Instagram @sarkkuk

lauantai 5. marraskuuta 2016

Psyyken merkitys hyvinvointiin

Koin tässä vast'ikään valaistumisen hetken (= yksi niistä lukuisista). Muutamana viime päivänä olen saanut useammalta eri taholta kommenttia siitä, olenko laihtunut. Hieman hämilläni olen ollut, en sen suhteen, että ulkonäköä näin kommentoidaan (minun puolesta saa kommentoida) vaan lähinnä siitä, mitä on tapahtunut, kun en juurikaan ole mitään toiminnassani muuttanut. Eikä siis niin, että pelkästään laihtunut, vaan yleensäkin ulkoista olemusta on kehuttu hyväksi. En tiedä, omaan silmään näytän vaan ryytyneeltä ja väsyneeltä vaan ehkäpä sittenkin se sisäinen olotila välittyy myös ulos päin? Ei nimittäin se vaa'an lukema niin paljon ole muuttunut - vaikka ilokseni voin todeta, että suunta on kuitenkin koko ajan alas päin ja tällä hetkellä olen tasolla (hieman) ennen raskautta!



Vaikka paljonhan on muuttunut viime vuosina. Jos lähdetään liikkeelle siitä, että takana on onnistunut laihdutus, 1. raskaus, ensimmäiset raskauskilot, onnistunut laihdutus (klik: Miinus kaksikymmentä), 2. raskaus, toiset raskauskilot, laihtumista (ihanan esimerkillistä jojoilua.. ) ja sitten painon putoaminen stoppasi. Tarkemmin sanoen jossakin tuolla vuodenvaihteen tienoilla puntari pysähtyi eikä sen jälkeen ole vaa'an lukemissa tapahtunut muuta kuin heilumista kahden kilon sisällä ylös ja alas. Jossakin toisen blogin vastaavassa postauksessa pohdittiin samaa ja mietittiin, voiko imetyksellä olla osansa asiassa. Toisaalta elimistö varmasti pyrkii pitämään tiukasti kiinni rasvavarastoistaan - toisaalta kun tiedän, että imetyksestä huolimatta paino kyllä on minullakin pudonnut (ja: ehkä juuri tiuhasti imetyksestä johtuen!) niin ei sekään oikein selitä kaikkea.

Ei sillä, että varsinaisesti olen mitään yrittänyt laihduttaa - mitään dieettiä tai muutakaan en todellakaan ole aloittanut missään vaiheessa. Sen sijaan olen kyllä muuttanut ja korjaillut (ainakin välillä...) omia ruokailutottumuksia terveellisempään suuntaan ja liikkunut ahkerasti. Etenkin kesällä tuli käveltyä ja samalla juostua melkein päivittäin useita kilometrejä. Ehkä vastapainoksi se päivittäinen jäätelödieetti (hah! oonhan minä ollut sittenkin jollakin dieetillä ;P ) teki tehtävänsä... Tai sitten liikunta ei ollut vaan mitenkään tarpeeksi tehokasta (ei tuota aikaa silti muuhunkaan riittänyt, parempi tuokin kuin ei mitään).



Jos kuitenkin vielä pohditaan asiaa syvemmin, niin vuodenvaihteen jälkeen on elämässä tapahtunut ihan hirveästi stressaavia asioita. Alotin tammikuussa nämä opiskelut ja aika äkkiä homma kääntyi siihen, että opiskeluaikaa minulla oli aamuisin klo 5-7 eli sen ajan, mitä lapset aamulla nukkui (jos nukkui). Unen merkitystä ei kyllä voi väheksyä ja kait sitä sitten on ollut välillä aika väsynyt kun tuntuu, ettei keväästä muista juuri mitään. Opiskelun päälle alkoi sitten kasaantumaan muitakin ongelmia, tässä vaiheessa tuskin yllätyksenä tulee se, että parisuhdeasiat (tai ne rippeet) alkoi mennä päin sitä ittiään ja nopeasti menikin. Kesän lopulla tajusin, että oon jo pitkään ollut todella ahdistunut, mikä oli vaan yksi syy lisää siihen päälle, että oli vaan lähdettävä omille teille.

Nopeasti se oma olo onkin sitten kohentunut ja kaiken tuon jälkeen ollut pääasiassa huojentunut ja asenne se, että ylös päin ollaan matkalla. Nyt kun energiaa ei mene sellaisten asioiden setvimiseen, mitkä on aivan turhia ja tuulesta temmattuja, ja yleisilmapiiri kotona on rauhoittnut ja seesteinen, niin itsellä on kyllä virtaa riittänyt ihan eri lailla moneen juttuun. Pitkästä aikaa olen esimerkiksi innostunut juoksemisesta ja useamman kerran aikataulun salliessa oon käynytkin jo juoksemassa. Lisäksi hommasin sen salikortin (joka tosin aktivoituu vasta muutaman viikon päästä) ja olen käynyt pari kertaa salilla. Okei, en ehkä muista ja ehdi syödä aina (agendalla on säännöllisen ruokailurytmin kehittäminen...), mutta senkin vuoksi se mitä syön, niin on todellakin terveellisempään päin, kun päivisin saan päättää ihan itsekseni, mitä syön ja millaista ruokaa teen. Varsinkin koulupäivinä satsaus kouluruokalan lounaaseen on varmasti ollut askel parempaan.



Niinpä kaiken tämän päälle tajusin, että kaikki se stressi ja ahdistus, joka sieltä vuodenvaihteen tienoilta (tai ehkäpä jo aiemmin) on seurannut mukana, on varmasti vaikuttanut myös fyysiseen olotilaan ja siihen, että ei vaan ole keholta ja elimistöltä irronnut yhtään ylimääräistä energiaa kadotettavaksi. Kun taas nyt, kun kaiken maailman mielihyvähormonit on ihan selkeästi aktivoituneet ja olotila on pirteä ja positiivinen, niin ei tarvita paljoakaan, että pienelläkin liikunnalla ja ruokavalion kääntymisellä entistäkin terveellisemmäksi (= kasvispainotteiseksi) on ollut vaikutusta koko ulkoiseen olemukseen ja hyvään olotilaan.



Hyvinvointi kun käsittää sekä sen psyykkisen että fyysisen hyvinvoinnin eli kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin tarvitaan molemmat. Jos mieli reistaa ja olo ahdistaa, voi liikunnalla ja muulla tekemisellä oloa toki kohentaa, mutta jos henkisesti käy ylikierroksilla, niin pahimmassa tapauksessa turha rehkiminen alkaa kyllä syömään ittiään. Ihminen on kuitenkin osiensa summa ja omasta sydämestään - sekä kuvainnollisesti että kirjaimellisesti - kannattaa pitää huolta. 

2 kommenttia:

  1. On totta, että psyykkinen vointi on tosi iso osa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Olet tehnyt isoja ja rohkeita päätöksiä elämässäsi ennen kaikkea omaa ja lastenkin hyvinvointia ajatellen.

    VastaaPoista

Ilahduta kommentillasi!