Pitkä kesäloma

Viime postauksesta on näemmä vierähtänyt taas aikaa. Kevät on kulunut pitkälti töiden ja lasten harrastusten parissa joten lienee sanomattakin selvää, että ylimäärästä aikaa ei ole ollut. Siispä blogikin on jäänyt välillä ihan unholaan. Vai vieläkö joku edes seuraa blogeja? Itse kun vietän aikaa enemmän Instagramin ja Facebookin parissa eikä perinteistä somemediaa tule oikeastaan seurattua kuin ehkä aivan yksittäisiä postauksia harvakseltaan lukiessa.

Tarkkaavaisimmat seuraajat ja toki lähipiiri sen tietysti myös tietävät, että muutenkin keväällä on saattanut olla väsymyksen merkkejä ilmassa. Jäin viime viikolla äitiyslomalle ja jospa sitä ainakin näin alkajaisiksi olisi sitä aikaa ja energiaa kodin laitolle hitusen enemmän.

Neljättä lasta odotellessa on koko raskaus mennyt melko lailla omalla painollaan. Siinä missä ekassa raskaudessa joka hetkenkin rekisteröi, niin hyvä, että nyt suunnilleen pysyn kärryillä siinä, missä raskausviikossa tai ennemminkin kuukaudessa mennään! Perinteisten alkuoireiden jälkeen (joita jatkui aika lailla oppikirjan tyyliin toisen raskauskolmannen alkuun saakka) ei raskaus ole ollut koko ajan muistuttelemassa, paitsi ehkä öisin liitoskipujen ja närästyksen vaivatessa.

Sisarukset odottaa jo pikkuveikan syntymistä innoissaan. Mikään pikkuveijari ei liene tulossa olevan. Jouduin käymään ylimääräisessä ultrassa SF-käyrän huidellessa koko ajan 2-käyrän yläpuolella. Ihan normaalikokoinen vauva siellä massussa köllötteli, mutta edellisen tavoin ei mitään kolmikiloista kyllä ole tulossa, mikäli ajallaan syntyy.

Lapsillakin on pitkä kesäloma edessä. Eivät ole tainneet näin pitkää lomaa viettääkään sitten esikoisen syntymän jälkeen. Töissä on ollut kiva olla, mutta kyllä tämä ihana kesäaika kotona lomaillen voittaa töiden teon. Onko siellä muita kesävauvaa odottelevia?

Heinäkuussa

Heinäkuussa hellesäät, ja vesisadetta päälle. Jos kesäkuu hellikin meitä helteillä niin on tosiaan heinäkuun kelit olleet vähän mitä sattuu. Onneksi useimmille vapaapäiville on sattunut kuitenkin hyvät ilmat ja on päästy käymään muuallakin kuin kotona olla möllötelty.

Ollaan käyty ainakin muutaman kerran uimassa. Vähille on kuitenkin uintikerratkin jääneet tälle kesälle. Sen sijaan on käyty usein leikkipuistossa, kun ihan meidän lähistölle tehtiin talvella uusi leikkipaikka ja sitä on kesän aikana täydennetty mm. hiekkalaatikolla. Kun lapset on innostuneet pyöräilystä ja pienimmäinenkin kulkee vauhdilla potkupyörällä on tämä ollut juuri sopivaa aktiiviteettia arkipäiville.

Ehdittiin myös käymään Suomen Tivolissa, kun sellainen Ouluunkin saapui! Sattui olemaan hyvä ilma ja monella muulla oli ilmeisesti ollut ihan samanlaiset aatokset, nimittäin parkkipaikkaa sai hakea ja laitteille jonottaa. Turvaväleistä ei kyllä ollut tietoakaan enkä kyllä nähnyt kenenkään käyttävän käsidesiä muuta kuin jäätelökopilla, vaikka käsidesiä oli tarjolla usean laitteen edustalla. Vaikka täällä Oulussa ei koronaa juuri olekaan ollut, niin ehkä silti vähän turhan huolettomasti ihmiset asiaan nyt kuitenkin suhtautuu? Isommille ostettiin jo rannekkeet, viime vuonna tuli jo selväksi, että irtolipuilla lysti loppuu kesken ennen kuin kunnolla alkoikaan. Itselle ostin aikuisen saattolipun ja pienimmälle meillä oli muutama ilmaislippu ja lisäksi ostettiin hänelle vielä yksi irtolippu, kun hän niin kovasti tahtoi vielä uudelleen autolla ajelemaan.

Meillä lapset on olleet tämän viikon lomalla. Minulla kuitenkin on ollut töitä muutamaa vapaapäivää lukuunottamatta. Sää on ollut epävakainen, mutta onneksi aurinkoakin on riittänyt. Pieni vesisadekaan ei haitannut, kun päästiin katsomaan kesäteatterinäytöstä, lapset tykkäsi! On ehditty myös käydä mustikassa nuorimman ja esikoisen kanssa, leikkipuistossa ja vieläpä Vauhtipuistossa. Olisin toivonut, että Vauhtipuistoon olisi ehditty useammankin kerran tänä kesänä, toivottavasti elokuussa vielä on vapaita, että ehdittäisiin.

On jo elokuu ja esikoisen kouluunlähtökin alkaa olla käsillä. Siitä vielä lisää myöhemmin!

Kesäkuu

Vaikka aina kevään tullen miellän itseni ennen kaikkea kevään lapseksi, on kesän auringossa ja valossa kuitenkin se voima, millä täällä Pohjolassa jaksaa vuodesta toiseen läpi vuoden. Tämä kesäkuu on ollut kyllä poikkeuksellisen lämmin kelien suhteen ja hyvä niin, kun ei mitään ulkomaanreissujakaan pääse tälle kesälle tekemään.

Tämä kesä menee vahvasti töissä enkä edes tiedä, milloin seuraavan kerran mahdollisesti olisi lomaa tiedossa, mutta oon onnellinen siitä, että töitä vihdoin on. Niin monta vuotta olen kuitenkin kärvistellyt pätkätöissä tehden sitä sun tätä ja haaveillut pitempijaksoisesta työsuhteesta ja tässä sitä viimein ollaan pitkällisen sinnikkyyden tuloksena!

Muuten kesäkuu meillä menee yleensä vuodesta toiseen juhlahumuissa, kun varmaan yli puolilla lähipiirin ihmisistä syntymäpäivät sattuvat olemaan juuri kesäkuussa. Jos koronakiloja tuli kevään aikana niin kesäkuussa niitä kiloja vasta tuleekin. Vastapainoksi olen yrittänyt käydä salilla, ehkä tässä kuussa olen päässyt sinne jopa yhden kerran? Vuorotyöperheessä oma vapaa-aika on kortilla ja näin se näköjään kostautuu. Kun vielä esikoisen jalka oli kipsissä kuun alussa ja liikuntakiellossa vielä alkukuustakin, niin ei oikein olla päästy lastenkaan kanssa mihinkään kunnolla touhuilemaan. Tähän suunnittelen kyllä muutosta ensi tilassa!

Olen yrittänyt vapaapäivinä touhuta mahdollisimman paljon lasten kanssa ja onneksi pihakelit on olleet näin hienot. Toivon kyllä myös ensi kuulle samanlaisia ilmoja, vaikka ei nämä pari sadepäivää välissä haittaa - päin vastoin pihakasvit kiittää! Kunhan ei sataisi koko kesää.

Ensimmäinen kesäpäivä

Pitkästä aikaa voi istua aamulla tietokoneella oman kahvimukin kanssa ilman, että on mihinkään kiire. Yleensä sitä tekemistä löytyy aina, jos ei tarvitse töihin mennä niin sitten on jotain muuta päivitettävää. Ja aivan ihanaa, että on töitä, mutta sitä enemmän osaa arvostaa niitä vapaapäiviä.

Esimakua kesästä saatiin jo perjantaina, jolloin kotimatkalla töistä oli aivan pakko piipahtaa puutarhamyymälässä. Olin jo ajatellut puutarhahommia tehdä viime viikonloppuna, mutta kas kummaa kun taivaalta satoi räntää, ei ehkä ihan ollutkaan ajankohtaista.

Lapset on ainakin nauttineet lämmöstä! Pieninkin oli hyvillään, kun ei kerrankin äiti pakota laittamaan hanskoja käteen. On muistanut aina ulos mennessä mainita, ettei tarvitse hanskoja. Ja on myös jo toki mennä viipottanut pihalla ilman rihman kiertämää... Helpotusta kaksivuotiaan arkeen on lämmin ilma myös tuonut tullessaan, sillä nyt ei tarvitse käyttää päiväsaikaan ollenkaan vaippaa!

Kipsijalkaisen kanssa ei vielä tänä viikonloppuna päästä kovin pitkiä retkiä tekemään, mutta onneksi minulla on myös ensi viikolla vapaa viikonloppu. Mikäli kelit on yhtä suosiolliset, pitänee lähtä käymään jossakin hieman kauempana, kun nyt viimeisen kuukauden aikana on elämä rajoittunut lähimpään leikkipuistoon. Kipsikin pitäisi saada jo poistoon ensi viikolla ja toivotaan parasta, että jalka on luutunut hyvin ja sillä pääsisi taas pian normaalisti liikkeelle.

Hellepäiviä

Kesän hellepäivät taisi olla tässä. Eilen mittari kipusi hädin tuskin 20 asteeseen ja kylmä tuuli oli tullut lämpöaaltojen tilalle. Suurimman osan hellepäivistä kökkin sisällä töissä viilentävän tuulettimen alla, mutta olihan se työpäivien jälkeenkin mentävä rannalle. Töiden vuoksi juurikin ei ehditty tälle kesälle tehdä perinteistä Päivä Nallikarissa -retkeä, mutta onnistuttiin kuitenkin käymään sekä Nallikarissa että myös parissa muussakin paikkaa uimassa. Lapset kyllä jaksoi mankua ja monkua, että lähdetään uimaan. Ja lähdettiin kyllä, alkukesä kun meni niin kylmissä tunnelmissa, ettei juuri uimaan päässyt. Leikkipuistossakin lapset pääsivät aikaansa viettämään ennen minun töihin menoa.

Omankin talviturkin sain heitettyä. Vesi oli ainakin melkein lämmintä. Mutta kyllä mukavasti viilensi juuri kuumimpana 30-asteen päivänä. Moni on taas valittanut kuumia ilmoja, mutta minä kyllä nautin niistä! Puoliso tosin kävi ostamassa meille pari tuuletinta lisää, joten yölläkin on saanut nukkua viileässä, kun kaksi tuuletinta pöhisee vieressä. Tälle kesälle ei varmasti enää päästä yhtä lämpimistä ilmoista Suomessa nauttimaan. Mutta ei hätää, muutama päivä viilennellään ja sitten päästäänkin nauttimaan ulkomaille lämpimistä ilmoista ja ennen kaikkea, lämpimästä merivedestä!

Nallikariin

Ihanaa, melkein ehdin jo luopua toivosta, ettei tälle kesälle enää helteitä koittaisi! Mutta onneksi saatiin viimein lämpimät ilmat. Minulla on ollut taas pari vapaapäivää. Harmiksemme oli Slla viikonloppuna kurkku niin kipeänä, että melkein jätettiin uimareissu eiliseltä väliin. Olo kuitenkin tokeni sen verran, että lähdettiin kuitenkin käymään pikaisesti Nallikarissa.

Väkeä oli kyllä koko rannan täydeltä! En muista että koskaan olisi ollut noin paljon autoja parkkeerattuna, kaikki parkkipaikat ja nurmialueet täynnä.

Uimavesi oli sen verran lämmintä, että uskaltautui hetken mietittyään meidän pikkumieskin uimaan. Sen jälkeen menoa kyllä riittikin ja sai ihan toden teolla pitää hänestä kiinni, kun olisi mennyt isompien perässä. Itsekin sain vedestä kyllä osani, kun sai kahlata vedessä reisiä myöten ja isompi lapsista potki ja pärskytti vettä niin, että paitakin kastui.

Toivottavasti hellesää vielä jatkuu ja ehdittäisiin loppuviikosta minun töiden jälkeen tai ensi viikon alkupuolella vielä uimassa käymään!

Juhannus

Juhannus, keskikesän juhla, oli ja meni. Oikeastaan tuntuu hassulta puhua keskikesästä, kun omassa mielessä kesä ei ole vielä kunnolla edes päässyt vauhtiin. Suomalaisessa mittakaavassa muutenkin keskikesä ajoittuu jonnekin heinäkuun tienoille. Tai ainakin omassa mielessäni koitan suhtautua asiaan niin, että tästä se kesä vasta alkaa.

Olimme koko juhannuksen ihan vaan kotosalla. Itsekin vielä aattona töissä. Onneksi aattoilta oli vielä sen verran hyväsäinen, että saatiin illalla grillattua. Käytiin töiden jälkeen lasten kanssa pieni kävely-/pyörälenkki, kun olin bongannut teiden varsilta lupiineja ja keksin lähteä niitä poimimaan juhannuskukiksi.

Juhannuspäivä menikin sitten naapurissa papan 60-vuotisjuhlilla. Lapsillakin riitti tekemistä, kun saivat paljon tuttuja ja uuttakin leikkiseuraa.

Lauantai-ilta tosiaan nostatti myrskyn ja koko yö meni paukkeen merkeissä. Sunnuntai-aamukin näytti vielä kamalalta, mutta onneksi iltaa kohti selkeni ja päästiin ulos ja elokuviin. Jäätiin vielä hetkeksi samoilemaan keskustassa ja päädyttiin Kiikeliin. Lapset tietenkin heti halusi läärätä rannalla, kun sen bongasivat. Tästäpä se kesä jatkuu!

Koko kesä lasten kanssa

Nyt kun kalenterinäkymä vaihtuu virallisestikin syksyksi, on ihana palata muistoissa viime kesään ja muistella, mitä kaikkea puuhasteltiin. Lapset oli kotona koko kesän eli lähes kolme kuukautta. Pitkään aikaan eivät ole olleet näin kauan, etteivät olisi olleet hoidossa, joten otettiin siitä kyllä kaikki ilo irti. Kuka tietää, milloin taas seuraavan kerran saadaan lomalla näin pitkään?

Kesäkuu alkoi kuten normaalia, melko vilpoisasti (vaikka toukokuussa taisikin jo hellepäiviä olla). Alkukuusta oli monenlaista projektia meillä kotona, mm. meiltä uusittiin keittiön kaapistot ja lapsille entrattiin pihan vanhaa leikkimökkiä. Seuraavaksi olikin neidin 5-vuotissynttäreiden järkkäämistä ja heti perään puolison äidin 60-vuotisjuhlat, joihin leivoin sinnekin jokusen kakun. Loppukuusta kun ilmat alkoi juhannuksen jälkeen vähän lämpenemään, alettiin mekin panostaa ulkoiluun.

Heinäkuussa koitti vihdoin kunnon helteet. Vaikka moni valitti liiasta kuumuudesta, niin minä kyllä nautin. Varsinkin, kun öisin sai tuulettimen puhaltamaan suoraan sänkyyn, niin sai yöt nukkua myös kunnolla. Ei meillä vauvakaan ollut moksiskaan parin ensimmäisen yön jälkeen. Ihminen onneksi sopeutuu nopeasti lämpötilanvaihteluihin ja minä voisin elää vaikka läpi vuoden tällaisessa ilmastossa. Ei tarvinnut etelän lomista haaveilla kyllä tänä kesänä. Itsekin pääsin sen verran tuulettautumaan, kun voitin Facebook-arvonnasta liput Summerparty-festareille, että käytiin puolison kanssa siellä fiilistelemässä vähän ysäripopin tahdissa. Olipa siinä taas vähäksi aikaa juhlimista ainakin omasta puolestani. Juhlia riitti myös taas loppukuusta, kun meillä juhlittiin mm. 3-vuotissynttäreitä.

Elokuussa ehdittiin vielä leikkipuistoilemaan. Alkukuusta oli myös oman mummuni 80-vuotisjuhlat, joiden järjestelyyn osallistuin kakkuja tekemällä. Elokuun alkupuolella päästiin vielä pari kertaa uimaan, mutta sitten helteet helpotti. Onneksi tutut rutiinit alkoi pikkuhiljaa palailemaan päälle, ja ehdittiin lasten kanssa mm. perhekahvilassakin käymään. Kesän aikana lapset on ehkä eniten kaivanneet leikkiseuraa, jota kyllä välillä onkin saatu vieraiden ja sukulaisten muodossa, mutta ei kuitenkaan päivittäin. Loppukuusta aloitettiinkin ihan uudessa päiväkodissa, jossa onneksi oli ainakin meidän neidille ennestäänkin tuttuja leikkikavereita. Itselläni alkoi paluu mm. opiskelujen pariin ja siihen järjestelyyn, miten saan vauvan kanssa kaiken hoidettua.

Kiitos kesä 2018!