Instagram @sarkkuk

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Arktinen sunnuntai

Jos joku yhtään epäili mun aikaisempia aikomuksia, niin turhaan. Jo heti sunnuntai-aamusta herättyäni (n. klo 6.30...) näytti jo siltä, että ihana aurinkoinen päivä oli tulossa. Aamupäivälle minulla oli suunnitteilla visiitti veljen tykönä. Siellä tämä mm. katsoi tuon auton kuntoon. Oon kyllä niin nainen, mitä tulee nuihin autojuttuihin, sillä hyvä että tiedän, minne se tuulilasin pesuneste laitetaan (enkä silti oo sitä laittanut...). Monenlaista nestettä ja tököttiähän tuo jo kaipaili.

Lapset oli vilistäneet justiinsa pulkkamäkeen, eli ajoin sitten pois lähtiessä sen kautta. Enkä tietenkään voinut välttyä itsekin laskemiselta :D Nuorimmaisen kanssa piti pari kertaa mennä liukurilla, aika hurjaa touhua tuo mäenlasku :D

Kävin vielä tulomatkalla useamman kaupan kautta tarjousten perässä ostelemassa mm. leivonta- ja muita ruokajuttuja, ja kyllähän siinä pari tuntia vierähtikin. Niinpä olin nopea liikkeissäni, kävin kämpillä vaihtamassa hieman ulkoiluun soveltuvampaa vaatetta ja suunnistin sitten sinne Nallikariin!


Iltapäivä oli jo niin pitkällä, että päätin ensiksi paistella ne himoitsemani makkarat, kun vielä oli nuo notskit tallella. Vasta sen makkarapaketin naamariin kietaisun jälkeen (kyllä, söin neljä makkaraa, oli ehkä pikkasen nälkä jo tuossa vaiheessa päivää - ja yks tais upota ihan raakana, kun en jaksanut venailla, ei nimittäin ole mitään pikaruokaa tuo nuotiomakkara) lähdin merelle.


Ihan oikeastaan hyvä, että olin tuolla vasta neljän maissa, kun muut ihmiset oli jo lähteneet koteihinsa. Laduille ainakin mahtui hyvin.


Pakkasta ei tosiaan ollut kuin muutama aste ja aurinko paistoi, mutta olihan tuolla melko hyytävä tuulenvinkka!


Eksyin tosiaan siltä "viralliselta" ladulta jo heti alkuunsa. Niin kuin kuvasta näkyy, niin ei nuo ladut kauaa nimittäin pysyneet auki. Koko ajan tuuli kuljetti tuota lumen pintaa pitkin irtolunta, eli vaikka justiinsa olis joku siitä hiihtänyt, niin parin minuutin päästä latu oli jo täynnä pieniä lumidyynejä.


Meinasin ajoissa kääntyä jo pois, mutta sitten joku mummeli hiihteli siellä mun perässä, ja ei vaan sitten luonto antanut periksi, ja suunnistin sinnikkäästi vain kohti määränpäätä.


Ikuisuudelta tuntuneen matkan jälkeen mission accomplished! Saavutin nuo kaks saarta, jotka lähempää tarkasteltuna olivatkin sitten vain kaksi tuollaista pientä maaplänttiä.


Tulomatka olikin vielä helppo verrattuna paluumatkaan, jolla olikin sitten vastatuuli. Kiedoin kaulahuivin kaksin kerroin naaman ympärille ja lähdin enempiä pysähtelemättä vaan takaisin. Vinkkinä vaan, että kannattaa varautua tuonne kommandipipo/huppu -yhdistelmällä. Onneksi niillä jo umpeutuneilla laduilla tarpoessa tuli lämmin, eikä paleltunut tuonne merelle. Nyt voin hieman kuvitella, miltä siellä Pohjoisnavalla tuntuu, vaikka säätila olisi plussan puolella.


Loppujen lopuksi suunnittelemani tunnin hiihtolenkin sijaan aikaa menikin lähemmäs pari tuntia. Sitten tulikin jo kiire, kävin nimittäin vaihtamassa kiireesti vaan kamppeet ja kävin vielä illalla Valveella vaatteidenvaihtopäivillä. Sieltä poistuin reilun kassillisen kanssa vaatetta.

Olinkin sitten illasta niin naatti, että vaikka Facebookissa ympäri Suomen hehkutettiin taivaalla leimuavista revontulista, en jaksanut enää ulostautua ja lähteä niitä bongailemaan. Harmittaa nyt hieman, koska vielä puolen yön maissa niitä olisi ilmeisesti voinut nähdä. Siihen aikaan olin kuitenkin jo hyvän aikaa ollut koisimassa. Jospa nuita vielä tälle talvea näkyisi, toivon mukaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta kommentillasi!