitä.