Parasta syksyssä

Erään bling bling -arvonnan inspiroimana ajattelin koota tänne listaa asioista, joista minä tykkään syksyssä.

 

Minähän en lähtökohtasesti tästä vuodenajasta nimittäin tykkää :) Neljän vuodenajan kierrossa on suomalainen syksy sijalla kolme. Kuitenkin, kaikilla asioilla on aina hyvät puolensa, niin myös syksylläkin.

Marjat

Viinimarjat, herukat ja vadelmat kuuluu ainakin pohjoise(mma)ssa alkusyksyyn. Lisäksi metsästä löytää puolukoita, joka ei lempimarjojani olekkaan, mutta hyvä lisä mm. monien liharuokien kanssa (ja lappapuuro maidon kanssa on nam!). Pihlajanmarjoista tykkää ainakin linnut, joskus on ollut itselläkin ajatus valmistaa siitä vaikka hyytelöä. Ehkä joskus vielä rohkeutta riittää :)

Omenat

Samalla linjalla jatketaan. Ehdottomasti vasta puusta poimitut omput kuuluu syksyyn. Normaalisti olen hieman makeamman omenan ystävä, mutta juuri se perinteinen kirpeä pikkuomppu saa vaan veden herahtamaan kielelle :) Ja mikä parasta, kotimaista. Myöskin aivan hyvä syy leipoa paljon piirakkaa ;P (Onneksi Kreikassa pikkuompuissa on samanlainen maku, ettei ihan ikävä iske!)

Sienet

 

Jos nyt sillä ruokalinjalla jatketaan, niin "syksyn tullen sieniä kasvaa". Niitä onkin mukava talven myötä käyttää esim. salaattiin ja eri tavalla lisukkeina. Tähän saakka olen kuitenkin luottanut äidin pakastimen anteihin, mikä lieneekin ihan fiksua sienituntemukseni tuntien. Vai eikö muka nuo kuvan hattivattitatit olleetkaan syötäviä?!

 Pimenevät illat

Vaikka kevään eli valon lapsi oonkin, niin jotakin mystistä on aina syysillan pimeydessä. Varsinkin auringonlaskun aikaan syksyinen kirpeä ilma saa joskus hienoja väri-ilmiöitä taivaalle. Ja tähtiä näkee pitkästä aikaa.

Kynttilät

Ja mikäs pimenevää syysiltaa paremmin valaisis, kuin kynttilät. Tuoksukynttilöistä kelpuutan myös mielelläni etenkin kahvin- ja vaniljantuoksuiset, myös laventeli käy.

Takkatuli

Grillikausihan ei ole vielä ohi! Jos ei pihalla tarkene istumaan, ja saa sopivan remmin kasaan, niin aina kannattaa lähteä vaikka viikonloppureissulle mökkeilemään. Lämmin tuli, makkaraa, vaahtokarkkeja... siitä ei ilta parane.

Ruska

 Syksyn puiden värit, lehtivihreän hiipuminen ne vaan on yhtä kuin syksy. Ei etelämmässä osaa ajatella syksyä olevankaan.

Eläimet

Oravat, siilit, karhut... - luonnon eläimetkin valmistautuvat kasvien ohella kylmemmän vuodenajan tuloon. Pientä ja suurempaakin vipeltäjää näkee pusikoissa (no, toivottavasti ei niitä karhuja!) mutustelevan ruokaa talven varalle (vähän kuin minäkin :)

Koulu

Jos elämässään on noin 3/4 tottunut siihen, että syksy alkaa, kun koulut alkaa, niin ei sitä niin vain pyyhitä mielestä pois - ei, vaikka siellä koulun penkillä ei istuisikaan.

Syysvaatteet

Syksyn pukeutuminen tuo omat haasteensa. Toisen mielialaan soveltuu ruskan kirkkaat värit, kun toinen taas tykkää hieman maanläheisimmistä väreistä. Aina on kuitenkin hyvä syy syksyllä päivittää vaatevarastojaan (ainahan uuden syystakin tarttee! Eikä niitä huivejakaan kyllä ole ikinä tarpeeksi ja asuun sopivia! Entäs sitten ne kengät, eihän sitä enää edes muista, mihin ne viimesyksyiset joutui?!). Mutta syksyllä lämmin on valttia!

Ensilumi

Ja sieltä se lopulta tulee, tahtoi tai ei, ennemmin tai myöhemmin. Syksy päättyy, ja taas alkaa uusi vuodenaika.

(Kuvat kaivoin tietokoneeni syövereistä).

Maailmassa on kolmenlaisia ihmisiä

Aamulla heräilin varsin totuttuun aikaan 5.40. Sain jotenkin kuuden kieppeille torkuttua, ennen kuin oli aamukahvin keiton aika.

Siinä kahvia juodessani alkoi sitten pihalta kuulumaan kissanpennun itkua. Kun se ei loppunut, niin kävin ovelta kurkkaamassa ja mitä näinkään: Yksi, ei vaan kaksi, sittenkin kolme kissanpentua emonsa kanssa. Ja vielä sieltä neljäs hyppäsi portin läpi!

Vielä oli hämärää, kun nämä pennut lähti maailmaa tutkimaan. Ihmettelinki, että mitähän nuo muutama koira tuolla pihalla vähän aikasemmin alko haukkumaan.

A. oli onneksi tilanteen tasalla hänkin, ja kiikutti pennuille vähän ruokaa.

Myös meijän pojat huomioi nämä itkevät lajitoverinsa. Lucy hyppäs tietenkin heti ikkunalle katsomaan, ja normaalisti hiljasella Lisalla alko olemaan kovasti kans asiaa noille kissanpennuille.

(En halunnu päästää omiani ulos kuitenkaan, tiedän nimittäin varsin hyvin, kuinka uroskissat saattaa pentuihin suhtautua).

Mutta voi peeveli vieköön, sitten kun tuo talon omistaja heräs ja riemastu.. Hetihän se tietenki hätisti nämä kissat tiehensä!

Mutta ne tuli tietysti takasin ja oli menneet varjoon tuohon yhteen välikköön.

Kattokaa nyt toisia! Tuommosia lutusia karvapalloja, mitä pahaa ne kellekkään tekis?

Ilmeisesti tän omistajan mielestä kyseessä on kuitenki maailman suurin riesa, kun kohta tämä tulee, ottaa jonkun luudan varren ja alkaa sillä hätisteleen näitä tiehensä. Tämä toistuu sitten pari kertaa iltapäivän aikana, ja vielä pitää oikein sadatella ja syljeskellä nuiden perään!!

Että voi pistää joku asia vihaksi näin paljo. Siinä sitten tosiaan tuumin, että tähän maailmaan on pesiytynyt kolmen tyyppisiä ihmisiä: A) Ihmisiä, jotka rakastaa kissoja. B) Ihmisiä, jotka ei välitä kissoista juuta eikä jaata. C) Ihmisiä, jotka on kissanvihaajia.

Mielelläni itse edustan tuota A-tyyppiä. C:tä en oikein pidä sitte minään. Jos pitää jotain eläintä, oli sitte ihminen, kissa tai muurahainen, noin paljon vihata, niin on siellä varmasti muutakin vikaa korvien välissä? Ihmettelenpä vaan...

Greek Night

Koska en pitkään aikaan, eli varmaankin aika lailla vuoteen, ole ollut A:n ravintolan kreikkalaisessa illassa, niin ajattelin, että voihan tuonne sitten pitkästä aikaa mennä lauantai-iltana. Sitä paitsi, aikaisemmin muistaakseni vähän lupailin joskus kertoa tuostakin jotain, tai enemmän, mitä ehkä joskus oonkin jo täällä maininnut. Erään kreikkalaisen illanhan esittelin jo täällä.

