Instagram @sarkkuk

perjantai 21. lokakuuta 2016

Sukupuoli(ttuneisuude)sta

Some ja keskustelupalstat täyttyi tällä viikolla tämän NYT-liitteen uutisen jälkeen: Suomen peruskouluihin on tulossa tasa-arvosuunnitelma, jonka mukaan kouluissa ja päiväkodeissa lapset kasvatetaan sukupuolisensitiivisesti eli sukupuolitietoisesti. He, jotka eivät uutista tai tasa-arvosuunnitelmaan perustuvaa tasa-arvo-opasta lukeneet, riensivät sanomaan, että enää ei saa sanoa tyttöjä tytöiksi eikä poikia pojiksi. Kärkkäimpien kommmenttien ja provojen mukaan nyt lapsista kasvatetaan sukupuolettomia, naisista tulee miehiä ja miehistä naisia, ja koko maailma menee sekaisin.


Hesarin klikkiotsikko oli rakennettu raflaavasti ja siinä se onnistui. Itselläkin meni välittömästi tunteisiin, ja se kirvoitti tämänkin tekstin. Olen itsekin tätä postausta muokannut siitä alkuperäisestä sen jälkeen, kun viitsin tutustua tuohon suunnitelmaan ja oppaaseen. Samalla tuli tutustuttua muutenkin aiheen piiriltä mielenkiintoisiin tutkimuksiin ja julkaisuihin ja tästä aiheesta saisin vaikka kokonaisen oman blogin pystyyn (niillä postausideoilla, mitä jatkuvasti opiskellessa saan, kohta täytyy harkitakin). Koitin kuitenkin lähestyä aihetta omakohtaisilla esimerkeillä ja mietteillä, ettei ihan luennoksi mene.



Mistä siinä suunnitelmassa oikeasti on kysymys?  Tasa-arvosuunnitelmassa ei sanota, että tytöt eivät saisi olla enää tyttöjä tai pojat poikia.Opetussuunnitelmassa sana "sukupuolineutraali" on korvattu sanalla "sukupuolitietoinen". Tämmöisillä palikka-aivoilla kuin minullakin on, koko ajatus tuntuu lähtökohtaisesti lähes vastakohdalta - ensin sukupuolet unohdettin, nytkö niistä pitäisi olla tietoinen - mutta ei kuitenkaan saa luokitella sukupuolien mukaan? Hämmentävää. Ohjelmassa kuitenkin täsmennetään, että tarkoitus on purkaa sukupuolistereotypioita. Lähtökohtaisesti on hyvä, että tuollainen kaikkia sitova opas on ja että sen tarkoitus on nimenomaan kaikkia koskeva tasa-arvo. Osalta tuon uutisen, tai pelkästään sen otsikon nähtyään saattoikin mennä koko jutun pointti ihan ohi. Toisin sanoin muotoiltuna kyseessähän on lapsilähtöinen kasvatus - kohdataan jokainen lapsi yksilönä.

"Kukaan ei ole sanonut, ettei poikia saisi kutsua pojiksi, eikä opetushallitus voisi tällaista säätääkään. Opas on virikemateriaalia, jota voi käyttää, jos kouluilla ja opettajilla ei ole omia ajatuksia aiheesta, kertoo opetusneuvos Satu Elo Opetushallituksesta STT:lle." Kaleva.



Miten tämä sukupuolitietoisuus (tai tietämättömyys) ilmenee nykymaailmassa? Asenteiden tasolla törmää päivittäin erilaisiin, varsin ristiriitaisiin käsityksiin sukupuolista ja niiden eroista. Siitä huolimatta, että elämme hyvin länsimaalaisessa kulttuurissa ja Suomi on yksi tasa-arvoasioiden edelläkävijä, on silti sukupuolten välillä asenteellisia JA rakenteellisia eroja, isoja ja pieniä. Omakohtaisena esimerkkinä voin sanoa, että eipä tuolla raksatyömailla ole juuri naishenkilöitä näkynyt, ja meidän noin 30-henkisestä opiskelijaryhmästä ei yksikään ole mies. Monet harrastuspaikat on sukupuolittuneet. Ei Snkaan kolmivuotiaiden tanssiryhmässä ole yhtään poikaa. Pari viikkoa takaperin kuuntelin radiosta järkyttävää selostusta siitä, miten heppapoikia kiusataan jopa fyysisen väkivallan muodoin! Asenteita, mutta myös syviä rakenteellisia ongelmia joiden purkamiseen olisi hyvä löytää keinoja.

