Näin se vaan puoli vuotta mennä vilisti ja meidän poika siirtyy isojen vauvojen kerhoon.
Äidin käsivarret ja selkä on ihan loppu, niin tuntuu poika painavan jo paljon. Oma veikkaukseni mitoiksi on 8 kg ja 68 cm eli katsotaan, mitä keskiviikkona neuvolassa sitten näyttää. 62-vaatteet on jo ihan kinttanoita eli 68 saa olla jo kovastkkin käytössä, jopa muutamalla 74 täydennyksellä. Talveksi ostettu 68-koon toppapuku ei enää mennyt kovilla pakkasilla päälle alla olevan haalarin kanssa, vaan sai jo ottaa käyttöön Sn entisen äippäpakkauksen 68/74 toppapuvun.
Poika on kova juttelemaan, äb-bäb-bäb-bää, bäb-bäb-bää, bab-ba kuuluu jo sanavarastoon ja kovasti huutelee jo "EIIIIII", "ÄI-TIIII" ;) . Veikkaan kyllä samanlaisen höpöttäjän tulevan, kun siskostaankin. Seuraakin ihmetellen siskonsa rämäpäisyyttä ja nauraa kihertää hurjimmille jutuille.
Lattialla kääntyilee ja pyörii, menohaluja olisi, mutta tämä vaatisi enemmän tuota maassa oleskelua. Sylissä ainakin jumppaa itseään vähän polvilleenkin jo.
Äidinmaidolla on tähän saakka kasvanut, mutta myönnettävä on, että varaslähtö otettiin eikä ihan 6 kk täysimetys kirjaimellisesti otettuna toteutunut. Viikon puolivälissä haettiin syöttötuoli sisään, kun R näytti jo tuossa sitterissä nousevan itsekseen istumaan. Torstaina sai iltapalaksi imeskellä vähän omenaa, ja en enää sitten malttanut seuraavana päivänä olla kokeilematta, mitä tuumaisi kurkusta, ja hyvin näytti maistuvan! Seuraava ateria oli myskikurpitsaa ja porkkanaa. Soseille alettiin sunnuntaina. Sormiruokailujuttuja olen vähän lueskellut, mutta aijotaan antaa siis myös soseita ja tulee luultavasti koko perheen ruokavalio nytkin monipuolistumaan, kun uusia makuja maistatellaan pojallekkin.
Vielä ei mitään varsinaista 6 kuukauden hulinaa ole erottunut, ehkä ennemminkin vähän rauhoittunut tuo yötisutteli, toisinaan kun juo maitoa sen pari-kolme kertaa yössä. Joulun aikaiset ruuat (laatikot, piparkakku?) taisi laittaa pojan vatsan vähän kipeäksi, kun oli todella levotonta yöt ja ylipäänsä kaikki nukkuminen. En nyt voi tarkkaan sanoa mikä sitä vatsaa kivistää, mutta arvelisin mausteet/maito/kananmuna - jokin näistä. Hoksasin ja muistin nyt vast'ikään ostaa magnesiumia itselleni ja sen käyttäminen tuntuu vähän rauhoittaneen ainakin öitä.
Päivärytmiäkin alkaa jo olemaan, mutta vauvankello on kyllä eri kuin oikea kello. Herää yleensä meidän muiden kanssa klo 7-8 (riippuen esim. onko Slla kerhopäivä), valvoo pari tuntia, nukkuu - jos nukkuu. Kotona ei nuku kuin vartin pätkiä, ja nyt kun on ollut nuo hirmupakkaset, niin ei ole voinut edes ulos mennä ja siellä nukuttaa. Sen sijaan jos ollaan vaikka autoilemassa ja siihen nukahtaa, saattaa hyvinkin vetää parin-kolmen tunnin tirsat kaukalossa n. klo 12-15 aikaan. No, tämä taas ei äitiä hirveästi helpota, kun Slla on se aamupäiväkerho ja jos R valvoo tämän ajan, niin tuon sylivauvan kanssa ei saa tehtyä yhtään mitään. Tämä kun ei tosiaan viihdy hetkeäkään yksin, eli saa olla koko ajan kantamassa ja koittaa yhdellä kädellä itse tehdä jotain, tai sitten luovuttaa kotihommien suhteen ja istutaan sohvalla sylitellen. Pahoin pelkään, että samanlainen kukkuja on R kuin siskonsakin. Ymmärrettävästi kotona on kuitenkin hälinää koko ajan, ettei tämä malta nukkua sitten yhtään, ja jos nukahtaa, niin S kyllä menee huutamaan viereen ja ihan tahallaan herättämään! Yöuniajasta kuitenkin pitää kiinni ja edelleen klo 9 on se maaginen hetki, kun ilmoittaa haluavansa nukkumaan.
R tykkää siis olla paljon äidin sylissä. Seurata isosiskon tekemisiä. Ihmetellä Leevi-kissaa. Imeskellä tuttia. Nauraa ja tanssia. Muskarissakin alettiin käydä siskon kanssa sisarryhmässä, niin saa siellä tanssia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentillasi!