Värikäs lauantai

Joko saa pakata talvivaatteet pois? Eilen sai jo ulkosalla liikkuessa keventää vaatetusta. Minä hullu lähdin liikenteeseen villakangastakilla, ja kaupungilla mittari näytti 19 astetta... Jäi se takki aika äkkiä autoon odottelemaan. (Ai niin, ostin viikolla oman autonkin!) Olin jo toista päivää liikkeellä hameessa. Tykkään hameista ja niitä on kaappi pullollaan, mutta en vaan osaa niitä talvella käyttää. Ja tämän huomasi. Meillä oli kesällä ensalkuun käytössä semmoinen musta ensitutti, ja luulin hukanneeni sen vasta noin kuukauden käytössäolon jälkeen. Pääni olen miettinut puhki, että mihin se on joutunut, kun ei sitä muuton yhteydessäkään talvella tullut mistään vastaan. Arvaatte varmaan, mitä löysin toissa-aamuna hameen taskusta? Siellä se tutti oli siis lähes vuoden ollut tallessa. S oli kyllä iloinen, kun sai taas yhden tutin kokoelmiinsa takaisin (vielä on yksi hukassa, jossakin sängyn alla varmasti).

Kesän tulon huomaa myös siitä, että hirveästi olis kaikenlaisia tapahtumia tiedossa. Mielenkiintoisia vieläpä, ja totta kai kaikki samaan aikaan! Koita siinä sitten revetä yhtä aikaa moneen paikkaan. Eilen oli sitten puhetta, että oltaisiin lähdössä liikkeelle puoli yhentoista maissa. Mutta ei, koska on isin viikonloppu, niin hänen ehdoillaan tässä piti mennä ja lopulta päästiin hänen paidansilityksensä jälkeen lähtemään vasta kellon lähennellessä puolta päivää. Huomattiin, ettei hänellä ole oikein kevyempää takkia, ja niinpä ihan ensin pysähdyttiin Vaatteiden vaihtopäivillä. Eihän sieltä sitten miehille mitään löytynyt, mutta itselle tarttui mukaan pari vaatekappaletta. Aamulla just vaatekaappia pelmuuttaessa tuskailin, että miksei mulla ole yhtään jakkua tai vastaavaa, niin nytpä niitä on sitten kaksin kappalein!

Varsinainen päämäärä meillä oli kaupan kautta mennä keskustaan Ravintolapäivän antia katsomaan. Näin vasta edeltävänä päivänä mainostuksen Värikkäästä Ravintolasta, ja koska siellä oli niin monenlaista etnistä ruokaa ja varsinkin isin kulttuurialueelta tarjolla, niin ajattelin, että tuo isi varmasti tykkäisi, ja saattais vaikka tuolla löytää jonkun juttukaverinkin. Paikka oli totta kai ihan tupaten täynnä, ja rattaiden kanssa sisälle ei kyllä olis mahtunutkaan (tungin silti).

Otettiin maistiaiset Syyriasta ja Marokosta täydennystä. Itselleni tabouleh'a ja riisillä täytetty tomaatti. Tämmöiseksi pieneksi kevytlounaaksi vitosen yhteismaksu ei mun mielestä ollut paljon, ja ruoka oli hyvää (vaan toki isi osaa tehdä mm. paremman hummuksen!). Kun sekaan mahtui paremmin, kävin vielä katsomassa muiden maiden antia, ja ostin vielä Irakin sekä Kiinan puolelta kasvis-/kevätrullat pieneksi vertailuksi. Mitään kevyitä rulliahan nuo ei ole, ja niiden energiamäärällä pärjäskin syömättä pitkälle iltaan. Irakilaisessa rullassa oli sisällä ainakin perunaa, herneitä sekä mausteita, kiinalaisessa puolestaan kaalia ja porkkanaa.

Hyvä että tuolta ulos päästiin, niin jo alkoi valitus. Kuulemma ei tarvitse mennä tuonne enää ikinä, koska paikalla oli vääränlaisia ihmisiä. Eli voin luvata, että en häntä ikinä yritäkkään viedä tänne, tai muihinkaan tapahtumiin uudestaan, kun ei mikään ikinä kelpaa...

Kello kävi jos sen vertaa, että ehdin käydä kotona vain vaatteet vaihtamassa ja lähteä "työhommiin" messuille päivystämään. Yllättävän vähän oli tuolla messuilla ihmisiä paikalla, ilmeisesti suurin virta oli ajoittunu aamupäivään. Ei silti ihan turha reissu ollut - tänään ajattelin mennä paikalle sitten messuvierailijan ominaisuudessa Sn kanssa.

Vaan tuskin olin kotiin päässyt sisään asti, niin jo alkoi sama tuttu palaute. Tiskaus oli vienyt kuulemma kaks tuntia Sn kanssa, eikä ruokaa ollut ehtinyt tehdä tai siivota, saatikka käydä tupakilla. Mun ois pitäny ehtiä ennen lähtöäni syöttää S ja antaa maitoa - näin olin suunnitellutkin, mutta kun ei aamulla kuulemma mikään kiire ollut, niin enpä vaan ehdi viidessä minuutissa tätä kaikkea tehä. Mun olis pitäny työn tuloksena tulleet rahat latoa heti tiskiin, ja kuulemma muutaman euron takia työn tekeminen on ihan turhaa, koska S tarttee äitiään kotona. Olin jo tässä suunnitellu, että alkaisin tekemään jotain pientä osa-aikatyötä, mutta jos toiselle tuo kotona oleminen on niin hankalaa, eikä me varmaan saada sitä kotihoidontukeakaan sitten, ja päivähoitokaan ei mitään ilmaista ole, että vähän turhalta tuntuu tämmöset suunnitelmat. Niin vissiin on aivan turha ees kuvitella minun irrottautumista työelämään ja pienenkään pesämunan kartuttamista. Jos ei sitten keksi mitään työtä, mitä voi kotoa käsin ja/tai lapsen kanssa ollessa tehdä.

*Puuh...*