Instagram @sarkkuk

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Naistenpäivää!

Hyvää naistenpäivää!


Näin naistenpäivän kunniaksi muutama ajatus sukupuolista. Siis vain minun omaa pientä pohdintaa, ei mikään poliittinen kannanotto tai aihetta syvääluotaava analyysi / asian käsittelyä monen eri tutkimuksen kannalta tutkimuslähteineen. Asiat on esitetty lyhyesti ja yksinkertaisesti ja tiedän, että näistä asioista on tutkimuksia ja mielipiteitä moneen lähtöön, tässä niistä vain pintaraapaisu.

Sattumalta juuri tänään aamulla pohdiskelin asiaa pienessä päässäni, ja totta kai monissa uutisissa ja artikkeleissa erityisesti tänään tätä asiaa on ruodittu. Jotkin näistä jutuista saa verenpaineen kiehumaan monestakin syystä (tänään se kyllä on kiehunut muistakin syistä, että ei sen puoleen), eikä vähiten siksi, että ihmisiltä tuntuu unohtuvan naistenpäivän viettämisen alkuperäinen tarkoitus. Nyt kuvitellaan, että se on vain naisten keksimä tekosyy valittaa miehistä ja pakottaa ne tuomaan kukkia ja suklaata, ja miehet sitten joko ihan tosissaan tai sitten pelkästään provona dissaa koko päivää.

Kuten olen aikaisemmin maininnut, minulle ei ole väliä, kumpaa sukupuolta omasta lapsestani tulee. Molemmissa on puolensa. Silti oon huomannut, että ympärillä suurin osa ihmisistä on toivonut nimenomaan poikaa. Itse olen ajatellut, että olis mukava, jos esikoinen olis poika, kunhan sen jälkeen saisin tyttöjä - sitten se isoveli voisi pitää huolta ja puolustaa siskojaan. Mutta toisaalta haluan niitä tyttöjäkin, ja lasten lukumäärää ei noin vaan voi etukäteen päättää, kun ei kaikki asiat ole aina riippuvaisia juuri sinusta itsestä. Joihinkin kysymyksiinkin oon joskus vastannu diplomaattisesti, että toivoisin A:n puolesta lapseni olevan poika, ja itseni puolesta tyttö. :)

Nyt jollakin on varmasti jo niskakarvat pystyssä. Mutta tosiasia on se, että varmaan jokseenkin noin 99 % maailman ihmisistä löytyy joko XX- tai XY -kromosomipari. Näiden perusteella määrittyy sukupuoli, joka on siis ihan biologinen seikka, eikä mikään keksintö. (Lopuilla nämä kromosomit sitten saattaa puuttua, sekoittua, mitenkä vaan, en ole mikään lääketieteen tuntija). Jostakin syystä siis luonto on määrittänyt, että eläinlajeilla esiintyy kaksi sukupuolta (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta). Syy lienee lajinsa jatkaminen, mikä siis tapahtuu vain uroksen ja naaraan kohdatessa. Vaikka kuinka me ihmiset haluammekin leikkiä j-/Jumalaa, niin tälle asialle ei vielä ole keksitty vaihtoehtoja - ja toinen asia on sitten se, että pitääkö keksiä/miksi, mutta ei mennä siihen nyt.

Biologinen sukupuoli ei kuitenkaan määrittele ihmistä. Siis vaikka omistaisit kummat vaan sukupuolielimet (tai vaikka kummatkin / et kumpiakaan) niin ihminen voi silti kokea olevansa jotain toista sukupuolta. Siis mies, nainen tai jotakin muuta. Näin on aina ollut, ja näin tulee aina olemaan (mm. arkeologisesta aineistoista on lukuisia esimerkkejä siitä, kuinka jo muinaisissa yhteisöissä on ollut olemassa ns. kolmas sukupuoli - esim. hauta-antimien perusteella vainaja saattaa näyttäytyä eri sukupuolena kuin mitä luut antavat ymmärtää).

Tästä päästään siihen, että miten kulttuuri sitten määrittelee sukupuolen, sillä ihmisen käyttäytyminen on aina kulttuurisidonnaista. Joissakin kulttuureissa vallitsee hyvin tiukat rajat biologisen sukupuolen perusteella tehdyn jaottelun mukaan, kun taas toisissa eroa ei välttämättä tehdä lainkaan.

Hieman asiaa taustoittaen pääsen viimein tämän pohdintani ytimeen, kasvatukseen. Näissä alussa mainituissa artikkeleissa korostuu ilmeisesti tällä hetkellä kovinkin (länsimaissa) muotia oleva sukupuolineutraali tai sukupuolisensitiivinen kasvatusmalli. Lyhyesti, sen mukaan lasta ei saa kasvattaa sen mukaan, onko tämä tyttö tai poika, ja ei edes puhuta sukupuolista. Äärimmäisissä tapauksissa sukupuoliroolit häivytetään tai jopa tahalleen sekotetaan niin, että vaikka puetaan pojalle mekko.

Minun puolesta jokainen soveltakoot näitä tai muita metodeja ihan kuinka haluaa, mutta itse ainakin aion lapseni kasvattamisessa lähteä liikkeelle ihan lapsen omista ominaisuuksista. Jotkin sukupuolta määrittävät seikat on kuitenkin määrittyneet ihan psykologisesti ihmisen aivoissa / kehossa, ja sitä ei pitäisi lähteä tahallaan "kytkemään pois". Eli haluspa oma lapseni sitten leikkiä autolla tai nukella, se hälle sallittakoon. Mutta ei siinäkään mitään pahaa ole, jos poika haluaa leikkiä vain autoilla, ja tyttö nukeilla. En myöskään ala liioittelemaan minkään väriasioiden kanssa, vaaleansininen nyt vaan on meidän kulttuurissa mielessä rakentunut enemmän poikiin ja vaaleanpunainen tyttöihin viittaavaksi, enkä aijo ostaa pelkästään ruskeita/harmaita/keltasia vaatteita, etten nyt vaan ahdistaisi lasta johonkin tiettyyn muottiin. Minun puolesta niitä vaaleanpunasia (tai -sinisiä) rimpsumekkoja ja barbeja saa siis meille kantaa ihan niin paljon kuin tykkää! ;)

Tasa-arvo on tärkeä asia, mutta ei se korjaannu kääntämällä asiat ylös alaisin. Meillä Suomessa asiat kuitenkin on moneen muuhun maahan verrattuna tosi hyvin.


Olipas siinä vakavaa pohdintaa taas kerrakseen. Ajatuskin tais katketa muutamaan otteeseen tekstin aikana, kun koitin lyhyesti asiat selittää ja en tiiä, sainkohan ees sitä punasta lankaa tässä juoksemaan ja sanottua ees, mitä aijoin sanoa :)

PS. Ja itse ainakin voin ylpeästi sanoa olevani Nainen! Etenkin nyt sen on huomannut, että joissakin asioissa tasa-arvo ei vaan toteudu ihan niistä biologisista syistä. Miehet jää kyllä isosta osasta paitsi, kun eivät saa olla raskaana (ja synnyttää? siitä en vielä mitään tiedä).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta kommentillasi!