Kaikki alkoi tietysti oman pärstäkertoimen huollolla. Koitin mm. laittaa suoristusraudalla pikaisesti kiharoita - no, turhaan meni sekin homma, ulos mennessä ne oli kyllä jo läsähtäny.

Mekko Vero Moda, kirppikseltä. / Sandaalit, Ateenasta vuonna nakki. / Koru, muistaakseni KappAhl.

Eli kahdeksasta lähtien lauantaisin tuolla on livemusiikkia. Soittaja onkin tuttu jo aikaisemmista postauksista, Nikoshan se siellä soittaa.

Ja paikkana on todellakin tuo kattoterassi, jossa etenkin auringonlaskun aikaan on kyllä hienot näkymät merelle, mutta kuutakin siellä voi ihailla pimeän aikaan (mikäli se tällä puolella on) shown lomassa.

Tuttuun tapaan kreikkalaisia poik(i)a ja tyttöjä tanssii perinteisissä asuissaan kreikkalaisia tansseja. Nehän on siis tällasia rivitansseja.

Ja lopulta yleisökin pääsee mukaan tanssahtelemaan.

Sitten esiintyjät vaihtavat asua. Kannatti minunkin tulla tätä katsomaan, nimittäin joko olen totaalisen unohtanut puolet showsta tai sitten tämä seuraava kahden tytön tanssi oli uusi lisäys ohjelmanumeroon.

Melko helpot askelkuviothan näissä on. Muistan kyllä, kun itse penskana tanhusin (kyllä!), oli meillä monestikin paljon monimutkaisemmat kuviot, tämmöset menis alkulämmittelystä. Hauskaa olis kyllä oppia (=opetella) nää tanssit :)

Ja sitten valot kiinni, ja tulishow kehiin. Se on kyllä aina yhtä vaikuttavan näköstä.

Ensin tyttö tanssii...

Ja sitten poika tanssii.

Tämän jälkeen onkin paikan työntekijöiden oma show. Myöskin tässä oli jotain vanhaa, mutta myös jotain uutta. Nimittäin kun omistajan nuori poika tanssahteli kreikkalaisittain hänkin.

Ensin poika...

...sitten isä perässä.

Ja totta kai: ne lautaset!

Ohjelmanumeron "yllätys", kun eräs [englantilainen?] ehkä hieman liikaa lientä nauttinut mies halusi hänkin päästä osalliseksi esitystä...

Ja totta kai, pomon laulama "Sagapo".Ja jotta tämä ei menisi pelkäksi kuvapostaukseksi, niin tässäpä ois teille vielä oikein ääninäyte.

Ja show jatkui vielä tämänkin jälkeen ei-niin-kreikkalaisella musiikilla. Täytyy kyllä sanoa, että seuraava hulvattoman hauska tanssi eräältä paikan tarjoilijalta ansaitsi kyllä aplodinsa.

Mutta ellei kuva kerro enemmän kuin tuhat sanaa, niin ehkä tässäkin pieni videonäyte on paikallaan :)

Ja enhän minä siellä ihan pelkästään esityksen vuoksi ollut, vaan pitihän se jotain iltapalaa saada. Eilisen jättiannoksen jälkeen tahdoin ihan vaan salaattia.

Kanasalaattia. Kananfileet oli lopussa, mutta kelpas mulle tuo giroskanakin. Majoneesia oli kyllä melko satsi, vaan senpä sai nokittua vähemmäksi. Kaikki vihree on tuolla kananpalojen alla, eli oli siinä salaattiakin. :D

Eikä siinä vielä kaikki tältä illalta.

Eräs seurue nimittäin poltteli nargilea, ja minut kutsuttiin sitten siihen mukaan. Hyvää omenaa tuo oli.

Mukaan liittyi vielä eräs belgialainen pariskunta, joka oli jo aikaisemmin päivällä tykästynyt A:n tekemään mojitoon.

Semmonen ilta se. Joko siellä alkaa olla Kreikan lentoliput ostettuna ;)