Instagram @sarkkuk

Instagram bloglovin photo box-32_zpsq2otsdvh.png  photo blogger_zpsmvnu0kem.png Google+

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Hyvää oloa etsimässä

Jokainen yhtään ympärystöään seuraava ei oo voinut olla törmäämättä johonkin hyvinvointia käsittelevään aiheeseen. Mediassa tuntuu vähän väliä olevan jonkinlainen uutinen johonkin dieettiin liittyvästä aiheesta (Karppaa! 5-2-dieetti-kannattaa! Lisäaineet-on-myrkkyä! jne.), ja blogit pursuaa kirjoittajia, jotka on alottanu elämäntaparemontin, josta bloggaavat sitten joko yksinään tai muun elämäntapansa (elämänhallinnan) ohessa. Itsehän en aikonut liittyä tähän joukkoon, ja kaksi vuotta sitten olisin nauranut räkäiset naurut, jos joku olis mulle tullut sanomaan, että "Hei, tulet muuten itsekkin kirjoittamaan liikunnasta, kuntosaleista ja ravinnosta...". Jossakin vaiheessa vannotin, että ikinä en tule blogissani kirjoittamaan liikunnasta... Never say never!

Just katsoin telkkarista hyvän dokkarinkin aihetta liipaten > Inhimillinen tekijä: Hyvä läski, paha läski <. Tästä jäi mieleeni eräs lausahdus, joka olisi ihan hyvä muistaa. Nimittäin jos on taipumusta siihen, että sitä rasvaa kerääntyy helposti kehoon, niin sehän on merkki evoluution huipulla olemisesta. Kun se kivikauden ihminen joutui välillä pitkiäkin aikoja olemaan syömättä (tästä aiheesta saisi jo oman blogin aikaan, niin ei mennä siihen sen syvemmin), todennäköisimmin hengissä selvisi yksilö, joka oli sitä vararasvaa saanut kehoonsa kerrytettyä. Vaikka joskus muulta tuntuu, niin ihmiskehon koostumukseen tämä ajanjakso kivikaudesta muovikauteen :) ei ole juurikaan vaikuttanut.


Itse koitan löytää vielä sitä kuuluisaa kultaista keskitietä, mikä tarkoittaa, että välillä pitää ottaa selvää asioista, joista ei tiedä mitään. Miksi ylipäänsä oon niin kiinnostunut koko ravinto-liikunta-hyvinvointi -teemasta, löytyy tuosta vierestä: Kirjaimellisesti vauva syö sitä samaa mitä minä syön. Ne ravintoaineet, jotka minä suustani alas lykkään, imeytyi raskausaikana ja nykyisin maidon välityksellä tuohon pieneen viattomaan ihmisenalkuun, ja haluan omalta osaltani varmistaa, niin kuin vain pystyn, että sekä äiti että vauva voivat hyvin.


Tästä alustuksesta aasinsiltana ja jotta nyt ei kovin alkaisi rönsyilemään, näin erään tapahtumamainoksen naamakirjassa, kun joku ystävä oli klikannut osallistuvansa ko. tapahtumaan. Kun paikka oli lähettyvillä ja kalenteri tyhjä, niin lähdin katsastamaan, mitä tilaisuus pitäisi sisällään.


Eli kyseessä oli Vihreän Huoneen 5-vuotissynttärijuhlat. Ihan perillä olen lähistön putiikeista, ihan aluksi luulin meneväni kyseisen paikan avajaisiin... Onneksi näin vielä ennen menoani lehtimainoksen ko. tapahtumasta. Mikä siellä minua kiinnosti, niin oli hyvinvointiaiheinen luento, ja SUKLAA! Eikä mikä tahansa suklaa, vaan ihan aito ja oikea raakasuklaa.

Hyvinvointi-luentoa oli pitämässä heppu nimeltään Teemu Syrjälä. "Luento" oli ihan rentohenkinen ja melko vuorovaikutteinen tilaisuus, yleisönä olleet kymmenkunta ihmistä saivat vapaasti kysellä ja kommentoida mitä mieleen tuli. Pääosin aiheet olivat minulle tuttuja - mm. puhdasta ruokaa, viljojen välttämistä, (D-)vitamiineja etenkin näin talvisaikaan jne. Luennoitsijalta on ilmestynyt kirja "Luonnostaan tukeva" ja sieltä silmäillen ihan fiksuja juttuja sielläkin oli. Kuten se, että pienen vauvan parasta ravintoa on äidin maito. ;) Jos joskus ehtisi jotain lukemaan, niin tämän voisi kirjastosta hakea lainaan. Samalla join muuten savijuomaa. Eihän se maistunut juuri miltään, mutta sisältää paljon mineraaleja. Paastoakin muuten sivuttiin, ja kuulemma (naisten) olisi hyvä paastota kerran viikossa kellon ympäri. Toisin sanoen tähän kävisi hyvin ilta- ja yöaika. Ulkona liikkumista suositteli, jo tuon D-vitamiinin saannin vuoksi. Ja paljon muuta.


Tapahtumassa oli ihana tarjoilu, jonka parasta antia oli ehdottomasti raakasuklaakakku. Arvatkaapa vaan, tuliko hirveä hinku ja inspiraatio alkaa kokeilemaan erilaisia reseptejä, mitä saisi raakasuklaasta ja muusta raakaravinnosta aikaan. Muutaman reseptin jo kaivelin netin ihmemaasta, ja ajattelin testata niitä joululeipomuksissa. Enivei, en nyt tässäkään niin ehdottomaksi ala, elikkä Sarkun kokeileva keittiö soveltaa sitten niitä mielensä mukaan myös uunia käyttäen.


Ja kehon hyvinvoinnista mielen hyvinvointiin, kävin pikaisesti myös kuuntelemassa luennon Rosen-terapiasta. (Nyt jokainen skeptikko voi jo viimeistään nauraa - turhaan). Idea siinä siis se, että keho muistaa lihaksissamme elämämme ja esimerkiksi lapsuutemme kolhut. Terapiassa näitä "lihaslukkoja" sitten availlaan. Ihan mielenkiintoiselta tuo kuulosti. Kun pureutuu syy-seuraussuhteisiin. Kamalaa ajatella, että minäkin omalla käytökselläni voin aiheuttaa tuolle omalle pikku nupulleni noin kauaskantoisia seuraamuksia...


Paljon mielenkiintoista asiaa ja pohdiskeltavaa riittää kyllä koko tämän "hyvinvointi"-teeman ympärille. Ja sainhan minä sitten kotiinkin viemisiä - pakkohan se oli toteuttaa se alkuperäinen suunnitelma ja myös kotiuttaa sitä ihanaa raakasuklaata (ja -lakritsaa) mielen piristykseksi!


Semmoisia mietteitä tältä elämäntapa-bloggaajalta. :P

2 kommenttia:

  1. ai vitsit kun näyttää hyvältä nuo suklaat! mulla oli hienoisia ennakkoluuloja raakasuklaita kohtaan, mutta oon nyt muutaman kerran maistanut ja hyviähän ne on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä on! Kyllähän tuo raakasuklaa on sitä suklaan makua parhaimmillaan, ja etenkin "aikuisempaan" makuun sopivaa, kun ei ole niin makeaa. Pitäisi käydä taas ostamassa kaakaopapuja, niitä on mukava rouhia vaikka myslin tms. sekaan.

      Poista

Ilahduta kommentillasi!