Kyllä nyt meni ihan laiskottelun puolelle monta päivää. Vaikka hyvähän kait se on joskus olla tekemättä mitään. Aikomuksena oli lajitella valokuvia albumeihin, jotka vielä varta vasten kävin kaupasta ennen lähtöä ostamassa. Kerrankin kun olisi monta käsiparia lapsiakin kaitsemassa. Siinä kertaalleen laukkua purkaessa ja pakatessa kävi sitten semmonen kämmi, että sinnehän ne valokuvat sitten jäi olohuoneen lattialle...
Nettiyhteyskään puhelimella ei oikein pelannut, eli ei voinut blogiakaan päivitellä ajan kuluksi. Tai kirjoitinhan minä tuon kuukausipostauksen, kertaalleen kun di se tallentanut sitä ilman yhteyksiä.. Kuviakaan se ei jaksanut ladata.
 |
| S otti kuvia |
Sää oli sateinen ja sumuinen koko ajan, että eipä sitä oikein ulkonakaan tullut sitten kierreltyä. Rllakin oli yskä, olis mulla ollut varalta kantoliinakin mukana mutta eipä sitä sitten tullut käytyä kävelylläkään.
Varsinkin kun kuulin, että lähistöllä oli nähty karhun jälkiä!
S viihtyi mummolassa hyvin, mutta vika iltana vissiin jo koti-ikävä iski kun sanoi haluavansa isin luo ja kotiin.
Mummolassa käydessä sitä aina hoksaa, että vähemmälläkin pärjäis. Jos on kasvattanut kolme lasta alle 40-neliöisessä pirtissä (piti tokaista isille, kun tämä koulutehtäväänsä oli kirjoittaa, että asutaan pienessä omakotitalossa, että ei tämä nyt mikään pieni ole!) - jonne ei tule lämmintä vettä, tiskivesi keitetään, pesu tapahtuu pihasaunassa, jonne vesi kannetaan (talvella lumesta), pyykkiä varten samoin vesi pitää lämmittää navetassa puilla, ja vessakin on ulkohuussi (maisemavessa, voipi tuijotella vaikkapa harakoiden lentoa asioidessaan). Lähikauppaan on matkaa 40 kilometriä eli ihan jokaista maitopurkkia sieltä ei erikseen lähdetä hakemaan. Varsinkaan ilman ajokorttia. Mummullakin on nyt kaupassakäynti 2-3 viikon välein. Tavallaan pitää siis nähdä enemmän vaivaa asioiden eteen, mutta toisaalta monet nykyajan turhakkeet on poissa. Kyllä itteeniki oikein ärsyttää, miten nykyajan ihmiset on niin laiskoja (ja kyllä vois alottaa vaikka omasta toiminnasta nimim. kaks päivää on tuo kaupasta ostettu pottusäkki ollut kellarin oven edessä lattialla, kun ei tuo isikään jaksa ovea avata ja paria askelmaa ottaa...) Jos tämä nykymaailman meno alkaa liikaa ahdistaa, voi tuonne suunnitella erakoitumista (jos vaan pääsen tuosta karhupelostani pois!)
Mummu kyllä tykkäsi kovasti Rsta ja kehui, ettei noin kilttiä poikaa ole ennen nähnytkään!
Lapsetkin varmasti kasvatettiin aikoinaan perustuen sen ajan tietoon. Niinpä en taaskaan yllättynyt, kun mummu kysyi, että annanko pojalle muuta kuin maitoa, ja että ennen sitä annettiin keitettyä vettä pieni lipaisu. Nykyäänhän suositus on 4-6 kk täysimetystä vauvan yksilöllisen tarpeen mukaan, johon mummu taivasteli, että vaarallistahan tuo jo on. Ettei kannata alkaa antamaankaan, jos noin kauan odottelee. Meidänkin pitäisi jo velliä alkaa syömään, ja viimeistään jouluun mennessä jo syödä puuroa ja pottua.
Jos ei minullakaan tietoa ja kokemusta olisi, niin olisihan tässä paine jo aloittaa turhat mahan täyttämiset. Eli jos vaikka ennen jotkut asiat oliskin ollut helpommin, niin nykyään on saatavilla kuitenkin paljon käypää tutkimustietoa, mitä nyt tulee vaikkapa imetykseen liittyen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentillasi!