Instagram @sarkkuk

Instagram bloglovin photo box-32_zpsq2otsdvh.png  photo blogger_zpsmvnu0kem.png Google+

maanantai 19. maaliskuuta 2018

RV 41+2

Lauantai-aamu.
Heräsin ja koitin saada uudestaan unen päästä kiinni. Hetken päästä katsoin kelloa, kohta se olisi viisi. Koitin vielä nukkua, mutta päivän suunnitelmat alkoivat pyöriä mielessä. Ajattelin, että pitää päivällä soitella äitille, että mitään ei vieläkään kuulu. Sen neuvola-ajankin unohdin soitella ja mietin, pitäiskö se ma-aamusta soittaa vai tarvisko ollenkaan, kun vointi kuitenkin ollut hyvä. Iltapäivällä olisi synttäreille meno ja pitäisi lapset hakea isältään ennen sitä. Suostuisikohan S laittamaan hameen kanssa sukkahousuja kun ei yleensä niitä halua...

Rv 41+1
Käväsin vessassa ja totesin auringonkin alkavan jo nousevan, selvästi kevättä jo tekee. Otin puhelimen mukaan ja painuin takaisin sänkyyn selaamaan some-kanavia. Kohta havahduin, kun jotain märkää alkoi tuntumaan... Ajattelin varmuuden vuoksi käydä uudestaan vessassa ja sitä samaa märkää tuli jo ihan kunnon luraus. Menin keittämään kahvit, ajattelin vähän hiuksia laittaa, mutta kun kuului pieni plopsahdus ja lurahteli uudelleen ja totesin nesteen olevan kellertävää, kai siis lapsivettä se oikeasti oli, soitin synnärille. Sieltä vastailtiin, että jos vauva ei olisi kiinnittynyt, pitäisi makuuasennossa olla ja ambulanssilla lähteä piakkoin synnärille. Kävin viikko sitten nlassa ja silloinhan se ei vielä ollut kiinnittynyt. Toisaalta semmoinen paine on pari päivää tuntunut, että otin kuitenkin rauhassa kupin kahvia ja totesin isukille, että jaksaiskohan nyt herätä, että voitais alkaa lähtä synnärille päin. Isukilla kesti jonkin aikaa tajuta, että NYT oikeasti lähdettäis. Puin rauhassa vaatteet ja join pari kuppia kahvia kun isäntä heräili ja laittoi autoa lämpiämään.



Autosta kun nousen synnärin ovella, niin tunnen, miten kunnolla vedet lorahtaa ja siinä seistessä tuntuu, ettei se lopukkaan. Siinä vaiheessa kun isukki on saanut auton parkkiin, on housut polvia myöten märät mutta vedentulo onneksi jo loppunut. Mennään synnärille sisään ja pääsen heti alkuhaastatteluun ja käyrille. Samalla pitää ottaa influenssanäyte, koska osastolla 11 on myös solunsalpaajahoidossa olevia potilaita ja sinne on mennyt myös oireettomia influenssaa sairastavia, siksi nyt kaikki testataan. Vauva nukuskelee, saan juoda soppaa ja syödä banaanin, että vähän heräilis. Supistuksia tulee vaan yks, vauva onneksi herää sen verran, että pääsen pois käyriltä. Pissanäytteen sai vielä antaa ja sitten tutkittiin kohdunsuun tilanne: Noin pari senttiä ulkoa auki, mutta sisältä vielä kiinni ja kohdunkaulaa vielä jäljellä. Päästiin sitten käytävälle odottelemaan influenssanäytteen tuloksia. Samalla ehdin ilmoittelemaan lapsille ja synttärisankarin kotiin, että synttäreille ei kyllä enää tänään päästäisi, että täytyy käydä myöhempänä ajankohtana kylässä.



Puoli kymmenen maissa näyte todetaan negatiiviseksi ja päästään menemään os. 11:lle. Siinä sängyllä makoilua ja odottelua, alkaako synnytys etenemään vai vieläkö pitää käynnistyksiä alkaa miettimään. Keittelin kahvia, söin vähän sillä aikaa, kun isukki koitti nukkua. Sain mitata vielä verenpaineen kun ne oli tullessa hiukan koholla, mutta nyt jo laskeneet 118/59.


Isukki lähti puolenpäivän maissa kotiin lepäämään, jos vielä kävisi niin, että menisi illalla töihin. Aioin kyllä heti ilmoitella, jos mitään tapahtuisi. Pääsin taas käyrille puoleksi tunniksi seurantaan ennen lounasta. Aika hiljainen kaveri oli eikä niitä supistuksiakaan tullut oikein kuin yksi-kaksi. Vähän reagoi musiikkiin mutta muuten mieluummin nukuskeli. Lääkäri oli ollut sitä mieltä, että kun oli koitettu herätellä kaikin keinoin niin parin tunnin päästä kateltais käyriä taas.


