Pöllöpuistossa

Lauantaipäivän kunniaksi lähdin lasten kanssa ulkoilemaan. Kun aamupäivän pyykkirumba oli selätetty ja lapset hyppi jo seinille, piti lähteä itselläkin jo ulos, samalla kylille asioimaan. Matkalla keksin, että jos käytäisiinkin meille aikaisemmin tuntemattomassa leikkipuistossa niiden tuttujen sijaan. "Jaksetaankohan kävellä?" - no hyvä oli Sn vastata "joo", kun istui vaan kärryjen kyydissä. ;) Oli hyvä pilvinen ilma eikä kiirettä mihinkään, niin kierrettiin sitten katsomaan "Pöllöleikkipuistoon".

Olipa vaan vaikea löytää koordinaatteja tälle leikkipuistolle, joten vastaavan varalle mainitsen, että kyseinen "Pöllölaakson leikkipuisto" alias Ytinkarin leikkipuisto alias Isoniitynpuiston Leikkipaikka sijaitsee Isoniityntien ja Ytinkarin tien välisellä puistoalueella. Nyt toivottavasti joku muu löytää suorilta paikalle, eikä harhaile metsässä ja kierrä pisintä mahdollista tietä. ;)

Olipa vaan ihastuttava leikkipuisto ja virkistävää näin äidillekin kiertää vähän uusia paikkoja. Pikkuruinen puisto, mutta siisti ja leikkivälineitä oli niin isoille kuin pienillekin. Meidän molemmat kiipeilijät oli ihan innoissaan liukumäki-kiipeilyteline -kompleksista, S oppi kiipeämään ylös jokaisesta mahdollisesta paikasta ja Rllekin oli vähän haastetta portaissa, jotka ei pysyneetkään paikallaan.

Mentiin paikalle pilvisellä ilmalla ja kohta ripsasikin vettä. Onneksi pisaroita oli vaan muutama. Ilmassa oli kyllä jo syksyn enteitä, puista putoili jo keltaisia lehtiä. Puiston vierestä pienestä metsästä saatiin kerättyä pari kourallista pientä välipalaa, mustikoita ja jo kypsiä puolukoitakin.

Viihdyttiin sitten puistossa jopa suunniteltua pitempään. Kohta aurinko pilkisti pilvien välistä esiin ja ilmasta tuli oikein kiva. Puistoon pyöräili pari "koululaista", näin, miten S seurasi kiinnostuneena, mitä isommat tytöt puuhaili. Kohta hän jo juoksikin tyttöjen perässä metsään. Tytöt pyöritteli vähän silmiään, kun S seurasi heitä koko ajan, matki kaikkea mahdollista ja alkoi mennä heidän leikkeihin mukaan. Kävipä Rkin vähän juttelemassa heille ja yritti juosta perään. Kohta tytöt nimesi Sn krokotiiliksi, jota he yrittivät pakoon. ;)

Meillä tulikin lopulta ulkoiltua koko iltapäivä ja itselle kertyi kyllä mukavasti kävelykilometrejä jalkojen alle. Mulla on uus puhelin ja siinä on askelmittari, jonka pitäisi mitata askeleet ja kilometrit. Tilastot nyt ei kuitenkaan ihan pidä paikkaansa, koska minun askel vastaa näköjään 1-3 askelta eikä kilometrimittarikaan ollut ihan ajan tasalla, vaan on mitannut matkaa vaan puolet ajasta. Kävelyä kertyi kuitenkin kaikkinensa lähes kymmenen kilometriä eli aika hyvä saavutus päivään, jolloin tarkoitus ei ollut tehdä mitään. :)