Tämän joulukuisen valon päivän kunniaksi valon tuo tänään kuukausikatsaus puolivuotiaamme elämään.
Mitat 11.12.
Paino 7490 (7150)
Pituus 65,7 (64,7)
Pää 40,9 (40,4)
"Pituuskasvu taittaa hieman alaspäin, paino ja päänympärys tasaisesti kasvavat. Kasvis- ja hedelmäsoseet käytössä. Hampaiden harjauksen aloitus. Seuraa helmeä. Istuessa selkä vielä pyöreänä. Suojaheijasteet tulevat molemmille sivuille ja eteen. Kehitys iänmukaista. Hymyilee ja jokeltaa."
Pieni prinsessamme on siis virallisestikin pienikokoista tekoa. Neuvolassa käytiin toissapäivänä, meidän kanssa oli tällä kertaa harjoittelijatyttö, joka oli kyllä oikein mukava Snkin mielestä. Pituutta ei tosiaan nyt ollut paljoa tullut, toisaalta käyrä on tehnytkin vähän siksakkia eli sinällään asiassa ei nähty mitään huolen aihetta, etenkin kun paino ja pää menee tasaisesti siellä käyrällä. Pituuden vuoksi sitten meillä on edelleen käytössä osa 62-kokosista vaatteista, mutta rinnalle oon jo ottanut 68-vaatteet myös. Nyt pakkasten myötä pesin ja pakkasin myös sen ihq-pinkin 56-haalarin pois ja otettiin se vähän reilumpi 68 tilalle, mahtuupi allekkin vaatetta.
Varpaat on neidin ihastelun kohde edelleen, ja muutamaan kertaan niitä on myös yritetty imeskellä, kerran jopa päikkäreillä. Hassu. Oman itsensä lisäksi kiinnostava on myös äitin naama - kait mää oon kummallisen näkönen, ku mulle pitää aina nauraa. Poskissakin on äitillä, mistä tarrata kiinni ja kiskoa, samoin hiukset on saaneet tästä innokkaasta parturista osansa.
Neitonenhan lähti liikkeelle jo aikapäiviä sitten, ja edelleen mennään ympyrää ja pakki päällä. Yleensä hän vaan peruuttaa johonkin mahdollisimman pieneen koloon tai pöydän jalkojen väliin, eikä pääse sieltä pois omin avuin.
S ei viihdy ollenkaan enää selälleen - yöllä nukkuessakin pitää aina kääntää S kyljelleen nukkumaan - ja mahalleen viihtyy lattialla yksikseenkin tutkiskellen jo pitkiä aikoja. Nyt viime päivinä neiti hoksasi myös, että pääsee hän sieltä masulta selälleenkin, ja niinpä täällä nyt pyöritään vähän joka suuntaan. Vaunuissakin pönkäsi jo itseään pystyyn ja olinkin vaihtamassa sitä ratasosaa kun huomasin, että sitä vaunukopan pääosaa saa sittenkin korotettua. Lattialla ollessaan S oleskelee useimmiten kämmenten varassa. Pylly myös nousee välillä pystyyn.
Neitonenhan lähti liikkeelle jo aikapäiviä sitten, ja edelleen mennään ympyrää ja pakki päällä. Yleensä hän vaan peruuttaa johonkin mahdollisimman pieneen koloon tai pöydän jalkojen väliin, eikä pääse sieltä pois omin avuin.
S ei viihdy ollenkaan enää selälleen - yöllä nukkuessakin pitää aina kääntää S kyljelleen nukkumaan - ja mahalleen viihtyy lattialla yksikseenkin tutkiskellen jo pitkiä aikoja. Nyt viime päivinä neiti hoksasi myös, että pääsee hän sieltä masulta selälleenkin, ja niinpä täällä nyt pyöritään vähän joka suuntaan. Vaunuissakin pönkäsi jo itseään pystyyn ja olinkin vaihtamassa sitä ratasosaa kun huomasin, että sitä vaunukopan pääosaa saa sittenkin korotettua. Lattialla ollessaan S oleskelee useimmiten kämmenten varassa. Pylly myös nousee välillä pystyyn.
Leluista eniten kiinnostaa edelleen kaikki rapiseva - muovipussit, sanomalehdet ja kaikki, mihin ei saisi koskea. Tietokoneen virtajohto, näppäimet ja kännykkä on mielenkiintosia kapistuksia kans, etenkin, jos sieltä kuuluu hyvin jo tutuksi tullut isin ääni, jolle S joskus kans juttelee. Omia kirjojakin sentään tutkitaan jo myös.
Hampaatkin meille tosiaan tuli, ensin yksi, ja heti perään viikon päästä toinen. Yöt oli sen mukaisia, kitinää ja itkua pari päivää puhkeamisten molemmin puolin. Nyt on tämän asian kanssa helpottanut. Hampaiden tulon aikaan alkoi Sllekkin tutti maistumaan! Kun tämä inisi yöllä niin paljon eikä kuitenkaan nälkä ollut, niin kokeilin kelpaako, ja sitä lussuttaessahan se uni sitten tuli. Sama juttu, kun vaikkapa vaunuihin laittaa, alkaa hamuamaan automaattisesti sitä kaulusta suuhunsa, jolloin tutti korvaa sen. Myös tuolla MiniSatsilla hoidossa oon aina antanu tutin mukaan, ja se yleensä on vähän lohtua siellä tuonutkin ja pikkusen saattanu auttaa, ettei heti tule nälkäitkua.
Leevi selkeästi kiinnostaa neitiä, S monesti seuraa Leevin touhuja ja naureskelee tälle. Ja on se Leevikin tullut jo oma-aloitteisesti haistelemaan, nuolassut kädestä ja antaa jopa silittää minun sylistä. Sohvallakin viihdytään jo kolmestaan vierekkäin, jos mahdutaan. Ja tänään synttärisankari sai Leeviltä jopa pusun - oli lihasose vissiin sen verran hyvää.
Perhekerhossa ollaan käyty edelleen, mutta yleensä vaan maksimissaan pari tuntia, ja nyt se olikin viime viikolla tauolla. Vauvauintia harrastettiin taas viime viikkoon saakka, jollon kuukausikortti umpeutui. Vaan ei saatu sukelluskuvia. S alkoi itkemään jo siitä, kun sankolla kaadettiin vettä päähän, enkä alkanu niitä pintakuviakaan sitten ottamaan. Uinti sinänsä Saa välillä jopa ilostuttaa läiskytyksiin saakka, mutta se sukellus ei vaan maistu. Suihkussa ja saunassa sen sijaan tykkää jo istuskella, eli tyydytään nyt taas kotikylpemisiin (varsinkin kun nyt saadaan se oma sauna!) ja katsotaan sitten taas vähän ajan päästä uudestaan, jos vaikka joku kertauinti kokeiltaisiin. Ei sitä kaikista näköjään sukeltajaa tule. :)
Lapsenhoitaja meillä käy yhä pääsääntösesti tiistaisin, sillon oon yrittäny ehtiä käyä salilla, vaikka näitä juoksevia asioita silloin tällöin onkin. Sitten oon hyödyntänyt lisäksi sitä MiniSatsin lastenhoitopalvelua. S on alkanut siellä viihtymään jo ihan hyvin, ja voin jo hyvillä mielin jättää tämän sinne hoitoon ilman, että koko ajan on mielessä, että itkeeköhän se jo. Tunnin verran se siellä hyvin jakselee, sitten yleensä tulee jo iltanälkä, että vähän alkaa levottomaksi loppua kohti. S kävi mummullakin hoidossa, kun itse olin hoitamassa "työ"asioita, ja viime viikonloppuna taas kävi innokas serkkutyttö Saa hoitamassa.
Pikkujouluja on kans nyt riittäny eri porukoissa, ja ollaan tonttutytön kanssa niitä kierrelty. Oonkin skipannut kaikki ei-lapsille -tarkotetut. Menee vaan niin säätämiseksi kaikki syöntijutut, ja ite en jaksa mitään pumppausoperaatioita.
