Instagram @sarkkuk

Instagram bloglovin photo box-32_zpsq2otsdvh.png  photo blogger_zpsmvnu0kem.png Google+

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Synnytyskertomus

Aiemmassa postauksessa jo kerroin tuon käynnistyspäivän (41+5) alkutapahtumista. Raskaus päätettiin siis käynnistää cytotec-tableteilla, jotka kai auttavat kypsyttämään vielä epäkypsiä paikkoja. Pääsin osastolle sisään noin yhden maissa iltapäivästä. Ajettiin käyrä, jossa nyt ei mitään ihmeellistä ollut.


Ensimmäisen tabletin sain siinä puoli kahden maissa. Tämän jälkeen olisi tunnin päästä pitänyt ottaa uusi käyrä, mutta ei sitä kyllä kukaan tullut ottamaan. Tästä tabusta ei kummempia vielä seurannut, heti  alussa muutama pienehkö supistus tuntui ja se siitä. Kuuden maissa uusi käyrä ja perään tabletti. Isikin lähti tässä vaiheessa kotiin ja hakemaan Sn hoidosta. Tunnin päästä käyrässä kaikki ok. Mitään supistuksia ei kuulunut. Aloin nukkumaan kymmenen maissa, mutta osastolla oli hiostavan kuuma (tuulettimen laitoin pään viereen heilumaan) ja käytävällä liikuskeltiin. Heräsin vessaan klo 11, 1, 2 ja 3, jolloin pyysin taas päänsärkypilleriä. Nukuin vielä 2 tuntia, heräsin, kohta heräsin uudelleen ja siinä vaiheessa alkoi tuntua ensimmäisiä supistuksiakin, lieviä ehkä noin kerran-pari tunnissa.



(Rv 41+6) Kahdeksan jälkeen pääsin lääkärintarkastukseen. Todettiin, että sormelle auki ja jatketaan käynnistämistä edelleen cytoteceillä, joita tänään ehtisi ottaa kolme. Taas huomenna katsotaan tilanne uudelleen, jos ei mitään tapahdu. Käyriä aijottiin ensin katsoa vaan vähän aikaa, mutta vauva nukkui niin tasaista sykettä, että sain mansikkasoppaakin juoda väliin sekä massun päälle laitettiin musiikkia, että vähän sykkeet reipastuis. Isikin saapui taas sairaalaan tässä välissä. Pillerin saatua käytiin ulkona vähän kävelemässäkin, muutama pieni supistus tuntui. Isi oli sitä mieltä, että vauva voisi syntyä tänään - S syntyi 13.pv ja hän 23.pv eli poikakin voisi olla 23. pv! Itse olin hyvin epäileväinen, että tänäänkään mitään tapahtuisi.


Käyrillä tunnin päästä piirtyikin jo jopa neljä supistusta. Vielä olivat tunnoiltaan melkoisen kesyjä, enkä kokenu minkäänlaisen kipulääkkeen tarvetta näihin vielä.


Väliajalla ei sitten ollut oikein muuta tekemistä, ku odotella. Kahden aikaan taas käyrillä, siinä puolestaan vauvan sykkeet oli melko reippaanlaiset ja vauva liikkui ahkerasti koko mittauksen ajan, että päivävuoron kätilö kysyi toiseltakin mielipidettä, että eihän vauvan sykkeet ole jo liiankin korkeita. Kuitenkin vaihtelu taisi olla ihan hyvä, ja päivän toinen tabletti kehiin klo 14.25. Isi lähti kotiin ja hakemaan Sn hoidosta, sanoin ilmoittelevani jos mitään tapahtuu vaikka epäilin kyllä, ettei tänään vielä edettäis mihinkään. Puoli neljän jälkeen käyrillä katottiin jo vähän tarkemmin, nyt vuorostaan aina supistuksen tullessa vauvan sydänäänet heikkeni, ja kätilö epäili napanuoran joutuvan puristuksiin. Supistuksia alko olla tasaiseen tahtiin ehkä noin kymmenen minuutin välein, sanoin niiden jo tuntuvan pistäviltä mutta vielä kestettäviltä.


Tämän jälkeen ajattelin oloa helpottavan, jos lukisin lehteä ja vaikka vähän kiikuskelisin. Lehden lukeminen kyllä jäi, muutama kipeä supistus tuli jo 4-5 minuutin välein klo 16.30 aikaan. Kävin vessassa vielä ku pystyi, pyysin särkylääkkeen ja menin lämpimään suihkuun. Se suihku jonkin verran helpotti, koitin keinutella itteeni ja jotain hyräilyn tapaista supistusten tullessa, mutta se autto tasan sen suihkussa oloajan, eikä sinne nyt asumaan voinut jäädä. Isi ja S soitti kotoa, sanoin supistuksia tulevan ja että otin särkylääkettä. Päivällinen olis ollut, mutta totesin istumisen ihan mahdottomaksi. Kävellen sain juotua muutaman lasin mehua ja jugurtin syötyä, leivästä otin haukun, mutta syömättä jäi kun tuntui, että ei ne kohta pysy sisällä. Kätilö meni ohi kun nojailin seinään, menin taas käyrille sitä varten, että jos ei sitä kolmatta cytoteccia tänään enää ees tarvittaisi. Hetken päästä päätettiinkin tutkia, mikä olisi kohdunsuun tilanne. Tähän sai pyytää toisenkin kätilön kun kohdunkaulaa ei heti löytynyt, mutta siellä se oli "sivussa". Kahdelle sormelle auki ja kaulaa vielä jäljellä. Supistukset oli jo ihan jäätäviä ja sainkin sitten kankkuun jonkunlaisen kipupiikin. Se autto sen verran, että supistusten välissä pystyi rentoutumaan ja vaipumaan jonkunlaiseen horrokseen, mutta kohta alko taas tuntua ihan hirveiltä. Ajettiin nyt vielä käyrää, supistuksia tuli tiheästi ja vauvan syke laski aina niiden aikana. Ja koska kivunlievityksiäkään ei enää tällä osastolla ollut muita tarjota, niin päätettiin lähteä synnytysosastolle, kello oli tässä vaiheessa vähän ennen 20.


Synnytyshuoneessa piti vielä käydä pissalla, ja sanoin epäileväni että tihkuiskohan lapsivettä, kun vähän siltä tuntuu. Minut kytkettiin samaten käyrille kiinni, ja kyseltiin toiveista kivunlievityksiin. Sanoin olevani kaikille kyllä avoin aina tilanteen mukaan, edellisessä oli käytetty ilokaasua, epiduraali ja jotain puudutetta. Sain tipan käteen, ensin koitti laittaa vasempaan mutta suoneen "stoppasi" ja toinen kätilö laittoi sitten oikeaan käteen. Tämä kuulemma on aina varotoimenpiteenä, jos sattuu joutumaan nukutukseen. Sisätutkimuksessa taisi olla 3 cm auki.


Aluksi supistuksiin sain ilokaasua ja kohdunkaulan eli PCB-puudutteen klo 20.10. Monitorilla kun näkyi vielä sydänkäyrien heikkenemistä, niin lääkäri suositteli, että jos puhkaistaisiin kalvot niin saataisiin pinni vauvan päähän parempaa tarkkailua varten. Koitin soittaa isille tässä vaiheessa, ei vastannut.


Klo 20.15 meni siis lapsivedet kalvojen puhkaisulla. Puudute taas auttoi jonkun aikaa, että pystyi vähän aikaa rentoutumaan. Puolen tunnin päästä kätilö tuli kysymään, koinko että tarvitsen lisää, ja sanoin että jos vaan pystyy laittamaan niin kyllä! Kuitenkin sitä sai antaa vain tunnin välein eli vielä pitäisi odotella. Käyrillä näkyi taas, miten ne sydänäänet aina heikkeni supistusten tullessa, jonkun verran asennon vaihtokin auttoi, mutta esim. kontallaan en jaksanu olla kauhean kauaa, välillä kätilö otti ilokaasunkin pois että hengittelisin kunnolla ja sattu ne supistukset ihan liikaa! Ja sitä kun luulee, että ihminen osais ees hengittää, mutta ilmeisesti sitä kivun tullen päinvastoin pidättää hengitystään... :p Jossakin vaiheessa sain isin kiinni (tietysti yritti soittaa just kun vetelin ilokaasua) ja sanoin, että jos haluaa ehtiä paikalle niin nyt ois parempi koittaa laittaa S jollekkin hoitoon.


Klo 21 maissa tuli hirveä härdelli, kun vauvalta päätettiin ottaa verinäyte päästä hapetusarvojen seurantaa varten. En taas saanu käyttää sitä ilokaasua ja puudutteen teho oli lakannu kauan sitten. Lääkäri ei saanu näytettä ekalla kerralla, joitakin välineitä puuttui tai oli liian isot, mulla oli ihan järkyttävät supistukset - piti jo säestää huudoilla, joiden seassa yksi v-sana! - ja oli kyllä yks kidutuspenkki maata siinä paikoillaan. Viimein kuitenkin saivat otettua näytteen. Kohdunsuu oli auki tässä vaiheessa 5-6 cm. Sain taas ilokaasumaskin, veriharvotkin oli hyvät. Lääkäri kutsuttiin paikalle laittamaan spinaalipuudutusta, sen sain klo 21.22. Pari supistusta vielä ilokaasun kera ja sitten ihanasti puudute alko toimimaan ja kivut oli tiessään! Tässä tai jossakin vaiheessa katetroitiin vielä.


Pystyin vähän rentoutumaan, isin kanssa soitin sen verran, että ei nyt pääse paikalle mutta aiko tulla aamulla. Kerroin vauvan syntyvän parin tunnin sisään ja ilmoittavani sitten. Jonku verran pysty nyt jutteleen kätilöidenkin kanssa, sanoin että ensimmäinen synnytys oli menny hyvin samantapaisesti, samat toimenpiteet tehtiin silloinkin. Spinaalin myötä supistukset kuitenki väheni nyt lähes kokonaan, vaikka koitin vaihdella asentoakin, jos vaikuttais. Vielä otettiin yksi verinäyte vauvan päästä, arvo oli vielä parempi ku aijemmin eli kaikki kuitenkin kunnossa näiltä osin. Kohdunsuu auki tässä vaiheessa samat 6 cm. Jonku ajan päästä laitettiin oksitosiinia vähän tippumaan ja supistuksia vauhdittamaan. Hetken päästä katsottiin taas tilanne, 9 cm auki ja vähän reunaa ylhäällä jäljellä. Jonku verran kun tuli taas supistuksia, tuli kätilö paikalle, vähän nostettiin oksitosiinia ja sano, että voidaan alkaa kokeilemaan ponnistuksia, klo noin 23. Kylkiasennossa ponnistelin ensin ja hyvin kuulemma lähti tulemaan. Supistuksia tuli hyvin, että parhaimmillaan sai viisikin ponnistusta yhden aikana. Hiki tuli ja ~too much information~: ei se yks vessakäynti aijemmin ihan auttanu! Jonku ajan päästä paikalle tuli pari muutakin kätilöä ja minäkin käännähdin puoli-istuvaan asentoon, kun vähän sinne päin kuulemma koko ajan yritin hakea. Muutama supistus meni tässä asennossa ja sitten piti kuulemma antaa kaikkensa. Pää tuli ja ehdin jo ajatella, että siinähän se, mutta vielä piti hartiat ponnistaa ulos. Spinaalikin vissiin alko heiketä tässä vaiheessa, tunsin kyllä että jotaki vaurioita tuossa tuli ja viimeiset ponnistukset teki jo vähän kipeää. Sitten vauva kuitenkin oli jo syntynyt klo 23.32 ja helpottihan se saman tien! 


Terve poikavauva pääsi heti äitin syliin ihmettelemään. Siinä kölliessä kohta saatiin istukkakin ulos. Jonkun verran piti laittaa tikkejä, ainoastaan itse puudutteen laitto vähän sattui spinaalin vaikutuksen ollessa jo pois. Kohta vauva pääsi juomaan ensimmäiset maidotkin, jonkun aikaa sai hakea imuotetta ja mikä homman idea ylipäänsä oli, kätilö katsoi vieressä kun vissiin itse osasin jo oikeat keinot. Sitten poika hoksasikin idean ja alkoi imeä. Kävin suihkussa, tällä aikaa vauva pestiin ja mitattiin, ja sitten pääsi juomaan lisää maitoa. Soitin isille, joka kaiken keskellä oli nukkumassa(!), että hänellä on nyt poika. Parisen tuntia oltiin vielä synnytysosastolla, sitten päästiinkin vieriosastolle, vauva joi vielä vähän maitoa ja alettiin nukkumaan kellon ollessa lähes 3.



Synnytyksen kesto: 7 h 50 min
Vaihe I: 7 h h 5 min
Vaihe II: 27 min
Vaihe III: 18 min

Lapsi: 23.07.2015 klo 23.32
Apgar: 9/9/10
Tarjonta: Pää, takaraivotarjonta
Paino: 3988 g ; Pituus 52 cm ; Lämpö 37,8 C


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta kommentillasi!