Tässä välin ehdin syödä lounaan, lukea lehtiä ja selailla puhelinta. Onneksi mukana oli lakritsaa, aattelin, että jos se tässä vaiheessa vauhittais synnytystä. Ennen kolmea pääsin taas käyrille, ja jonkun verran vauva liikkui mutta ei kovin paljoa. Supistuksia yksi pienehkö. Pari notkahdusta käyriin, aina kun vauva vähän pyörähti niin sykkeet tippu. Verikokeet käytiin kans tässä välin ottamassa. Tunnin käyrilläolon jälkeen tultiin sanomaan, että lääkäri oli sitä mieltä, että lähetään synnytyssaliin vähän tarkempaan tarkkailuun. Tuli jo tästä vähän deja vu-fiilis, ihan kuin olisin joskus aiemmin ollut samassa tilanteessa...


Synnytyssaliin siis ja käyrille uudelleen. Sisätutkimuksessa tilanne ei ollut edennyt mihinkään, ulkoa sormelle auki ja sisältä kiinni. Kätilö väläytti, että oksitosiinit laitettaisiin todennäköisesti kohta tippumaan. Isukki saapui kans tässä vaiheessa tilannetta seuraamaan. Vähän aikaa seurattiin sykkeitä, ja kätilö teki vielä testin, että se oli varmasti ollut lapsivettä mitä oli tullut, kun nyt ei tuntunut enää tulevan mitään. Testi oli positiivinen. Sitten aloitettiinkin valmistelemaan se oksitosiinin tiputus. Vauvelikin vähän heilahti kun sai oksitosiinit tippumaan, aluksi 10 ml/h, siitä aina puolen tunnin välein lisäillen kympillä.


Tässä ehti pari tuntia taas mennä käyriä seuraillessa ja vähän ehdin syödä välissä. Sykkeet ei kuitenkaan isommin lähtenyt vaihtelemaan, muutama supistus tuli ja niiden aikana sykkeet aina lähti laskuun. Seitsemän maissa lopetettiin oksitosiinin tiputus ja tehtiin anestesiasuunnitelmaa varalta, ja lääkäri tuli paikalle katsomaan tilanteen. Sopivasti tuli nyt lapsivettä niin, että se todettiin vähän vihertäväksi. Tilanne kohdunsuulla ei ollut kuitenkaan juurikaan edennyt, mutta sen verran sai kätilö ja lääkäri yhteistoimin puristettua, että lääkäri sai työnnettyä pinnin vauvan päähän. Tässä vaiheessa alettiin myös puhua sektion mahdollisuudesta, jos näyttäisi edelleen sykekäyrä laahaavan matalalla. Se hyvä puoli kuitenkin oli, että vauva kyllä reagoi ja vähän liikuskeli, kun ronkittiin joka puolelta.


Taas pari tuntia käyrillä oottelua. Tällä välin vauvakin vähän virkistyi ja alkoi liikehtimään enemmän. Sykkeetkin nousi jopa yli 150 eikä ees muutaman supistuksen tullessa kovin pahasti notkahtaneet. Yhdeksän maissa laitettiin uudestaan oksitosiini tippumaan, nyt tällä kertaa aloitettiin vähän maltillisemmalla annoksella 6 ml/h. Siinä samoja aikoja alkoi vähän tulla jo niitä supistuksiakin ja kun anturinkin sain siirreltyä oikealle kohdalle, alkoi ne jopa piirtyä talteenkin. Edelleen kuitenkin olin syöntikiellossa varmuuden vuoksi... Tunnin päästä tipan nopeutta kaksinkertaistettiin, kuulemma maltillisesti nyt katsottaisiin, mitä vauva siitä sanoo.


Yölääkäri kävi katsomassa tilannetta. Juuri mitään ei vieläkään ollut tapahtunut, mutta nyt vauvan sykkeet oli pysyneet hyvällä tasolla. Reagoi kyllä aina supistuksiin, mutta hyviä lukuja pääasiassa. Kohta taas laitettiin oksitosiinia lisää ja puolenyön maissa alkoi sitten tullakin jo vähän reippaampia supistuksia niin, että sain tiputuksella Paracetamolia. Tässä vaiheessa kun synnytys ei vielä ollut käynnissä, en muuta saanut. Isukki oli tukena ja hieroi selkää ja melko paljon sai hieroakkin, mutta kyllä siitä joku apu oli kun sai tuntoaistia vähän ohjattua muualle. Kipulääke ei kauheasti auttanut kuitenkaan ja oksitosiinin tiputus keskeytettiin taas joksikin aikaa, kun supistuksia tuli jo parin-kolmen minuutin välein. Kuitenkaan paikat ei vielä tästä auenneet. Sen verran olo helpotti, että pystyi vähän rentoutumaan ja torkahtelemaan supistusten välissä ja isukkikin pääsi sohvalle ojentautumaan ja unet ottamaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta kommentillasi!