Alotettiin tosiaan viime viikolla soseet, kun viikon verran oli jo kakka tullut vaan joka toinen päivä ja sitten kun mentiin kolmatta päivää, niin oli mun mielestä jo aika. Ja ero siihen puolentoista kuukauden takaiseen kokeiluun oli ku yöllä ja päivällä, neiti suorastaan hyökkäsi lusikan kimppuun. Ollaan tähän mennessä syöty järjestyksessä perunaa, bataattia, porkkanaa ja parsakaalia, tänään lisättiin jauheliha. Lisäksi välipalana luumua, päärynää, banaania, ja tänään puolukkaa&mustikkaa banaanin kanssa. Itse oon soseet tehny ja aijon pääosin tehdäkkin, mutta tänään viimeksi iski sellainen ymmärrys, että miksi moni niin mielellään ostaa niitä kaupasta. Viehän tuo nimittäin jonkin verran aikaa saada sitä sellaista hienoa sosetta. Ihan eri tavalla munkin pitää taas alkaa ottamaan aikaa haltuuni - ite kun välillä kiireessä en ehdi syömään saatikka tekemään mitään ruokaa, niin nyt on jostakin pakko nipistää sitä aikaa ees siihen, että saa Sn ruokittua. Ostin myös pari Pilttiä varoiksi kaappiin, en minä tässäkään asiassa mikään ehdoton aijo olla (vaikka se ainesosaluettelon tavaaminen melkein sai jättämään ne soseet kaupan hyllylle).
Imetystä ollaan sitten jatkettu muuten samaan malliin, ja tuota maitoa tulee kyllä edelleenkin hyvin - vähän liikaakin nyt, kun soseiden takia on jokunen imetys tainnut jäädä lyhkäsemmäksi. Edelleen S herää syömään myös yöllä, monta kertaa. Varsinkin noiden hampaiden tulon aikana ja nyt taas uudelleen muutamana yönä neiti on heränny itkeskellen, ja vaikka ensin koitan vaan lohduttaa ym. niin ei siihen yleensä muu auta kuin ne parit maitohörpsyt. Eipä se mua niinkään häiritse, mutta en vaan tiiä miten tuo nukkumispuoli järjestyy sitten isin tullessa ja vieläpä uudessa kodissa - se jää nähtäväksi.
Nukkumaan yöunille mennään illalla yhdeksän pintaan. Vähän siitä riippuen mihin aikaan S on nukkunut iltaunensa, jotka yleensä on pienet unet seitsemän aikaan, mutta jos ollaan esim. kokouksissa/kaupoilla/salilla/kävelyllä, niin unet saattaa venyä niin, että yöunille mennään sitten hiukan myöhemmin. Nyt S on taas alkanut heräilemään pari kertaa nukutuksen jälkeen, kun en ole vieressä. Nyt muutamana viime päivänä on myös keksiny alkaa kääntymään mahalleen, eli enää ei voi sänkyynkään jättää vahtimatta. Pinnasängyssäkin oli kerran pienen äherryksen jälkeen päässyt mahalleen ja hoitotason alle jalat tyynyllä - miten lie senkin ehti tekemään. mutta nukahdettuaan kunnolla ensimmäinen pätkä nukutaan reilusti yli puolen yön, yhteen-kahteen saakka. Sen jälkeen mulla ei kellonajoista ole havaintoa, mutta sanoisin, että 3-5 heräämistä yön aikana - ite kyllä nukahdan aina saman tien, kun neitikin hiljenee. Itse herään vaihdellen kuuden ja yhdeksän(!) välillä, neiti herää kahdeksan pintaan tai jos itteäni onkin pitempään nukuttanu, niin kyllä se viimeistään puoli yhdeksän aikaan minut herättää juttelullaan, ja yleensä onkin pirteä kuin peipponen aamusta. Päiväunirytmi on säilyny melko samana, mitä tuo nyt ei täällä sisällä ollessa nuku niin kauaa kuin esim. vaunuissa, jossa parikin tuntia nukkuu hyvin, kunhan vaunut vaan liikkuu.
Sille päälle sattuessaan S juttelee paljon ja kovaäänisesti - liekkö nuo itämaiset geeninsä pelissä tässä asiassa. Pienen neandertalilaisen äänteet ja "sana"varasto tuntuu kehittyvän päivä päivältä. Selkeitä äänteitä on mm. "ääti/äätii/äiti" (kyllä sen on muutkin kuulleet), "ei", "äkkiä", "eikä", "kenkä", "ee-ii" [Leevi ;) ] ainakin - eli kunhan vaan oppii yhdistämään nämä äänteensä nyt asioihin, niin kyllä sieltä kohta voi jo oikeasti sanoa, että se ensimmäinen sana on tullut. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentillasi!