Melkosta hommaa on tuo mun reissaaminen, kun saman laukun ja tavarat sai kolmeen kertaan matkan aikana pakata. Mutta niillä mentiin.
Valittin semmosen lautan ittelleni, joka lähti iltapäivällä kahdelta ja ois ollu perillä sitten 21.40. Noh, menin kyllä itte ihan ajoissa satamaan, yhden jälkeen asetuin siellä sitten jonon päähän. Yleensä noihin on voinu vaan kävellä sisälle suoraan, vaan tämä oli ilmeisesti juuri palannut edelliseltä reissultaan ja oli purkamassa väkeä ulos. Ja se väkihän ei ottanut sitten loppuakseen. Isohan tuo on tuo lautta, mutta ihmettelin kyllä siinä, että mihin ihmeeseen ne saa tungettua kaikki ne autot, mitä sieltä purkautu ulos. Siis vaikka ne autot sinne peruutetaan (hah, itte en kyllä onnistuis!) niin, että joka puolelta autojen väliin jää just ja just sen verran tilaa, että kuski mahtuu auton ovesta (ja vielä vähemmän onnistuisin tässä), niin siitä huolimatta valehtelematta siellä saatto kyllä olla useampi sata autoa, plus rekkoja jokunen kappale.
Loppu ne sitten nekin aikanaan, ja itse suunnilleen ensimmäisten joukossa sentään pääsin lauttaan sisään, jolloin kello oli jo kaksi. Mutta pitihän se sitten lastata uudelleen. Eli päästiin sitten lähtemään vasta puolitoista tuntia myöhässä.
(Tuli mieleen vaan siinä, että Suomessa oltaisiin tässä vaiheessa vaatimassa jo monenmoisia korvauksia - VR:ltähän niitä saisi.)
Aikaa kulutin sitten kattomalta läppärillä mm. TV-sarjoja. Yks kahvi piti ostaa kyllä, kun teki niin mieli jotain "makeaa" (napsin tätä ennen melkeen puoli pussia mun salmiakeista... ois pitäny varastoida se pussi isoon laukkuun varastoon lukkojen taakse).
Kahvin ollessa itselleni niin tärkeää, tässä jälleen yksi uusi kokemus. Kyseessä on siis lautan baarista tilattu suodatinkahvi (1,60 e):
Aina hämmästyy näistä viritelmistä. Eli tuon pahvimukin päällä on tuommonen suodatintörppö, siellä pohjalla on levy puruja, ja sitten siihen päälle kaadettiin kuuma vesi, joka tippuu sen suodattimen läpi mukiin. Mutta eipä siinä, hyvää kahvia oli.
Siinähän se aika sitten kului. Vähän aikaa koitin torkkua ja ottaa kannella aurinkoa. Tunnin ehkä jaksoin olla, ja jo siinä ajassa melkoset rajat sain sortseista jalkoihin. Illalla piti mennä uudestaan ulos, koska siellä oli lämpimämpi, kuin sisällä. Vähän liian innokkaasti käyttävät noita ilmastointeja, kun ihmiset sai olla villapaita päällä sisällä.
Yhentoista aikaan olin jo lähtövalmiina, vaan ei... joku pursimies sitte sano, että ollaan kahdentoista aikaan vasta perillä. Meni sitten senkin yli, eli lopulta oltiin peräti kolme tuntia aikataulusta myöhässä. Mitä ymmärsin tän pursimiehen kreikasta, niin ilmeisesti se edellinen reissu oli ollut aivan täynnä ihmisiä - käytävät olivat olleet tupaten täynnä porukkaa, eli siksi se edellinen reissu myöhästyi.
Lopulta päästiin siis perille, ja voi että: Olipa ihanaa tulla takasin, ja ihan tuntu kuin ois kotiinsa tullut! Lisakin oli jo autolla vastassa, ja niin oli pikkunenki kasvanu, vaikka pikkunen on vieläki. Lucya sen sijaan näky vasta aamulla, ja sen jälkeen se on kyllä ollut melko takiaisena minussa kiinni. Äitin pikku vauvat :)
Valittin semmosen lautan ittelleni, joka lähti iltapäivällä kahdelta ja ois ollu perillä sitten 21.40. Noh, menin kyllä itte ihan ajoissa satamaan, yhden jälkeen asetuin siellä sitten jonon päähän. Yleensä noihin on voinu vaan kävellä sisälle suoraan, vaan tämä oli ilmeisesti juuri palannut edelliseltä reissultaan ja oli purkamassa väkeä ulos. Ja se väkihän ei ottanut sitten loppuakseen. Isohan tuo on tuo lautta, mutta ihmettelin kyllä siinä, että mihin ihmeeseen ne saa tungettua kaikki ne autot, mitä sieltä purkautu ulos. Siis vaikka ne autot sinne peruutetaan (hah, itte en kyllä onnistuis!) niin, että joka puolelta autojen väliin jää just ja just sen verran tilaa, että kuski mahtuu auton ovesta (ja vielä vähemmän onnistuisin tässä), niin siitä huolimatta valehtelematta siellä saatto kyllä olla useampi sata autoa, plus rekkoja jokunen kappale.
Loppu ne sitten nekin aikanaan, ja itse suunnilleen ensimmäisten joukossa sentään pääsin lauttaan sisään, jolloin kello oli jo kaksi. Mutta pitihän se sitten lastata uudelleen. Eli päästiin sitten lähtemään vasta puolitoista tuntia myöhässä.
(Tuli mieleen vaan siinä, että Suomessa oltaisiin tässä vaiheessa vaatimassa jo monenmoisia korvauksia - VR:ltähän niitä saisi.)
Aikaa kulutin sitten kattomalta läppärillä mm. TV-sarjoja. Yks kahvi piti ostaa kyllä, kun teki niin mieli jotain "makeaa" (napsin tätä ennen melkeen puoli pussia mun salmiakeista... ois pitäny varastoida se pussi isoon laukkuun varastoon lukkojen taakse).
Kahvin ollessa itselleni niin tärkeää, tässä jälleen yksi uusi kokemus. Kyseessä on siis lautan baarista tilattu suodatinkahvi (1,60 e):
Aina hämmästyy näistä viritelmistä. Eli tuon pahvimukin päällä on tuommonen suodatintörppö, siellä pohjalla on levy puruja, ja sitten siihen päälle kaadettiin kuuma vesi, joka tippuu sen suodattimen läpi mukiin. Mutta eipä siinä, hyvää kahvia oli.
Siinähän se aika sitten kului. Vähän aikaa koitin torkkua ja ottaa kannella aurinkoa. Tunnin ehkä jaksoin olla, ja jo siinä ajassa melkoset rajat sain sortseista jalkoihin. Illalla piti mennä uudestaan ulos, koska siellä oli lämpimämpi, kuin sisällä. Vähän liian innokkaasti käyttävät noita ilmastointeja, kun ihmiset sai olla villapaita päällä sisällä.
Yhentoista aikaan olin jo lähtövalmiina, vaan ei... joku pursimies sitte sano, että ollaan kahdentoista aikaan vasta perillä. Meni sitten senkin yli, eli lopulta oltiin peräti kolme tuntia aikataulusta myöhässä. Mitä ymmärsin tän pursimiehen kreikasta, niin ilmeisesti se edellinen reissu oli ollut aivan täynnä ihmisiä - käytävät olivat olleet tupaten täynnä porukkaa, eli siksi se edellinen reissu myöhästyi.
Lopulta päästiin siis perille, ja voi että: Olipa ihanaa tulla takasin, ja ihan tuntu kuin ois kotiinsa tullut! Lisakin oli jo autolla vastassa, ja niin oli pikkunenki kasvanu, vaikka pikkunen on vieläki. Lucya sen sijaan näky vasta aamulla, ja sen jälkeen se on kyllä ollut melko takiaisena minussa kiinni. Äitin pikku vauvat :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentillasi!