Kesä

Ajan kulun huomaa konkreettisesti, kun ottaa paljon valokuvia ja luo niiden tallentamiseen kuukausikohtaiset kansiot. Ei ole nimittäin ensimmäinen kerta, kun alan tallentamaan kuvia ja hoksaan, että taas pitää luoda uusi kansio.

Meilläkin alkoi kesäloma. Tai no, konkreettisesti ainoa, jolla varsinaisesti se alkoi, on S, jonka päiväkerho meni kesätauolle, meillä muilla arki kyllä jatkuu samanlaisena ja isilläkin on koko kesä koulua. Tiistaina oli viimeinen kerta, ja  nykyään tyypillisesti viime tingassa sain ostettua kerhotädeille kukat. Samaan aikaan perhekahvilakin julistettiin kesätauolle, mutta toinen alueen perhekahviloista jatkaa vielä kesäkuulle ja meillä on myös tulossa perhekahviloiden "kevätretki" (harkitsin kyllä nimen muokkaamista kesäretkeksi mutta menkööt) ja muuta kivaa yhdistystoimintaa, eli vapaaehtoistyössä ei kellokorttia ole, vaikka vähän voi huilatakkin.

Henkilökohtaisesti itsehän en aijo kesälläkään paljon laiskotella. Tällä hetkellä stressikäyrää kohottaa huomenna perjantaina koittavat pääsykokeet. En päässyt viime hetken paniikilta tässäkään, aloin eilen täyttämään hakupapereita ja tajusin, että en muista lukion päättötodistuksen arvosanoja puhumattakaan sen keskiarvosta. Etsin joka laatikon läpi, mutta muistini mukaan en kyllä ole todistusta nähnyt sitten ylioppilaaksi valmistumisen eli viimeksi 11 vuotta sitten (!). Saa nähdä nyt, pitääkö rimpautella vanhan lukion henkilökuntaa paniikissa vielä viimeisenä päivänä läpi, että olisiko jotain tehtävissä... Lisäksi oon kirjoitellut haastatteluun tulevaa ennakkotehtävää ja muokannut ja lisännyt tekstiä. Nyt sen pitäisi olla tulostusta vaille valmis eli näillä mennään, jos mennään!

Maanantaina meillä oli koulupäiväkin. Olen valinnut kesäksi kaksi sote-alan kurssia, ja niihin liittyen pitäisi alkaa tekemään ryhmätöitä. Asiaa vähän hankaloittaa nyt tuo kerhojen kesäloma eli mulla ei ole nyt senkään vertaa opiskeluaikaa, mitä oli keväällä. Pitää harkita jotakin varamummua hoitajaksi tai ajoittaa koulutyöt ilta-aikaan - ryhmätöiden aikataulut kun vaan ei oo pelkästään minun aikatauluista kiinni niin tämä tulee vaatimaan varmasti isinkin koulupoissaoloja.

Kaiken vastapainoksi on suunnitteilla kuitenkin myös vapaa-aikaa vailla sen kummempia suunnitelmia. Slle olen lupaillut paljon leikkipuistossa käyntiä ja uimista, sekä kavereiden luona kyläilyä, Sitäkin ajatellen, jos syksyllä alkaa koulu, niin nyt on pari kuukautta aikaa vierailla ja käydä leikkimässä sellaistenkin tuttavien luona, joita ei ole aikapäiviin nähty.

Mites teillä lukijoilla, millaisia kesäsuunnitelmia teillä on?

1. neuvola (10 vrk)

Vauvakuulumisia taas vaihteeksi! Pahoittelen jos jotakuta lukijaa alkaa jo tympimään tämä vähän yksitoikkoinen perhepostausten sarja - kun saan omaa elämää johonkin väliin niin lupaan heti päivittää kuulumisia esim. liikunta- ja ruokapuolelta!


Maanantaina käytiin vauvelin kanssa ensimmäisellä neuvolakäynnillä. Olikin pitkä visiitti ja ehti puhua niitä näitä. Jostain syystä vauvan tietoja ei näkyny tietokoneella, kaikki tiedot oli esikoisesta niin piti ihan jo perustiedotkin aluksi päivittää, kun terkkari oli sekaisin jo siitä, milloin vauva on syntynyt. Nimeä ei vielä laitettu rekisteriin, meillä on isyyden tunnustaminen 17.8. eli sen jälkeen saadaan vauvalle vasta oikea sukunimikin. Nimivaihtoehdot alkaa olla karsittu niin, että enää pohdituttaa vaan toisen nimen kohtalo - nimiäiset on luultavimmin ensi kuun alkupuolella eli sinne saakka saa vielä pysyä anonyymina. :)

Terkkaria tietysti kiinnosti, miten arki on lähteny rullaamaan. Hyvinhän se, mitä nyt 2-vuotias uhmailee minkä ehtii, vaikka toisaalta tykkääkin pikkuveljestään ja aamulla ensimmäisenä tulee kysymään, missä vauva on. Onpa omatkin nukkevauvat häntä alkaneet kiinnostaa ja niitä hoidetaan ja syötetään kovasti tätä nykyä. Isi on vielä tämän viikon kotona, eli vähän helpottaa. Siitä avoimen pk:n kerhopaikasta ei ole vielä kuulunut, että pääsekö S sinne muutaman kerran viikossa. (Soitinkin itse asiassa sinne heti iltapäivästä, paikkoja on kuulemma jaettu jo kesäkuussa ja nyt on hakemusten uusintakierros, eli jos on vielä vapaita paikkoja niin ilmoittelevat). Mutta joka tapauksessa aijotaan käydä perhekahviloissa (alan jopa taas paikallista kahvilaa vetämään) ja muissa kerhoissa, eli Skin saa leikkiseuraa kun sitä silminnähtävästi kaipaa.

Vauvalla oli hienot mitat. Sentti oli tullut pituutta lisää ja painoa jo yli syntymäpainon (tavoitteena on 2 viikon kuluessa saavuttaa syntymäpaino). Maito on siis melkoisen hyvälaatuista. Nyt kotonaollessa on vauvan "rytmi" mennyt niin, että jos aletaan nukkumaan (=juo viimeiset iltamaidot) klo 22-23, niin herää syömään kerran klo 03-05 (poikkeuksena juuri su-ma yö, sunnuntaina söi tosi huonosti kun oltiin siellä juhlissakin, joissa nukkua posotti pitkään). Sitten syö klo 06-07, siitä taas tunnin päästä kun herätään. Aamupäivän tankkaakin sitten maitoa noin tunnin välein, keski-/iltapäivällä nukkuu, ja illalla taas tankkaa noin tunnin välein ennen nukkumaanmenoa. Oon siis saanut itsekin nukuttua yllättävän hyvin enkä oo jaksanu vauvaa herätellä yöllä, kun kuitenkin tankkaa siinä aamulla niin hyvin. Pelkästään oon nyt imettäny, yhtään ei ole pulloa vielä saanut. Kakkakin oli kuulemma hyvän näköistä.

Mitat Paino (g) | Pituus (cm) | Pää (cm)

23.7. 3998 | 52,0 | 35,2

     26.7. 3640 | -      |   -         

3.8. 4020 | 53,0 | -     

Napanuoran tynkä tosiaan tippui sunnuntaina pois, ja napa oli melko ärhäkän näköinen, terkkari mietti, että melkein siinä rajalla, että voisi antaa lääkärin katsoa. Hän kuitenkin puhdisti ja laittoi jotain lääkitystä siihen, kotihoito-ohjeiksi sain putsata kunnolla Septidinillä ja laittaa Bepanthenia. (Kotiin mentiinkin apteekin kautta, ja heti lähti napa paranemaan varsinkin, kun annoin navalle vielä vähän ilmakylpyä, vaippa navan alle ja paita ja housut niin saapi napa vähän tuuletusta.) Parin viikon päästä sovittiin jo seuraava neuvolakäynti niin samalla voidaan katsoa, onko napa parempi, ettei tarvitse antibiootteja antaa. Samoin iho oli terkkarin mielestä kuiva, sairaalassa tosin sanottiin että on ihan normaalia eikä sille välttämättä tarvitse mitään tehdä, jos ei ihan rikki mene. No nyt kuitenkin sain ohjeet laittaa kylpyveteen vähän öljyä ja vissiin voi vähän rasvatakkin.

Imetysotetta pyysin tarkistamaan, kun vielä tuo imetys sattuu niin paljon niin ajattelin, ettei imuote vain ole liian suppea. Mutta hyvältä se kuulemma näytti, eli on nyt vain alussa muuten vain niin arat. Haavat on nyt onneksi parantuneet kuitenkin.

Muutenkin minun olotiloista, niin vähän on ollut jomotusta ja särkyä eli saa seurata, ettei synny mitään tulehdusta. Mitään rasittavaa ei saa tehdä ennen jälkitarkastusta (=syyskuun loppua) eli esim. salille on ihan turha kuvitellakkaan menevänsä ennen syksyä. Mitattiin verenpaineet, olikohan 120/78 eli ihan minun normaalilla tasolla, ja hemoglobiini "melkeinliiankin hyvä" 153! (Mietin, että mitähän oon tehnyt, että se noin on pompannu - mansikoita oon ainakin syönyt päivittäin).

Saatiin vielä kotiin viemisiksi Liberon tuotekassi, Marttojen kutomat villasukat ja vauvalle parikin hymynaamajulistetta. Saa tietenkin heti kiinnosti kassin sisältö, hyviä tuotteitahan tuo sisältää ja nuo kertsivaipatkin saadaan hyödynnettyä kyllä varavaippoina, vaikka muuten kestoja käytetäänkin.

2-vuotisneuvola

Onnistuttiin saamaan lyhyellä varoitusajalla neuvola-aika, koko kevään oon aikonut sen varata ja vasta viime viikolla sain asian eteen jotain tehtyä... Ihme tosiaan että näin kesäaikaan järjestyi aika seuraavalle viikolle, ei vielä ole hoitajat ilmeisesti lomilla. Hain neidin hoidosta kesken päivän, oli onneksi ehtinyt vähän aikaa nukkua päikkäreitä - hoidossa oli retkipäivä eli aamulla olivat käyneet paistamassa makkaraa & tikkupullia, hyvä että nukutti siihen päälle.

Neuvolassa meitä oli vastassa kaksi tätiä, toinen heistä harjoittelija. Ensiksi ihmettelivät, miksi S on saanut niin valtavasti erilaisia rokotteita, mukaan lukien hepatiitit ja vesirokko. Kerroin meidän osallistuneen aikaisemmin jopa kahteen eri rokotetutkimukseen ja sieltä saatiin kattavasti kaikkea. Terveenä on pysynyt, vaikka onkin hoitopaikassa ollut, viimeksi oli kuumetta joskus maaliskuussa eikä mitään isompaa ole ollut. S sai ensitöikseen rakennella palikoilla ja heitellä palloa, vähän ensin velmuna hymyili että mitäs tämä nyt on, mutta tottui sitten täteihin (ja loppuajasta puuhasteli jo omiaan, kuten kaivoi äitin lompakkoa laukusta jne.). Palloleikit nyt ei hirveästi kiinnostanu, sen verran huitaisi jalalla palloon että nähtiin, että osaa senkin kaatumatta tehdä. Puupalapelillekin asetteli oikeat eläimet (ne vielä tunnistaen) oikein päin pienen harjoittelun jälkeen. (Meilläkin pitäisi olla kaksi palapeliä kotona, vaan missähän lienee kaikki palikat niihin?!)

Lähinnä neuvolassa sitten kai otettiin selvää perheen voimavaroista. Kyseltiin minun raskausvoinnista (=vähän jo yöunet hankalia) ja miten S suhtautuu vauvan tuloon (=olen puhellut, että äitillä on vauva massussa, kun kysyy missä vauva osaa S sanoa että "tuolla" ja olen kysellyt, leikkiikö tämä sitten vauvan kanssa, vastaus "joo"). Kyseltiin kerhoista että aijotaanko syksyllä käydä, sanoin että käydään kyllä paljon alueen perhekahvilassa ja muissakin, mitä kaikkea sitä nyt on. Terkkari kertoi täällä olevasta varhaiskasvatuksen kerhosta, johon voisi hakea paikkaa, on aamupäivisin pari-kolme kertaa viikossa ja ilmaista. Tuostapa en ollut kuullutkaan ennen, eli tuosta täytyy ottaa kyllä selvää, S varmasti tykkäisi käydä leikkimässä siellä kun äiti olisi vauvan kanssa sen aikaa kotona.

Kyseltiin Sn syömisistä - hoidossa syö hyvin ja saattaa ottaa lisääkin, kotona ei aina jaksa illalla enää syödäkään. Puuroa ei aina syö viikonloppuisin kotona, ihan nyt vasta alkanut kelpaamaan. Kalaa yritän tehdä edes kerran viikossa, hoidossa taitaa olla yksi kalapäivä viikossa. Maitotuotteita pitäisi tässä vaiheessa saada 6 dl/pv, siinä laskeskeltiin että juotu maito, jugurtti ja muutama viipale juustoa taitaa juuri sen täyttää. D-vitamiiniakin syödään, "nallekarkkia" eli apteekin nallenmuotoisia pillereitä. Vettä juodaan janojuomana, mehuja hyvin harvoin ja sitä suositeltiinkin, että ei olisi kovin paljon hyvä antaa, että ei haittaa jos nyt vaikka kesäaikana matkalle ottaa pillimehun mukaan, mutta ei jatkuvasti. Tuttipulloa ei käytetä, mutta se tutti tuli nyt mukaan imetyksen loputtua ja söisi sitä vaikka koko ajan, jos antaisi. Tästä olisi kuulemma hyvä jo luopua, ei ole hyväksi purennalle ja vauvan synnyttyä voi vierottaminen olla entistä hankalampaa. Hampaita tädit kehuivat sieviksi ja valkoisiksi. Aina S ei anna harjata, vaikka olemme kokeilleet monenlaisia jippoja, ksylitolipastilleja yritän sitten edes antaa. Olisi kuulemma hyvä koittaa, että äiti harjaa iltaisin ja lapsi itse saisi harjata aamuisin edes vähän, niin tulisi sitten kerran päivässä edes kunnon puhdistus.

Nukkumisesta kysyttiin, meillä kävi keväällä neuvolan kautta unikouluttaja ja sen seurauksena S kyllä saadaan laitettua omaan sänkyyn nukkumaan, nyt saattaa välillä nukahtaa jopa itsekseen kun lähtee pois. Mutta jossain välissä juoksee äidin kainaloon. On muutenkin levoton nukkuja, puhuu paljon unissaan, kääntyilee, inisee, ja haluaisi välillä juoksennellakin. Ei kuitenkaan itke tuntikausia eli sinällään ihan normaalia, että elää niitä päivän touhuja sitten vielä unissaankin ja jos se ei vanhempia rasita, niin ei hätää.

Pottailuja ollaan harjoiteltu, tämäkin hoitopaikassa on sujunut jo jonkin aikaa hyvin, nyt ihan viime aikoina on kotona alkanut käydä ja jopa ihan oma-alotteisesti. Silti vielä välillä saattaa tulla vahinkopissa housuihin tai lattialle.

Mittaukset saatiin tehtyä hyvin, Slla pituutta 87,5 cm ja painoa 12 kg ja risat. Hyvin sekä paino että pituus kasvaa tasaisesti keskikäyrällä. Pään ympärys 46,2 cm menee aina vaan -2 käyrän myötäisesti. (Ihastelivat muuten myös Sn ihania korkkiruuvikiharoita, jotka kerroin olevan perua isänsä puolelta. Samalla ihmeteltiin kun on vielä niin vaaleat hiukset, vaikka ehkä jokunen tumma suortuva saattaa olla merkki, että hiukset saattaisi tummua iän myötä).

Parhaimpia puhesuorituksia nyt ei nähty, mutta hienosti osasi nytkin sanoa kuvista eläinten nimiä ja jokusen lauseen. Kerroin, että isi puhuu arabiaa ja ymmärtää sitä, jokunen sana tulee sieltäkin, ja vaikka keskenämme vaan puhumme isin kanssa englantia, on sieltäkin S alkanut omaksumaan sanoja, esim. sanoo jo napakasti "Come to eat!".

Reippaasti meni neuvola eikä taas ois pois malttanut lähteä. Hienosti kuitenkin sanoi sitten hei heit. S leikki vielä hetken lelunurkkauksessa, sisään tuli vähän isompi tyttö, joka otti kissapallon. S tietysti heti veti sen pois tytön kädestä, mutta kohta lähtiessä hoksasi itsekin viedä, minun vähän kehoittamana, kiltisti pallon tytölle käteen takaisin.

7 kk

1 kk | 2 kk | 3 kk | 4 kk | 5 kk  | 6 kk

Neiti S on viimeisen kuukauden aikana kokenut monenmoisia muutoksia elämässään.

 

 

Neuvolakäynnithän on nyt tästä eteenpäin parin kk välein, eli virallisia kasvumittoja ei nyt ole. Mutta 62-vaatteet on aika lailla jo käyneet pieniksi, ja osa 68:kin alkaa toisinaan tuntua ahtaalta tai lyhkäseltä. Joitakin S- eli 5-8 kg tarkotettuja vaippoja oon kans joutunut jo pakkaamaan pois, eli näiden perusteella sanoisin, että pituudessa 68 on saavutettu ja painossa 8 kg rikottu.

Täällä on jo hyvän aikaa hakeuduttu konttausasentoon. Nyt viime päivinä on neiti hoksannu liikuttaa tässä asennossa joko toista jalkaansa tai kättään, mutta vielä se on jäänyt yhteen liikkeeseen ja heilumiseen. (Tänään koitti käsilläkin seisontaa, mutta siitä helposti sitten muksahtaa otsalleen lattialle.) Edelleen liikkuminen tapahtuu pakittaen, käsillä työntäen, ja välissä pyörähdetään sitten toiseen suuntaan. Tällä tavalla S pääsee jo melko vilkkaasti paikasta toiseen etenemään, ja ehtii kaikkialle kun silmä välttää.

Liikkumisesta puheen ollen, on neidin pakkomielteenä vieläkin työntyä kaikkiin mahdollisimman pieniin koloihin... Pöydän, tuolin, sängyn, nojatuolin alle on mukava työntyä piiloon, kunnes tulee itku kun tulee stoppi. Jopa sohvan alle on koittanu mennä ja melkein suuttui, kun ei kapeaan rakoon päässytkään!

 

 

Meillä ei tuo vuodenvaihteessa tapahtunut muutto siis olis voinut tulla yhtään parempaan saumaan, nyt on Slla tilaa liikkua ja pyöriä. Ei edellisessä metri x metri -tilassa enää olis mahduttu olemaan mitenkään päin!

 

 

Samassa hötäkässä se isi siis nyt viimein pääsi Suomeen yöllä Ouluun saapuneella lennolla. Kyllähän se S vähän aamulla herättyään ihmetteli, että mikä ihme mies kotona on siihen aikaan aamusta. Hyvä ajankohta siihen nähden, että vielä ei vierasta ketään ja ilahtuu kenestä tahansa ihmisestä, joka hänelle juttelee. Kyllä viraston odotusauloissa tädit neitiä aina ihasteleekin, ja tämä hymyilee takaisin. Meillä käyvä lapsenvahti on jo niin tuttu, että S jo oikein riemastuu tämän tullessa.

 

  

Nyt ei olla hirveesti ehditty sitten harrastelemaan. Vauvauinti on vielä ainakin toistaiseksi jäissä, ja perhekerhokin ollut joululomalla. Kotosalla on sitten leikitty ja puuhasteltu, vaunuilutkin on kyllä jääny turhan vähiin joululomilla. Leikimme leluilla tai katsomme kirjoja, joista S tykkää tosi paljon. Tykkää muuten myös äitin lehdistä, joita äiti ei itse ole ehtinyt lukemaankaan... Lisäksi kaikki johdot ja elektroniikka pitää piilottaa, kun S olisi jatkuvasti näitä härppimässä. MLL perhekahvilatoiminta alkoi viime viikolla, ja vetäjän puutteessa en malttanu seisoa sivummalla, vaan ilmottauduin vapaaehtoiseksi vetäjäksi. Tästä lähin siis perjantai-aamuisin ollaan kahvinkeittopuuhissa ja tavataan uusia lapsia Slle kavereiksi.

 

 

Uusien lelujen lisäksi löysin kirppikseltä viimein pomppukiikun, ja uudessa asunnossa oli tätä varten koukkukin valmiina. Mehän kokeiltiin tätä kiikkua äitikaverin luona vieraillessa just ennen tuota kirppisreissua, ja neiti hoksas heti jutun jujun. Silloin tällöin on sitä nyt käytetty, ja S tykkää hirveästi pomppia siinä. Varsinkin sitten on kivaa, kun isi kiikuttaa tuossa semmosta vauhtia, että äitiä ihan jo hirvittää...

 

 

Soseitten syöminen tosiaan alotettiin vähän ennen puolen vuoden ikää. Melko pian tästä lisäsin jo päivittäiset ruokakerrat siihen viiteen, vaikka ei se ruoka aluksi kaikille kerroilla aina maistunutkaan. Nyt kuitenkin joka päivä huomaa, että S syö enemmän ja enemmän. Itse teen vieläkin noita soseita pääasiassa, hätävaralle oon ostanu jokusen kaupan sose- ja puuropurkin. Aamulla syödään neljänviljanhiutaleista jauhamaani puuroa+Piltti-puurohiutalesekoitusta jollakin hedelmä- tai marjasoseella miksattuna. Lounaaksi liha-kasvissose, välipalaksi hedelmä- tai marjasose, päivälliseksi kasvissose ja iltapalaksi yleensä samaa kuin aamulla. Kaikki tarjotuista yleensä maistuu, jos on nälkä. Jos ei, niin joko kohta koitetaan uudestaan tai sitten jos edes vähän söi, skipataan ja seuraavalla ruualla sitten kyllä uppoaa. Tosin iltapainotteista meillä vielä on tuo syöminen, aamulla maha täynnä maitoa ei varmaan ole niin huutava nälkä. Syöttötuolin hommaaminen vei ruokailut kirjaimellisesti ihan uudelle tasolle, ja mielellään S syö samaan aikaan meidän kanssa - tätä oon tuolle isi-hiirelle koittanu terottaa.

Ollaan syöty soseina mm. perunaa, bataattia, porkkanaa, parsaa, naudan jauhelihaa, kanaa, lohta, banaania, puolukkaa, mustikkaa, omenaa, päärynää, mangoa, luumua sekä tuoreena että kuivattuna, kuivattua aprikoosia... mitähän vielä. Nk. sormiruokailua ollaan myös alettu nyt kokeilemaan. Ensimmäisenä tarjottua kurkkua oli vielä vähän hankala syödä. Seuraavaksi kokeilin banaania, ja saattoi sitä joku pala mennä suuhunkin saakka lattian sijasta. Kun vaikutti, että asenne on minä itte tuohon syömiseen, niin oon alkanu tarjoilemaan aina sillon tällön käteen sopivia palasia ruokaa. Kokeiltiin mm. banaanipannareita, ja niistä hän vasta tykkäskin! Kananmunasta ekalla kerralla ilmeisesti nousi pientä näppylää poskipäihin, mutta ohi meni. Leivoin myös vauvaleipää, ja sitä S nassuttaa jo mielellään. Kun huomasin, että pinsettiote alkaa kehittyä, niin tarjosin vadelmia, ja niitä näytti olevan kiva poimia suuhun. Sotkusta hommaahan tuo on, mutta sitä varten se äiti vissiin siivoaa...!

 

 

Ruuan päälle imetän vielä joka kerta. Välillä tosiaan vielä se maito maistuu enemmän ku ruoka. Sillon tällön on tuttupullosta annettu vettä, mutta yleensä S vaan pureskelee sitä tutin päätä, eikä varsinaisesti juo mitään. Monesti sitten vaan suuttuu, kun sisältä tuleekin vettä, eikä maitoa. Oonki aina soseisiin koittanu vähän lisätä vettä sekaan. (Pitäis nyt varmaan seuraavaksi alkaa kokeileen sitä nokkamukista juottamista).

Paljon uusia juttuja lyhyen ajan sisään - ja sen huomaa nukkumisessa. Meillä on menny nuo yöt vähän jo hulinaksi. Nukkumaan mennessä iskee iltavillitys, jolloin sängyssä pitää alkaa heilumaan ja pyörimään ja niitä uusia, opittuja konttausasentoja esittelemään. Nukahtamisen jälkeen saattaa vielä herätä kerran-pari, jos en minä ole vieressä (ja yleensä viime aikoina oon kyllä ollut, kun oon itsekin nukahtanut iltaysin aikaan). Sillon S saattaa alkaa liikkumaan ja kääntyy sängyssä (kerran löysin sen nukuttamisen jälkeen nukkumassa mahallaan jalat tyynyllä). Muutamina viime öinä on herätty taas sen kymmenen kertaa. Välillä se maito kelpaa, tutin jos antaakin, niin sen kanssa menee välillä leikkimiseksi. Välillä kylkiasentoon laittaminen auttaa, joskus puolta vaihtamalla,  joskus pitää antaa sen itte pyörähtää mahalleen nukkumaan, kun ei muu kelpaa. Kait se on se vaihe vaan meillä menossa ja loppuu joskus (jos loppuu). Niin ja arvata tosiaan voikin, että minä nukun edelleen Sn kanssa sängyssä ja isi sohvalla. :D

Päiväunet sen sijaan on vakiinnuttaneet paikkansa, kaitpa se sitten yöhulinoiltansa väsähtää päivällä sen verran. Joskus tosin ei malta nukkua - juuri äsken nukahti musiikkia kuunnellessamme syliini, mutta koitti kyllä niin vängätä omaa nukahtamistaan vastaan. Pihalla kävellessä nukkuu parhaiten, eli pitää alkaa täällä uusilla kulmilla ottaa se vaunulenkkeily taas harrastuslistalle. Parvekkeelle nukuttaminen on to do-listalla, heti kun saadaan tuo itsestään lukkoon jumittuva parvekkeen ovi täällä vaihdettua.

Äkinästä huolimatta ei ole vielä saatu lisää hampaita. Sen sijaan kahta olemassa olevaa on ahkerasti alettu harjailemaan aamuin-illoin ihan suositusten mukaisesti!

 

13. luukku

Tämän joulukuisen valon päivän kunniaksi valon tuo tänään kuukausikatsaus puolivuotiaamme elämään.

1 kk | 2 kk | 3 kk | 4 kk | 5 kk 

Mitat 11.12.

Paino 7490  (7150)

Pituus 65,7  (64,7)

Pää 40,9 (40,4)

"Pituuskasvu taittaa hieman alaspäin, paino ja päänympärys tasaisesti kasvavat. Kasvis- ja hedelmäsoseet käytössä. Hampaiden harjauksen aloitus. Seuraa helmeä. Istuessa selkä vielä pyöreänä. Suojaheijasteet tulevat molemmille sivuille ja eteen. Kehitys iänmukaista. Hymyilee ja jokeltaa."

Pieni prinsessamme on siis virallisestikin pienikokoista tekoa. Neuvolassa käytiin toissapäivänä, meidän kanssa oli tällä kertaa harjoittelijatyttö, joka oli kyllä oikein mukava Snkin mielestä. Pituutta ei tosiaan nyt ollut paljoa tullut, toisaalta käyrä on tehnytkin vähän siksakkia eli sinällään asiassa ei nähty mitään huolen aihetta, etenkin kun paino ja pää menee tasaisesti siellä käyrällä. Pituuden vuoksi sitten meillä on edelleen käytössä osa 62-kokosista vaatteista, mutta rinnalle oon jo ottanut 68-vaatteet myös. Nyt pakkasten myötä pesin ja pakkasin myös sen ihq-pinkin 56-haalarin pois ja otettiin se vähän reilumpi 68 tilalle, mahtuupi allekkin vaatetta.

Varpaat on neidin ihastelun kohde edelleen, ja muutamaan kertaan niitä on myös yritetty imeskellä, kerran jopa päikkäreillä. Hassu. Oman itsensä lisäksi kiinnostava on myös äitin naama - kait mää oon kummallisen näkönen, ku mulle pitää aina nauraa. Poskissakin on äitillä, mistä tarrata kiinni ja kiskoa, samoin hiukset on saaneet tästä innokkaasta parturista osansa.

Neitonenhan lähti liikkeelle jo aikapäiviä sitten, ja edelleen mennään ympyrää ja pakki päällä. Yleensä hän vaan peruuttaa johonkin mahdollisimman pieneen koloon tai pöydän jalkojen väliin, eikä pääse sieltä pois omin avuin.

S ei viihdy ollenkaan enää selälleen - yöllä nukkuessakin pitää aina kääntää S kyljelleen nukkumaan - ja mahalleen viihtyy lattialla yksikseenkin tutkiskellen jo pitkiä aikoja. Nyt viime päivinä neiti hoksasi myös, että pääsee hän sieltä masulta selälleenkin, ja niinpä täällä nyt pyöritään vähän joka suuntaan. Vaunuissakin pönkäsi jo itseään pystyyn ja olinkin vaihtamassa sitä ratasosaa kun huomasin, että sitä vaunukopan pääosaa saa sittenkin korotettua. Lattialla ollessaan S oleskelee useimmiten kämmenten varassa. Pylly myös nousee välillä pystyyn.

Leluista eniten kiinnostaa edelleen kaikki rapiseva - muovipussit, sanomalehdet ja kaikki, mihin ei saisi koskea. Tietokoneen virtajohto, näppäimet ja kännykkä on mielenkiintosia kapistuksia kans, etenkin, jos sieltä kuuluu hyvin jo tutuksi tullut isin ääni, jolle S joskus kans juttelee. Omia kirjojakin sentään tutkitaan jo myös. 

Hampaatkin meille tosiaan tuli, ensin yksi, ja heti perään viikon päästä toinen. Yöt oli sen mukaisia, kitinää ja itkua pari päivää puhkeamisten molemmin puolin. Nyt on tämän asian kanssa helpottanut. Hampaiden tulon aikaan alkoi Sllekkin tutti maistumaan! Kun tämä inisi yöllä niin paljon eikä kuitenkaan nälkä ollut, niin kokeilin kelpaako, ja sitä lussuttaessahan se uni sitten tuli. Sama juttu, kun vaikkapa vaunuihin laittaa, alkaa hamuamaan automaattisesti sitä kaulusta suuhunsa, jolloin tutti korvaa sen. Myös tuolla MiniSatsilla hoidossa oon aina antanu tutin mukaan, ja se yleensä on vähän lohtua siellä tuonutkin ja pikkusen saattanu auttaa, ettei heti tule nälkäitkua.

Leevi selkeästi kiinnostaa neitiä, S monesti seuraa Leevin touhuja ja naureskelee tälle. Ja on se Leevikin tullut jo oma-aloitteisesti haistelemaan, nuolassut kädestä ja antaa jopa silittää minun sylistä. Sohvallakin viihdytään jo kolmestaan vierekkäin, jos mahdutaan. Ja tänään synttärisankari sai Leeviltä jopa pusun - oli lihasose vissiin sen verran hyvää.

Perhekerhossa ollaan käyty edelleen, mutta yleensä vaan maksimissaan pari tuntia, ja nyt se olikin viime viikolla tauolla. Vauvauintia harrastettiin taas viime viikkoon saakka, jollon kuukausikortti umpeutui. Vaan ei saatu sukelluskuvia. S alkoi itkemään jo siitä, kun sankolla kaadettiin vettä päähän, enkä alkanu niitä pintakuviakaan sitten ottamaan. Uinti sinänsä Saa välillä jopa ilostuttaa läiskytyksiin saakka, mutta se sukellus ei vaan maistu. Suihkussa ja saunassa sen sijaan tykkää jo istuskella, eli tyydytään nyt taas kotikylpemisiin (varsinkin kun nyt saadaan se oma sauna!) ja katsotaan sitten taas vähän ajan päästä uudestaan, jos vaikka joku kertauinti kokeiltaisiin. Ei sitä kaikista näköjään sukeltajaa tule. :)

Lapsenhoitaja meillä käy yhä pääsääntösesti tiistaisin, sillon oon yrittäny ehtiä käyä salilla, vaikka näitä juoksevia asioita silloin tällöin onkin. Sitten oon hyödyntänyt lisäksi sitä MiniSatsin lastenhoitopalvelua. S on alkanut siellä viihtymään jo ihan hyvin, ja voin jo hyvillä mielin jättää tämän sinne hoitoon ilman, että koko ajan on mielessä, että itkeeköhän se jo. Tunnin verran se siellä hyvin jakselee, sitten yleensä tulee jo iltanälkä, että vähän alkaa levottomaksi loppua kohti. S kävi mummullakin hoidossa, kun itse olin hoitamassa "työ"asioita, ja viime viikonloppuna taas kävi innokas serkkutyttö Saa hoitamassa.

Pikkujouluja on kans nyt riittäny eri porukoissa, ja ollaan tonttutytön kanssa niitä kierrelty. Oonkin skipannut kaikki ei-lapsille -tarkotetut. Menee vaan niin säätämiseksi kaikki syöntijutut, ja ite en jaksa mitään pumppausoperaatioita.

Alotettiin tosiaan viime viikolla soseet, kun viikon verran oli jo kakka tullut vaan joka toinen päivä ja sitten kun mentiin kolmatta päivää, niin oli mun mielestä jo aika. Ja ero siihen puolentoista kuukauden takaiseen kokeiluun oli ku yöllä ja päivällä, neiti suorastaan hyökkäsi lusikan kimppuun. Ollaan tähän mennessä syöty järjestyksessä perunaa, bataattia, porkkanaa ja parsakaalia, tänään lisättiin jauheliha. Lisäksi välipalana luumua, päärynää, banaania, ja tänään puolukkaa&mustikkaa banaanin kanssa. Itse oon soseet tehny ja aijon pääosin tehdäkkin, mutta tänään viimeksi iski sellainen ymmärrys, että miksi moni niin mielellään ostaa niitä kaupasta. Viehän tuo nimittäin jonkin verran aikaa saada sitä sellaista hienoa sosetta. Ihan eri tavalla munkin pitää taas alkaa ottamaan aikaa haltuuni - ite kun välillä kiireessä en ehdi syömään saatikka tekemään mitään ruokaa, niin nyt on jostakin pakko nipistää sitä aikaa ees siihen, että saa Sn ruokittua. Ostin myös pari Pilttiä varoiksi kaappiin, en minä tässäkään asiassa mikään ehdoton aijo olla (vaikka se ainesosaluettelon tavaaminen melkein sai jättämään ne soseet kaupan hyllylle).

 

Imetystä ollaan sitten jatkettu muuten samaan malliin, ja tuota maitoa tulee kyllä edelleenkin hyvin - vähän liikaakin nyt, kun soseiden takia on jokunen imetys tainnut jäädä lyhkäsemmäksi. Edelleen S herää syömään myös yöllä, monta kertaa. Varsinkin noiden hampaiden tulon aikana ja nyt taas uudelleen muutamana yönä neiti on heränny itkeskellen, ja vaikka ensin koitan vaan lohduttaa ym. niin ei siihen yleensä muu auta kuin ne parit maitohörpsyt. Eipä se mua niinkään häiritse, mutta en vaan tiiä miten tuo nukkumispuoli järjestyy sitten isin tullessa ja vieläpä uudessa kodissa - se jää nähtäväksi.

Nukkumaan yöunille mennään illalla yhdeksän pintaan. Vähän siitä riippuen mihin aikaan S on nukkunut iltaunensa, jotka yleensä on pienet unet seitsemän aikaan, mutta jos ollaan esim. kokouksissa/kaupoilla/salilla/kävelyllä, niin unet saattaa venyä niin, että yöunille mennään sitten hiukan myöhemmin. Nyt S on taas alkanut heräilemään pari kertaa nukutuksen jälkeen, kun en ole vieressä. Nyt muutamana viime päivänä on myös keksiny alkaa kääntymään mahalleen, eli enää ei voi sänkyynkään jättää vahtimatta. Pinnasängyssäkin oli kerran pienen äherryksen jälkeen päässyt mahalleen ja hoitotason alle jalat tyynyllä - miten lie senkin ehti tekemään. mutta nukahdettuaan kunnolla ensimmäinen pätkä nukutaan reilusti yli puolen yön, yhteen-kahteen saakka. Sen jälkeen mulla ei kellonajoista ole havaintoa, mutta sanoisin, että 3-5 heräämistä yön aikana - ite kyllä nukahdan aina saman tien, kun neitikin hiljenee. Itse herään vaihdellen kuuden ja yhdeksän(!) välillä, neiti herää kahdeksan pintaan tai jos itteäni onkin pitempään nukuttanu, niin kyllä se viimeistään puoli yhdeksän aikaan minut herättää juttelullaan, ja yleensä onkin pirteä kuin peipponen aamusta. Päiväunirytmi on säilyny melko samana, mitä tuo nyt ei täällä sisällä ollessa nuku niin kauaa kuin esim. vaunuissa, jossa parikin tuntia nukkuu hyvin, kunhan vaunut vaan liikkuu.

Sille päälle sattuessaan S juttelee paljon ja kovaäänisesti - liekkö nuo itämaiset geeninsä pelissä tässä asiassa. Pienen neandertalilaisen äänteet ja "sana"varasto tuntuu kehittyvän päivä päivältä. Selkeitä äänteitä on mm. "ääti/äätii/äiti" (kyllä sen on muutkin kuulleet), "ei", "äkkiä", "eikä", "kenkä", "ee-ii" [Leevi ;) ] ainakin - eli kunhan vaan oppii yhdistämään nämä äänteensä nyt asioihin, niin kyllä sieltä kohta voi jo oikeasti sanoa, että se ensimmäinen sana on tullut. :D

5 kk

1 kk | 2 kk | 3 kk | 4 kk

Päivät vaan vilistää ja neiti S kasvaa siinä sivussa lähes huomaamatta.

Mitat 13.11.

Paino 7150  (6550)

Pituus 64,7  (62,4)

Pää 40,4 (39,3)

"Kasvaa tasaisesti rintamaidolla. Lelua seuraa katseella 180 astetta. Tarttuu molemmin käsin leluun. Kannattelee itseään kämmenien varassa mahalla ollessa. Hymyilee, jokeltelee. Tyytyväinen vauva." 

Tällä kertaa neuvolapäivä sattui synttäripäivälle. Melko hyvin minun tämänkertaiset veikkaukset "yli 7 kg ja 65 cm" meni oikein. Vaatteistahan sen jo tietää, vielä menee tuo 62 koko hyvin, mutta viimeisetkin 56-koot eli housut on pakattu jo pois. Eli jalkoihin on taitanut nämä sentit nyt mennä. (Varaston kätköistä löytyi muuten vielä yksi pussi koon 60 vaatteita...hups... eipähän tarvi pyykkäilystä ottaa stressiä). Talvikin ehti käydä tässä välissä, ja siksi piti toppavaatteitakin kaivaa esiin. Koon 68/74 toppiksen jälkeen löytyi onneksi vähän pienempi koon 68 toppis, mutta sekin oli kyllä melko reilua tekoa meidän pikkupirpanalle. Kaverilla kahvittelemassa käydessämme tämä antoikin meille koon 56 ihanan pinkin toppapuvun, ja se oli kuin nakutettu neidille näille ilmoille, kun mitään ei tarvi alle. (Vaunuissa kun on kasa peitteitä). Jalkaosa vois olla himppasen pitempi, mutta villasukat kun on aina jalassa, niin kyllä ne peiton mutkassa lämpimänä pysyy.

Jaloista puheen ollen, varpaat on löytyneet! On se vaan niin söpöä, miten sykkyrään neiti itsensä saa niihin tarrautuessaan. :) Nyt myös punnerretaan eli nojataan kämmeniin sen, minkä jaksaa.

Eilen kokeili kääntyä vatsalta selälleen, muuten onnistui mutta pää ei tullut mukana ja sekös turhautti! Ympäri osataan matkustaa lattialla 360 astetta, jos siellä vaan on viihtyäkseen. Potkimista treenataan paljon, mutta vielä ei ole sitä hoksattu, että miten se eteenpäin liikkuminen tapahtuisi... Paitsi että ihan varmasti eilen oli neiti siirtynyt paikaltaan hiukan eteen päin..! Ja hiukan tämä jo pylleröäänkin nosteli ylös polvien varassa, eli eipä tästä varmaan kauan mene, että neiti hoksaa homman juonen.

Leevi alkaa olla ihan hittijuttu! Aina kun kissaherra suvaitsee ilmaantua tämän tavallisen rahvaan seuraan, päästelee S ilonkiljahduksia (joita Leevi yleensä pakenee piiloon). Joskus on turvallisesti äidin sylistä silitetty (ja hieman tukistettu) Leevin ihanan pehmeää karvaa, jolloin Sn naama loistaa kuin hangon keksi. Muutaman kerran on Leevi harhautunut haistelemaan Sn kättä (luultuaan sitä ehkä minun kädeksi) ja kerran-pari ihan nuolaisun kera. Välillä Leevi nukkuu Sn vieressä tyynyllä, jonka oon laittanu pönkäksi sngyn laidaale, ettei S siitä kierähdä yli.

Vanhoja hyviä harrastuksia ollaan jatkettu. Perhekerhossa käydään edelleen, ja vauvauinti alotettiin taas pienen tauon jälkeeuudelleen. Viime kerta meni jo ihan ok. Tänään me sukellettiin! Ja siihen saakka se tämänkertainen uinti sujuikin hyvin, lukuunottamatta paria äiti-tämä-on-paha-paikka -itkuntapaista sekä äiti-sä-et-oo-tosissas -ilmeilyä. Sukellus oli kannusukellus (1-2-sukellus!), meidän kanssa ollut "tyttö" sai sukelletettua ilman itkua, mutta minun vuoron jälkeen se itku alko, eikä loppunut ennen kuin päästiin ylös altaasta. Tuota hommaa varmasti auttais se, jos mulla parina siinä olis aina joku tuttu henkilö, eikä tarvis uusia asioita oppia, kun tekemässä on joku ihan vieras tyyppi.. mutta minkäs tekee, näillä eväillä me mennään. Äitin kanssa leikkissä ihania on kukkuu!- ja heppaleikki, jospa täällä kasvaakin heppa- eikä mikään uintityttö?

Ollaan kans käyty muutamaa eri äiti-vauvakaveria tapaamassa, kevätmammojen kanssa kuulumisia heittämässä jne. miten aikataulut on sattuneet sopimaan. Niin ja olihan neiti-tuleva-politiikko vaaliteltallakin! Se olikin jännä juttu (=S nukkui koko ajan vaunuissa).

Nukkumiseen on tullut selkeästi enemmän rytmiä. (Jota kyllä kuun vaihteessa kellojen siirtäminen muutaman päivän häiritsi). Noin kolmen tunnin sykleissä mennään, vähän riippuen missä ollaan kulloinkin menossa - vaunukävelyt on nimittäin ihan paras paikka päiväunien ottamiseen, ja sitten kerhoissa/kylässä ei malteta oikein nukkua. Yleensä nukutaan päiväunilla se 10-30 min, mutta erään lapsenvahdin vuorolla oli neiti tirsottanu 1,5 tuntia! Ei vaan ikinä minun kanssa (paitsi vaunuissa). Aamulla neiti herää vähän vaihdellen minun kanssa samaan aikaan tai myöhemmin klo 7-8 aikaan. Aamupäiväunet n. klo 10-11, päiväunet 13-14, iltapäiväunet 16-17 ja vielä iltaunet, että jaksaa sitten yön nukkua, klo 19-20. Yöunille mennään klo 21 maissa, ja edelleen niin, että nukutan rinnalle. Näin se meillä vaan toimii. Nyt yösyömiseenkin on alkanu tulla vähentymistä, ja oiskohan kolmet syönnit yöllä (~kaksi pitempää ja yhet pikku hömpsyt),  puolenyön maissa, klo 3-4 välillä ja vielä 5-6 maissa (suunnilleen samaa rytmiä muuten mikä oli jo masussa!)

On muuten siksikin kantoliinan käyttö jäänyt meillä jo melko vähiin, oiskohan muutaman kerran viime kuun aikana tarttettu. Pari kertaa, kun vaunut on toiminu tavarajuhtana, ja pari kertaa sisällä tiskatessa, kun aika on ollut rajallinen, tiskivesi jo seissyt ja neiti ei viihdy yksin lattialla. Mulla oli hirveät tuskat sen uuden rengasliinan kanssa, kun en sitä vaan osannu sitoa, ja olin jo heittää sillä vesilintua... En tiiä mistä vika johtu, mutta yks kaks yllättäen se sidonta sitten alkoikin toimia (epäilen 1: että neiti vaan oli vielä liian pieni siihen - en saanu jalkoja levitettyä tarpeeksi tuonne mun kylkien sivuille - periaatteessa tää kyllä pitäs sujua pienenkin kanssa 2: olkapään vaihtaminen auttoi, eli oikeakätisen on huomattavasti helpompi käyttää sitä kättään, kun rengas on vasemmalla olalla ;) ). Vaunut toimii meillä hyvin, en mitenkään muuten sais hoitolaukkua, käsilaukkua, kauppakasseja ym. kannettua pitkin kaupunkia.

Tällä hetkellä S saa siis ravintonsa edelleen rintamaidosta. Kokeiltiin sitä (pottu)sosetta kaks viikkoa, ja sitä tuskin mahaan saakka paljoa päätyi. Ja kun nyt ei vauvaa voi pakkosyöttääkkään, niin jätin sitten kokeeksi pois ja eipä tuo näytä sitä vielä kaipaavan. Pitkä mielipide sillä kyllä yleensä kans oli siitä potusta. Kokeillaan kyllä uudelleen tässä ennen puolen vuoden ikää, ihan sen puhutun allergiariskin välttääksemme... Neuvolantädinkään mukaan vielä ei oo mitään kiirettä, omaa tahtia voidaan alotella. Yösyönnin suhteen tuntuu, että siitä on muille enemmän vaivaa ku meille. :D Itse asiassa yöimetyksen poisjättäminen on varmaan vaikeampaa minulle. En nimittäin oo valmis vielä siihen, että ne naisten vaivat alkavat! Kuulemani mukaan nimittäin tämä olisi se ratkaiseva tekijä - pitää muistaa myöhemmin raportoida, pitääkö myytti paikkansa! Mutta neuvolastakin sanottiin, että kyllähän se sitten varmasti yölläkin ihan nälkäänsä syö (lohdun sijaan), kun ei niitä soseita vielä mene alas. Päiväsaikaan syöminen on jonkun verran säännöllistyny kans, ei tarvi koko aikaa istua sohvalla tissi suussa. Ja kyllä se mahansa pullolleen saa, pulauttelua on toisinaan melko paljonkin, mutta ei nyt mitenkään normaalia kummemmin.

Hampaita tehdään edelleen, vielä ei mitään näy. Parina iltana on esiintyny epämäärästä kitinää, ja muutaman kerran nukutettua on herätty pienen itkun kera, jolloin nukuttaminen on pitäny hoitaa uudelleen. Purulelu ja omat nyrkit kelpaa ja kuolaa tulee.

Pistos, passi ja muuta puuhailua

Taas tulee tämmönen kilometripostaus, kun on paljon tehty viikon sisään eikä oo ehtinyt ollenkaan postailemaan! Paljon uusia juttuja pienen vauvankin elämään. Löydettiin tiistain perhekerhon lisäksi MLL:n perhekahvila, jossa on sen verran mukavaa ohjelmaa tulossa, että yritetään käydä siellä jatkossakin. Käytiin myös katsomassa yhtä asuntoa, joka olis ollut hinta-laatusuhteeltaan meille sopiva joksikin aikaa. Mutta hetken mietittyäni tulin tulokseen, että se ei ole vauvaperheen paikka. Ensimmäinen ongelma oli jo siinä, että mihin saan pukattua vaunut... käytäville ei mahtunut, eikä siinä ollut minkäänlaista lämpimää varastoa (paitsi kellarin oma varasto) jossa niitä ois voinut säilyttää. Mutta eipä tuo ole niin akuutti asia, ja jos tiedossa olisi mahdollisesti muutto jo keväällä, niin voi olla, että siihen saakka ihan hyvin viihdytään tässä pienessä kammiossamme.

Perhekerhossa meillä oli tiistaina valokuvaus. Kerrankin sai (=piti ehtiä) meikata ja näyttäytyä ihmisten ilmoilla vähän paremmalla naamavärkillä. Vaikka kuvaukseen oli koko ajan pieni jono, niin hyvin ehdittiin vielä lopuksi ottaa meistä yhteiskuvatkin. Muualla kun oli ollut kuvauksia, niin kuulemma hirveä kiire oli ollut, liekköhän kaikki ees ehtineet. Nättejä tuli, ainakin mitä kameran näytöltä näki. Jos on käsittelyn jälkeenkin vielä hyviä, niin harkitsen ison taulun teettämistä, olis se ihana lisä seinälle.

Meillä oli myös neidin 5kk-rokotuskäynti tälle viikolle.Varauduin taas isoon settiin piikkejä ja itkuja, ja yllätyinkin, kun tällä kertaa otettiin vaan verikoe. Seuraava käynti on sitten, kun neiti on jo täyttänyt vuoden. Silloin annetaan tehosterokotteet, täti ei ollut vielä ihan varma, että onko samalla myös jotain jatkotutkimuksia vai ei. Saatiin käynneistä lahjaksi myös Finlaysonin Muumi-pyyhe, josta sai valita kahdesta väristä mieluisimman. Valittiin tietysti äitin lempiväri. Ja vielä saatiin haamuheijastin. (Ja kun kotona odotti vielä paketti VW-autoheijastimia jostain kampanjasta, niin nyt voi laittaa vaunuihin ja takkeihin heijastimia vaikka joka puolelle!).

Kävin viime viikolla täyttämässä meidän neidille passihakemuksen. Onpa muuten tyyritä ne passikuvatkin, ja kun olisi tiennyt pari viikkoa odotella niiden ottamisen kanssa, niin nyt olisi ollut monessa paikkaa edullisia tarjouksia. No jospa se pari euroa ei meidän taloutta kaatais (enää tässä konkurssissa). Haukiputaalle saakka (n. 20 km Oulusta) piti mennä sitäkin hakemaan, täällä kun olisi ollut lähes kuukauden jonot. Järjetöntä tuo nykyinen ajanvauraustoiminto. Ja totta kai sinne piti mennä vielä toiseenkin kertaan, kun enhän minä muistanu, että se mun oma passikin pitäis olla mukana. Höh. No mikäs tuossa reissatessa, kun on ilmainen lähes ovelta-ovelle kuljetus linja-autolla. Käytiinpä samalla kylässä serkuilla ja kummeilla. Nythän tuo passi tuli jo, tasan viikossa lähimmälle R-kioskille, kuten luvattiin. Minne lähtään?

Niin, passihan piti hakea nyt jo senkin vuoksi, että liittyen tuohon oleskelulupajupakkaan, meidän nyt pitää ottaakkin se yhteishuoltajuus. Ja sitten tuon passin saaminen menis entistä hankalammaksi, kun siihen pitää olla molempien huoltajien suostumus. Taas on olleet nuo huoltajuuspaperit kolmatta viikkoa matkalla Kreikkaan - ja nyt ne oli viimein saapuneet! Oli sinne aiemminkin perille mennyt vahvistus siitä isyyden tunnustamisesta. Kyllä pian nousee savu korvista ulos noiden paperien kanssa, saa olla tasan viimeset paperit mitä täytellään!

Meillähän oli myös tasan kahden viikon mittanen sosekokeilu. Sinä aikana vaihdellen meni tekemäni perunasose (pottu+oma maito) alas ja useimmiten kaikki ongittiin suusta kädellä ulos. Välillä meni just se teelusikallinen, välillä ei. Tuossa kahden viikon aikana olis varmasti jo alkanut kelpaamaan, jos nälkä olisi. Ja kun nyt maitoa näyttää tulevan ihan riittämiin, niin jätetään tuo nyt hetkeksi kokeiluksi ja alotetaan kohta uudelleen, sitten kun näyttää siltä, että S on enempi sosehommista kiinnostunut. Siitä vois tehä sitte vaikka ihan oman postauksensa.

Alotettiin nyt vauvauinti uudelleen, tähdäten siihen, että saatais sukelluskuvat vielä seuraavassa kuvauksessa otettua. Kylläpä vaan vauvan muisti on pitkä! Tällä kertaa mentiin pukemaan uimapukua suoraan sinne ryhmäpukuhuoneeseen, jos se vähän harhauttais. Ja vielä mitä! Hetihän tuo hoksas, mikä on homman juoni, ja suuta väänsi mutruun ja itkua. Piti siinä jotain lauleskelua kehitellä ja muka vaan vaippaa vaihtaa... siitä se onneksi ilostui taas. Käsikynkässä mahallaan kannoin suihkuille sen sijaan, että oisin sitteriin istuttanu. Vähän meinasi siellä suihkuissa taas itku tulla, mutta se meni ohi ja päästiin uimaan. Siinä vaiheessa neitin aatokset kirkastui ja hoksas, että tässähän voikin polskutella ja räiskiä vettä ihan niin ku kylvyssäkin! Jee! Välillä yritti hieman protestoida, mutta siihen keksin taas jotain laululeikkiä. Meillä olis ollut ohjelmassa "toiselta toiselle -sukellus", mutta toisen kannutuksen kohdalla tuli jo suru ja sitten kun setä otti Sn syliinsä, niin itkuksihan se siinä vaiheessa lopulta meni. Mutta kuulemma vauva olisi ihan täysin valmis sukellukseen, mutta äitiä jännittää ja mun ote on sitten sen mukanen, ettei vauva pääse siinä rentoutuun niin kuin pitäis... Harmi, ettei tuota yksityisopetusta saa enemmän, tämä koko uimahomma kun olis minuun kohdistuvalla opetuksella sitten varmasti mennyt jo paremmin! Uimasta poistuminen, suihku, sauna ja pukeminen meni sen sijaan helpommin ku ikinä, vähän kuin ois neiti ollut ihan tyytyväinen omaankin suoritukseensa! :)