Instagram @sarkkuk

Instagram bloglovin photo box-32_zpsq2otsdvh.png  photo blogger_zpsmvnu0kem.png Google+

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

7. raskausneuvola (35+4)

Nyt pompsahti sitten viimeinen kuukausi käyntiin! Ja juuri siinä kynnyksellä (9.6.) oli taas raskausneuvola, nyt loppuraskaudessa käyntejä onkin tiheämpään. Vastassa oli oman terkkarin sijainen, joka tietysti aluksi kyseli, että miten olen voinut. Vastasin, että tälle aamulle olin herännyt klo 4, ensin lapsen vuoksi mutta sitten en enää saanut unta, koska kädet oli niin puutuneet. Yritin nukkua, mutta ei onnistunut, auttoi vasta kun nousi kunnolla ylös. Ihan tyypillinen loppuraskauden oire (aamulla googlettelinkin ja johtuu tosiaan rannekanavan ahtaudesta, kun turvottaa niin verenkierto käsiin estyy), myöskin jaloissa näkyy olevan hieman turvotusta.

6.6. rv 34+1

Vauva liikkuu hyvin, en ole mitenkään kellontarkasti seurannut, mutta kuulemma nyt etenkin loppuraskaudessa jos tuntuu, että siellä ei ole vähään aikaan liikettä ollut, niin kannattaa pysähtyä ja miettiä niitä liikkeitä. Juteltiin myös siitä, kuinka tuo sf-mitta on ollut iso ja mitä mietteitä se minussa herättää. Kerroin toivovani, että se nyt vaan johtuu siitä, että vauva ensiksikin on poika ja sitten jos se vaan olis sellasessa asennossa, että maha on isompi, että en ole kovin huolissani sen koon puolesta vielä tässä vaiheessa.

6.6. rv 34+1

Pissa puhdas (puhdas), verenpaineet edelleen hyvät 119/78 p. 81 (117/72 p. 79). Olen nyt toista viikkoa syönyt rautatabletteja 1 x pv, eli mitattiin hemoglobiini ja se olikin noussut hyvin, 125 (105). Saa kuulemma vähentää, että ottaa esim. yhden tabletin joka toinen päivä - kerralla ei kannata vähentää, ettei se taas humpsahda alas. Paino jatkaa kasvuaan maltillisesti, +460g/viikko (ja toivon, että se nyt viimeistään pysähtyis, ettei tarvi alkaa katella vielä uusia kymmenlukuja puntarissa...). Sitten mitattiin se sf-mitta, ja huolimatta eri mittaajasta se oli 34 (33) eli edelleen jatkaa kasvuaan yläkäyrällä. Pää oli alaspäin, mutta vielä aika ylhäällä, missä se sai tässä vaiheessa kuulemma vielä ollakkin. Sitten kuunneltiin vauvan sydänääniä, siinä selälläni maatessani oli jo vähän hankalaa olla, ja toivoin, että äkkiä saatais ne mitattua. Hetken päästä löytyi oikeat äänet ja niitä siinä kuunnellessa alko kyllä jo oikeasti olla hankalaa maata selällään... Lopulta oli pakko nousta ylös ja siinä vaiheessa terkkarikin jo kysyi, että tuliko huono olo, ja laittoi makaamaan kyljelleen. Kieltämättä näkökenttä alko olla jo melko sumea, ja suhisi jo korvissa siihen malliin, että oli kyllä sekunneista kiinni, ettei taju lähtenyt. Vähän aikaa sai pötkötellä siinä, että pystyi nousemaan ylös. Pulssi oli hyvä 140 (135).




Lopuksi kun olin jo toennut, terkkari vielä kysyi, mitä mietteitä oli, oliko jäänyt edellisestä synnytyksestä mitään mielen päälle. Kerroin, että kaikki oli mennyt hyvin, aamulla menin osastolle ja illalla synnytin, kaikki meni hyvin, mutta jouduttiin laittamaan oksitosiinia vauhdittamaan, niin nyt toivoisin, että sitä ei tarvitsisi. Teki supistukset niin kipeiksi. Mutta että eipä sitä etukäteen ikinä tiedä, mitä tapahtuu.

Viikon päästä on lääkärintarkastus, ja kahden viikon päähän sain ajan kokoarviointiin, jossa samalla sitten katsotaan myös muut neuvolakäynnille tyypilliset jutut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta kommentillasi!