Instagram @sarkkuk

Instagram bloglovin photo box-32_zpsq2otsdvh.png  photo blogger_zpsmvnu0kem.png Google+

perjantai 8. marraskuuta 2013

Pistos, passi ja muuta puuhailua

Taas tulee tämmönen kilometripostaus, kun on paljon tehty viikon sisään eikä oo ehtinyt ollenkaan postailemaan! Paljon uusia juttuja pienen vauvankin elämään. Löydettiin tiistain perhekerhon lisäksi MLL:n perhekahvila, jossa on sen verran mukavaa ohjelmaa tulossa, että yritetään käydä siellä jatkossakin. Käytiin myös katsomassa yhtä asuntoa, joka olis ollut hinta-laatusuhteeltaan meille sopiva joksikin aikaa. Mutta hetken mietittyäni tulin tulokseen, että se ei ole vauvaperheen paikka. Ensimmäinen ongelma oli jo siinä, että mihin saan pukattua vaunut... käytäville ei mahtunut, eikä siinä ollut minkäänlaista lämpimää varastoa (paitsi kellarin oma varasto) jossa niitä ois voinut säilyttää. Mutta eipä tuo ole niin akuutti asia, ja jos tiedossa olisi mahdollisesti muutto jo keväällä, niin voi olla, että siihen saakka ihan hyvin viihdytään tässä pienessä kammiossamme.


Perhekerhossa meillä oli tiistaina valokuvaus. Kerrankin sai (=piti ehtiä) meikata ja näyttäytyä ihmisten ilmoilla vähän paremmalla naamavärkillä. Vaikka kuvaukseen oli koko ajan pieni jono, niin hyvin ehdittiin vielä lopuksi ottaa meistä yhteiskuvatkin. Muualla kun oli ollut kuvauksia, niin kuulemma hirveä kiire oli ollut, liekköhän kaikki ees ehtineet. Nättejä tuli, ainakin mitä kameran näytöltä näki. Jos on käsittelyn jälkeenkin vielä hyviä, niin harkitsen ison taulun teettämistä, olis se ihana lisä seinälle.


Meillä oli myös neidin 5kk-rokotuskäynti tälle viikolle.Varauduin taas isoon settiin piikkejä ja itkuja, ja yllätyinkin, kun tällä kertaa otettiin vaan verikoe. Seuraava käynti on sitten, kun neiti on jo täyttänyt vuoden. Silloin annetaan tehosterokotteet, täti ei ollut vielä ihan varma, että onko samalla myös jotain jatkotutkimuksia vai ei. Saatiin käynneistä lahjaksi myös Finlaysonin Muumi-pyyhe, josta sai valita kahdesta väristä mieluisimman. Valittiin tietysti äitin lempiväri. Ja vielä saatiin haamuheijastin. (Ja kun kotona odotti vielä paketti VW-autoheijastimia jostain kampanjasta, niin nyt voi laittaa vaunuihin ja takkeihin heijastimia vaikka joka puolelle!).


Kävin viime viikolla täyttämässä meidän neidille passihakemuksen. Onpa muuten tyyritä ne passikuvatkin, ja kun olisi tiennyt pari viikkoa odotella niiden ottamisen kanssa, niin nyt olisi ollut monessa paikkaa edullisia tarjouksia. No jospa se pari euroa ei meidän taloutta kaatais (enää tässä konkurssissa). Haukiputaalle saakka (n. 20 km Oulusta) piti mennä sitäkin hakemaan, täällä kun olisi ollut lähes kuukauden jonot. Järjetöntä tuo nykyinen ajanvauraustoiminto. Ja totta kai sinne piti mennä vielä toiseenkin kertaan, kun enhän minä muistanu, että se mun oma passikin pitäis olla mukana. Höh. No mikäs tuossa reissatessa, kun on ilmainen lähes ovelta-ovelle kuljetus linja-autolla. Käytiinpä samalla kylässä serkuilla ja kummeilla. Nythän tuo passi tuli jo, tasan viikossa lähimmälle R-kioskille, kuten luvattiin. Minne lähtään?


Niin, passihan piti hakea nyt jo senkin vuoksi, että liittyen tuohon oleskelulupajupakkaan, meidän nyt pitää ottaakkin se yhteishuoltajuus. Ja sitten tuon passin saaminen menis entistä hankalammaksi, kun siihen pitää olla molempien huoltajien suostumus. Taas on olleet nuo huoltajuuspaperit kolmatta viikkoa matkalla Kreikkaan - ja nyt ne oli viimein saapuneet! Oli sinne aiemminkin perille mennyt vahvistus siitä isyyden tunnustamisesta. Kyllä pian nousee savu korvista ulos noiden paperien kanssa, saa olla tasan viimeset paperit mitä täytellään!


Meillähän oli myös tasan kahden viikon mittanen sosekokeilu. Sinä aikana vaihdellen meni tekemäni perunasose (pottu+oma maito) alas ja useimmiten kaikki ongittiin suusta kädellä ulos. Välillä meni just se teelusikallinen, välillä ei. Tuossa kahden viikon aikana olis varmasti jo alkanut kelpaamaan, jos nälkä olisi. Ja kun nyt maitoa näyttää tulevan ihan riittämiin, niin jätetään tuo nyt hetkeksi kokeiluksi ja alotetaan kohta uudelleen, sitten kun näyttää siltä, että S on enempi sosehommista kiinnostunut. Siitä vois tehä sitte vaikka ihan oman postauksensa.


Alotettiin nyt vauvauinti uudelleen, tähdäten siihen, että saatais sukelluskuvat vielä seuraavassa kuvauksessa otettua. Kylläpä vaan vauvan muisti on pitkä! Tällä kertaa mentiin pukemaan uimapukua suoraan sinne ryhmäpukuhuoneeseen, jos se vähän harhauttais. Ja vielä mitä! Hetihän tuo hoksas, mikä on homman juoni, ja suuta väänsi mutruun ja itkua. Piti siinä jotain lauleskelua kehitellä ja muka vaan vaippaa vaihtaa... siitä se onneksi ilostui taas. Käsikynkässä mahallaan kannoin suihkuille sen sijaan, että oisin sitteriin istuttanu. Vähän meinasi siellä suihkuissa taas itku tulla, mutta se meni ohi ja päästiin uimaan. Siinä vaiheessa neitin aatokset kirkastui ja hoksas, että tässähän voikin polskutella ja räiskiä vettä ihan niin ku kylvyssäkin! Jee! Välillä yritti hieman protestoida, mutta siihen keksin taas jotain laululeikkiä. Meillä olis ollut ohjelmassa "toiselta toiselle -sukellus", mutta toisen kannutuksen kohdalla tuli jo suru ja sitten kun setä otti Sn syliinsä, niin itkuksihan se siinä vaiheessa lopulta meni. Mutta kuulemma vauva olisi ihan täysin valmis sukellukseen, mutta äitiä jännittää ja mun ote on sitten sen mukanen, ettei vauva pääse siinä rentoutuun niin kuin pitäis... Harmi, ettei tuota yksityisopetusta saa enemmän, tämä koko uimahomma kun olis minuun kohdistuvalla opetuksella sitten varmasti mennyt jo paremmin! Uimasta poistuminen, suihku, sauna ja pukeminen meni sen sijaan helpommin ku ikinä, vähän kuin ois neiti ollut ihan tyytyväinen omaankin suoritukseensa! :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta kommentillasi!