Nimiäiset

Lauantaina koitti viimein nimiäispäivä. Olin aloittanu valmistelut hyvissä ajoin paria viikkoa aikasemmin leipomalla mitä pystyi valmiiksi pakkaseen, mutta kyllä oli melkosta haipakkaa pari edeltävää päivää. Perjantai meni aamusta iltaan keittiössä, enkä ehtiny sitten etes kauppaan muutamaa puuttuvaa ainesosaa hakemaan ja pistinkin "tilausta" tulemaan äitille ja siskolle tullessaan. Itse lauantaina heräsin jo varhain tekemään viimeiset silaukset - esim. kakkujen koristelut kun oli jätettävä viime hetkiin.

No viime hetkillehän kaikki meniki, ja ilman (vauvanhoito)apuun tullutta siskoa olis kyllä jääny kakut koristelematta ja pöydät kattamatta. Koristeluissa sitten ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä - kiireessä en saanu voileipäkakun kuorrutteita pysymään paikallaan (fiksuna menin lisäämään kuorrutteeseen kermaviiliä, ja valuihan se - edes sulatejuustoköntin lisääminen ei sitä enää pelastanu) ja vadelmakakun päälle ajattelemani nimikuorrute levisi sekin vielä kolmannenkin pelastusyrityksen jälkeen ihan pitkin kakkua. Siinä vaiheessa luovutin kun kaikki vieraat oli jo paikalla ja mitään ei enää ollu tehtävissä... (meinaskin jo tuskanhiki puskea päälle). Olin suunnitellu tekeväni myös jos vaikka mitä koristeluita, mutta empä sitten kiireessä muistanu, ja kun muistin niin en enää ehtiny ku vieraat oli jo paikalla.

Sain minuuttia ennen ensimmäisten vieraiden saapumista mekon päälle ja sukkahousut jalkaan jo heidän ollessaan paikalla. Tuleva kummitäti sai auttaa itse juhlakalulle vaatteet päälle. Omaa pärstää tai hiuksia en ehtiny suihkun jäljiltä laittamaan mihinkään kuosiin, joten ihan au naturel olin tällä kertaa. Kutsutuista noin viidestätoista lähisukulaisesta + ystäväpariskunnasta lähes kaikki pääsi paikalle ja sopu sijaa antaa -periaatteella hyvin mahduttiin pieneen yksiöömme! Kattelin kyllä vähäsen mitä vuokratiloja ois ollut, mutta en ala parista tunnista maksamaan montaa sataa. Se etu kirkollisessa kastamisessahan olisi, että tilat järjestyisi seurakunnan kautta ilmaiseksi. Mutta niin tekopyhä en ole, että sen vuoksi liityttäisiin kirkkoon, eli mentiin siis niillä eväillä mitä minulla oli tarjota.

Nimiäisjuhliinhan ei mitään varsinaista juhlakaavaa ole, mutta vähän netin ihmemaata vakoillen päädyin pienehköön ohjelmaan nimenannon suhteen. Ihan aluksi muistaakseni kerroin, miksi päädyttiin nimiäisiin perinteisemmän ristiäisten suhteen. Minä en ole muutamaan vuoteen kuulunut kirkkoon ja koska isäkin on muslimi, yhdessä päädyttiin päätökseen olla liittämättä lasta kristinuskoon. Jos lapsi myöhemmin johonkin uskontokuntaan haluaa kuulua, meidän puolestame hän saa tehdä sen valinnan itse.

Sitten kuunneltiin / mukana laulettiin Suojelusenkeli. Vauvakin tykkäsi laulusta ja lauleskeli mukana.

Valittiin myös lapsille kummit. Muillakin kun on niin onpahan sitten meilläkin, ja enemmän roolina on olla apuna ja tukena kuin minkään uskonnon sanoman levittäjänä. Minä valitsin kummit omasta suvustani - sisaruskatraan vanhin eli veljeni vaimoineen sekä serkku/ystäväni ja tämän tuleva aviomies. A:lta koitin kysellä, onko islaminuskossa vastaavaa perinnettä, kuulemma ei ja hän antoi minulle vapaat kädet hoitaa tämän asian kuten parhaaksi katson.

Kaikkia jo varmasti kiinnosti neidin nimi, mutta jännityksen säilyttämiseksi kerroin ensin, miten olemme nimiin päätyneet - käänteisessä järjestyksessä. Tästä erillinen postaus luvassa!

Neiti alkoi itsekin jo tässä välissä hermostumaan, mutta hiljeni hetkeksi nimenjulistuksen aikana. Loppuun olisi ollut tarkoitus kuunnella vielä yksi kipale, mutta se jäi soimaan neidin oman huudon alle. Niin hänellä kuin vieraillakin tais olla jo kova nälkä!

Lähes kaikki tarjottavat tein itse. Suolasista siis lohi-voileipäkakun, sieni-kinkkupiiraan (niistä itse poimimistamme sienistä) ja porotuorejuusto-palttoonapit (no nappeja en tehny ite) (jotka lopulta päätyi lattialle! :D ), makeista minttusuklaa- ja vadelma-valkosuklaahyydykekakut sekä suklaa-pähkinäkeksit. Lisäksi oli karjalanpiirakoita munavoilla ja suklaahippukeksejä sekä lapsille jugurtti- ja suklaapäällysteisiä lakuja ja rusinoita.

Vadelmakakussa lukee nimi - kolme kertaa! Näkyyhän? ...

Siskolle kreditit koristelusta.

Onneksi kakkujen maku oli parempi, kuin mitä ulkonäkö ehkä antoi olettaa... (Ei haittaa, vaikka näistä jäi melkein puolet syömättä - kutsuin kyllä ihmisiä kahvilla käymään mutta eipä oo ketään näkyny. Hyvin nuo on omaan kasvavaan napaan uponneet! :P ).

Pääsipä neiti vielä näyttämään sen temperamenttisen luonteensakin, kun yhtä aikaa tuli vissiin sekä kuuma, nälkä että väsy! Kyllä siinä hetken aikaa korvat varmaan helisi kaikilla. Vaatteiden vähennyttyä, massu pullollaan maitoa oli kuitenkin kiva nukahtaa tyytäväisenä tuoreen kummisedän käsivarsille.

Ja äitikin sai kahvia juodakseen.