Hevostelemassa

Viikonlopun menovinkki osui jälleen sopivasti kohdalle omille seuduille. Facebookin kohdistettu mainonta tavoitti niin, että kysymykseen "Mitäs tänään tehtäisiin?" löytyi pian vastaus eikä pieneltä heppafanilta tarvinnut kahdesti kysyä mielipidettä. Lähdettäisiin katsomaan hevosia - tai oikeastaan poneja varsinkaan, kun ei matkakaan ollut kovin pitkä. Virpiniemessä järjestettäisiin viikonlopun aikana Ponikuninkuusravit, ja ohjelmassa luvattiin myös lapsille oheistoimintaa kuten poniajelua ja ongintaa.

Sää ei olis voinut olla taaskaan yhtään parempi, hellelukemia varmasti paukutti ja minun pitkät housut oli kyllä vähän vikatikki. Varustauduin mukaan myös kantorepulla, mutta parkkeerata piti sen verran kauas, että otin sitten kuitenkin tuplarattaat kun arvelin, että ei S jaksa kävellä koko aikaa. Hyvin kuitenkin jaksoi lukuunottamatta poistuloa, jolloin alkoi väsymys ja painaa ja puoliunessa istui kyytiin. Meillä oli myös kolmas "lapsi", kun S halusi välttämättä ottaa Pipsa Possun ja omat rattaat mukaan. Kuulemma se nukahtikin jossakin välissä.

Tapahtuman kuvaus oheisohjelmasta oli ehkä turhankin vaatimaton! Tuollahan oli vaikka ja mitä ja ihan ensimmäiseksi päädyttiinkin hoitamaan heppoja ponien hoitopisteellä. Minun rotutietämys on aikoja sitten jo karissut mutta isoja nämä poneiksi olivat ja vähän itseäkin jännitti tuon isomman edessä, kun säkäkorkeus alkoi ylittää oman pään korkeuden. Alussa Skin vähän jännitti porkkanoiden syöttämistä hepoille, mutta kun mentiin myöhemmin uudelleen, niin hänkin jo yritti antaa kädestä porkkanoita ja uskaltautui harjaamaan hevosta. Selkeää heppatyttöainesta meillä siis luvassa. Ja miksei myös heppapoikaakin, Rkin uskaltautui silittämään heppaa minun sylistä.

Yksi ravilähtö katsottiin, kun sopivasti syötiin vähän välipalaa ja ostin kahvit kahviosta. Sitten välissä oli oheisohjelmaakin, tyttöjen tanssiesitys ja hevostenkin oma musiikkiesitys, Skin jaksoi keskittyä katsomaan, taisi sen verran kiinnostaa häntäkin.

Eniten meitä kiinnosti tietysti se poniratsastus. Ratsastamaan ei ihan päästy mutta valjakkoajelulle sentään, kun satuttiin juuri sopivasti vielä jonottamaan niin päästiin ensimmäisinä kyytiin.

Tai päästiinhän me ratsaillekkin, keinuhevosella. S halusi ensin ihan vaan istumaan hevosen selkään, mutta sitten järjestäjien taholta tultiinkin laittamaan hevonen käyntiin, S ei meinannut ensin millään haluta istumaan tämän ollessa päällä, mutta taisi lopulta tykätäkkin tästä ratsastuskokemuksesta.

Ja jotta elämys olisi entistä mieleenpainuvampi, nähtiinhän me vielä Onni Oravakin. Slle riitti juuri vielä tikkari mutta pienempi jäi nyt tällä kertaa ilman.

Lisäksi paikan päällä oli isommille lapsille keppihevosrata ja leikkitraktorilla ajelua, sekä piirustuspiste, josta piirustelijat sai karkkia vaivannäöstään. Arvontaa ja ongintaa oli sekä lakunauhojen myyjä.  Jos ei ollut omaa keppihevosta, niitä oli myytävänäkin sekä tietysti myyntikojuista sai monenlaista hevostarviketta. Koiria oli paikan päällä myös retkellä paljon, ja heille oli joku laittanut oman juomapisteenkin pystyyn - ja näkyipä joku koiruleista käyvän "suihkussakin" vesihanan alla. Oheisohjelmaa siis todellakin oli ja itse kisojen katsominen jäi meidän seurueella nyt vähän paitsioon, mutta monta ravilähtöä kuulosti hevosilla olevan ja kouluratsastajiakin näkyi. Kisathan kestää koko viikonlopun ajan eli kaikille heppahöperöille, niin pienille kuin isoillekkin, siis varmasti jotain koettavaa!