Vaatetus määrittää edelleen hirveän vahvasti sukupuolta, vaikka nykynaiset saavatkin vapaasti pukeutua jo housuihin. Ei tarvitse mennä kauaakaan taakse päin historiassa, että naisen ainoa hyväksytty asu oli mekko tai hame. Eräässä ompeluryhmän keskustelussa kysyttiin, voiko pojille tehdä legginssit? 95% vastaajista oli sitä mieltä, että kyllä voi. Pieni osa sanoi, että ei sellaisenaan, mutta jollakin muunnoksella niin, että ne ei varsinaisesti näytä legginsseiltä vaan housuilta. 1% oli sitä mieltä, että ei missään nimessä ikinä laittaisi pojalle legginssejä eikä varsinkaan sukkahousuja. Tämä keskustelu tuli taas mieleeni, kun äsken viikkasin pyykkejä vaatekaappiin. Rlle lajittelin koriin sievästi sekaisin pinkkejä ja rusetillisia sukkahousuja, jotka on jääneet Slta pieneksi ja sopii nyt hänelle. Tai viime viikolla eräässä kerhossa, eräs äiti (terveisiä vaan, jos satut lukemaan :) sanoi ihasteluuni pojan uudesta hienosta takista, että se on hänen isosiskonsa vanha takki, kun ei muuta nyt sattunut löytymään. Vastaukseksi kerroin, että meillä kyllä on Rlla Sn vanha pinkki ulkopuku. En ala parin kuukauden vuoksi uutta hankkimaan, kun eihän nämä lapset itse sen värin päälle ymmärrä. Tästä taas päästään parin viikon takaiseen tapahtumaan, kun lasten isä sanoi hankkineensa erältä tuttavaltaan Slle uuden ulkoilupuvun. Ihmettelyyni siitä, miksi ihmeessä, hän selitti, että ainakin se on pinkki - ei Sn tarvitse liikkua poikien puvussa. Puvussa, jonka ostin kirppikseltä vuosi sitten ajatuksella ostaa joku väri, joka sopisi myöhemmin myös Rlle, ja löysin harmaa-turkoosin puvun. Vastaukseksi pidinkin lyhyen monologin siitä, millä ihmeen perusteella hän väittää sinistä poikien väriksi varsinkin, kun Slla on myös sinisiä mekkoja. (En saanut tähän vastausta). No onpa kuitenkin useammin kuin kerran tultu minulle kommentoimaan, että tämä isompi on varmaankin poika ja pienempi tyttö. Ihan vain vaatteiden värin perusteella.


Olen kyllä myös nähnyt ompeluryhmässä ihania pinkkejä poikien mekkoja, joita lapset siis itse ovat pyytäneet. Mutta toki omassakin vaatekaapissa äkkää kyllä heti, mikä hylly on Rn vaatteille ja mikä taas Slle. Sitä pinkin ja sinisen vallitsevuutta eri hyllyillä ei näköjään voi välttää, vaikka miten koittaisikin pysytellä värineutraalina. Kauppojen vaateosastolla olen muutaman kerran törmännyt ongelmaan: Miksi täällä on näin vähän valikoimaa lastenvaatteissa? Käännähdys ja kiertely muutaman vaaterekin ympärillä: Ahaa, täällä onkin jaoteltu pipot/hanskat/sukkahousut/alusvaatteet tyttöjen ja poikien vaatteisiin eri osastoille- siis värin perusteella punaisiin ja sinisiin - kun itse olin etsimässä mahdollisimman neutraaleja värejä taas siitä näkökulmasta, että meillä samaa vaatetta käyttää molemmat sukupuolet. Siispä olen valinnut väreistä ne, jotka omaa silmää eniten miellyttää ja sillä hetkellä se voi olla ihan yhtä hyvin sininen kuin pinkki - ei kaksivuotias osaa vielä määrittää omia värimieltymyksiään.


