Hyvää isänpäivää!

Onnea isänpäivänä kaikille iseille, papoille, vaareille, isoisoiseille, isiksi tuleville, tahtoville, isimieliselle - ja vaikka vain eläinvauvojen is(änn)ille!

Juuri omalle isällekkin soittelin. Olisi ollut mukava käydä kylässä, mutta kun ei tuota autoa ole, ja linja-autolla matkustamiseen meillä menisi reilusti yli tunti bussin vaihtoineen. 

Minä oon aina ollut enemmän isin tyttö. En tiiä mistä kummasta moinen, mutta näin oli. Isoisää (pappaa) minulla ei oo koskaan ollut, kummankin siirryttyä kultaisemman pilven reunalle reilusti jo ennen syntymääni.

S on tällä hetkellä ymmärrettävästi enemmän äitin tyttö. Selvästi kuitenkin tunnistaa jo, kun isi soittaa ja puhuu puhelimessa tai Skypessä. Keskittyy kuuntelemaan ja välillä hymyileekin. Kovasti odotellaan, puolin ja toisin, että isi pääsisi tänne meidän kanssa. Pappoja Slla on valitettavasti vain yksi.

Koska minulla ei isoisästä ole kokemusta, niin en oikein osaa ajatella, mikä pitäisi olla papan rooli. Tällä hetkellä myös se isän rooli on ymmärrettävästi hakusessa. Sn isällä tulee varmasti olemaan edessä kovat paikat, kun hän viimein pääsee tänne. Jo pelkästään uuteen kulttuuriin ja tapoihin totuttautuminen vie varmasti oman osansa. Entäpä sitten vauva-arkeen tottuminen - siitä kun hänellä ei varmasti ole kovin todenmukaista käsitystä, ihan kuten ei minullakaan ollut ennen lapsen syntymää. A on varmasti ihan paras isä lapselleen, sitä en epäile yhtään, hän vain on niin kiltti ja rakastettava ihminen. :) Uskon, että S tulee olemaan isänsä maailman keskipiste, niin kuin on äitinsäkin. Toivon, että isistä tulee myös Sn elämän tärkein mies. Saattaa olla, että joissakin asioissa minun ja An tavat ja tottumukset lapsen kasvatuksessa ei kohtaa, kulttuurieroja kun on. Varsinkin sitten, kun S on isompi tyttö. Mutta luotan myös siihen, että nämäkin asiat on neuvoteltavissa.

Vaikka tänä isänpäivänä ei olla yhdessä fyysisesti, niin henkisesti kyllä. Isänpäiviä meille toivon mukaan tulee silti tulevaisuudessa siunaantumaan vaikka joka päivä.