Lasten suusta ei juurikaan vielä ole tullut asioita, jotka olisi liitetty varsinaisesti sukupuoleen. Vaikkakin eräässä Sn suosikkileffassa, Risto Räppääjä ja Viilea Venla, hyvin painokkaasti sanotaan, että "Nää on tyttöjen juttuja" ja kyllä S on tuon lauseen toistanut hyvin painokkaasti useamman kerran. Luulenpa kuitenkin, että vailla sen suurempaa ymmärrystä sen varsinaisesta merkityksestä. Mutta kyllä hänkin on jo alkanut omaksumaan ympäristön kulttuurinormeista asioita sitä mukaa, mitä hän muiden käyttäytymisestä oppii. Kyllä edelleen tytöille suunnataan niitä prinsessajuttuja ja pojille taistelujuttuja - vaikka viimeksi eilen illalla S halusi alkaa taistelemaan, kuten ilmeisesti muutama poika hänen ryhmässään. ;)



Missä vaiheessa sitten lapsi huomaa sukupuolien välillä olevat erot? Kyllä parivuotias alkaa jo miettimään ihmisten fyysisiä ominaisuuksia ja näiden erojen pohtiminen on luontaista oman identiteetin ja seksuaalisuuden määrittelyssä. Sukupuolierojen pohtiminen kuuluu lapsen seksuaaliterveyden piiriin. (Tästä aiheesta kannattaa tutustua esim. Raisa Cacciatoren sivustoon sekä tähän kirjallisuuskatsaukseen.) Varsinkin me kun harrastetaan uimista, on tämä asia herättänyt jo jonkin verran pohdiskelua - miksi joku kaveri menee uimahallissa tuonne toiseen pukuhuoneeseen? Olen selittänyt, että se on isien, setien ja poikien puoli. Hämmentävää tuleekin sitten, kun ns. tyttöjen puolella onkin (äidin/mummon) mukana joku poika, tai kun joku tyttö meneekin isän/papan kanssa poikien puolelle. Viimeksi juurikin viime kerralla uimahallissa tämä asia herätti kysymyksiä ja kävinkin siinä itse myös miettimään, että kun on ihmisiä, jotka kovasti ajaa sukupuolettomuutta, että kuinka he sitten suhtautuvat tähän pukuhuoneasiaan - tulisiko kaikille olla yhteinen pukuhuone ja suihkutilat sukupuoleen katsomatta? Miksi jo lapsille opetetaan, että tyttöjen täytyy pukeutua koko ylävartalon peittävään uimapukuun, mutta pojat tarvitsevat vain uimahousut? Olisiko sukupuolettoman kulttuurin mukaista, että kaikki pukeutuisivat vain uimahousuihin? Tai miksi ylipäänsä pukeutua ollenkaan, lämmön kannalta kun uimahousutkaan eivät ole mikään pakko.


Kouluissa ja varhaiskasvatuspuolella ohjeistuksen tarkoitus oli osoittaa, että tytöt voivat leikkiä autoilla, olla hyviä matematiikassa ja pelata palloa ihan siinä missä pojatkin saavat leikkiä nukeilla, tykätä äidinkielestä ja vaikkapa ommella, jos he siitä ovat kiinnostuneita. Lasta ohjataan kohti hänen omia mielenkiintonsa kohteita - jos poika haluaa leikkiä vain autolla ja tyttö nukeilla, niin sekin on fine, ei ketään myöskään arvitse pakottaa pois niistä oman sukupuolensa stereotypiosta.



Entä sitten ne kulttuurierot? Suomalaisessa kulttuurissa kun on perinteisesti aika häilyvät rajat olleet sukupuolten välisessä kanssakäymisessä. Vaikka melko patriarkaalisesta yhteiskunnasta voi meilläkin puhua, on monet seikat historian saatossa johtaneet siihen, miksi yhteiskuntamme on kuitenkin kehittynyt niin, että naisilla on (lähes) yhtä paljon valtaa kuin miehillä. Suomen kouluissa tasa-arvokasvatus on mielestäni toiminut hyvin jo omilta kouluajoiltani enkä kyllä muista tulleeni syrjityksi pelkän sukupuoleni perusteella. Ehkä nyt kaivataan enemmän sitä terottamista, varsinkin kun maailma kansainvälistyy, että Suomessakin nainen voi olla presidentti eikä äidin tarvitse olla se, joka jää lasten kanssa kotiin työ- ja elastusvastuun jäädessä isälle.



Sitten on vielä se kuilu sukupolvien välissä. Joillekin iäkkäille ihmisille voi olla selkärankaan iskostettu se, että toisen sukupuolen seurassa nyt vain on tiettyjä käyttäytymissääntöjä, kuten että herrasmies avaa oven naiselle. Monet eivät ymmärrä ollenkaan sitä pahastumisen määrää, joka seuraa siitä, kun he kutsuvat nuorempaa naista tytöksi - voihan olla, että joku iäkkäämpi nainen on vähän mielissäänkin siitä, että kun häntä nyt näin tytötellään? Kun taas nuoremman sukupolven naiset ottavat tämän suurena henkilökohtaisena loukkauksena ja kiusaamisena sen suhteen, kuinka heidät näin poljetaan lapsen tasolle osoittaen, ettei henkilöllä ole minkäännäköistä osaamista, kykyjä tai muutenkaan tasavertaisia ominaisuuksia tytöttelijän kanssa. Tai ihan yhtä lailla "pojattelijan". Tai millä tahansa muulla kuin omalla nimellä puhuteltuna, kun asiayhteyteen vedetääna arvohierarkia. Nykynuorisolle tällaisia asioita ei tulevaisuudessa ehkä tule edes vastaan. Henkilöä kutsutaan hänen oikealla nimellään, yksilöinä, ja piste.


Voisin kirjoittaa aiheesta kilometrin mittaisen jutun, mutta lopetetaan nyt tähän. Sen sijaan lukijat voi kyllä jatkaa ajatuksia kommenttiboksiin.


Linkkivinkkejä aiheesta ja sen vierestä:

Nyt.fi 18.10.2016 Kouluissa ei pitäisi enää turhaan puhutella ihmisiä tyttöinä ja poikina
Kaleva 18.10.2016: Väärinymmärrys aiheutti nettimyrskyn koulujen tasa-arvo-ohjeesta
Sexpo: Opetushallituksen tasa-arvo-oppaan arvostelu on aiheetonta
Tohtori.fi: Tyttöjen ja poikien kehityserot
T. Kuokkanen, Sukupuoliarkeologia, Muinaistutkija 1/2008.

4 kommenttia:

  1. Todella hyvä kirjoitus eikä sellaista kiihkoilua, mitä muutamassa blogissa on ollut, kun ei sitä ohjetta ole luettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nimenomaan selkeytti tuo, kun tutustui ensin oppaaseen eikä mutulla väännettyyn juttuun. :)

      Poista
  2. Tuo sukkahousujen käyttäminen pojilla jakaa tosiaan mielipiteitä. Sinänsä hassua, kun eihän ne ole oikeasti kuin sukat ja kalsarit yhdessä. Muuten paljon parempi vaate, mutta tietysti ei voi pelkkiä sukkia vaihtaa niiden kastuessa.

    Hauska idea yhdeltä sukka valmistajalta oli tuoda markkinoille aikuisten unisex sukkahousut. https://www.emiliocavallini.com/en/men/mantyhose-tights-for-men/
    Jos nämä alkaisi vähänkään yleistyä täällä kylmässä pohjolassa, missä niitä juuri tarvittaisiin, niin voisi käsitykset muuttua poikienkin sukkahousujen käytöstä. Kyllä suomestakin löytyy miesten sukkahousuja, mutta kuinka moni niitä käyttää, ei ole tietoa.
    http://www.pinkmonkey.fi/miesten-sukkahousut-legginsit-c-55.html
    http://www.ferillo.com/verkkokauppa/product_catalog.php?c=42

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä hassua, miten ihmismieli toimiikaan! Pitää perehtyäkkin nyt enemmän sukkahousujen historiaan.

      Poista

Ilahduta kommentillasi!